tiistai 13. marraskuuta 2012

tykytystä ilmassa


juu ei meidän elukoilla kuiteskaan
vaan
mammalla itsellä



harmittavaa tykytystä ja jumpsutusta
siis syrämmessä
olin jo hippasen huolestunut kun pulssi huitelee omiaan
muljahtelee ja pompottelee miten sattuu



pitihän sitä sitten lekurillekin mainostaa
ja ressin piikkiin sitten taitaa mennä :(
ressin
voi veljet,
 yritä tässä nyt hiljentää, kun on kokoajan satarautaa kuumana
ja loput odottaa :)



tämä on ollut niin vauhdikas syksy,
että kroppa sanoo näin, että yritäs mamma ny rauhoittaa menoa
juu yritetään yritetään
mutta ei se näin isossa perheessä ole ihan napinpainalluksen takana
ja 
kun lekuri kyseli tuota sairaslomantarvetta
...meitä molempia alkoi naurattaa..



kyllä se tästä mamman syränki rauhoittuu
kun aikaa kuluu
 asiat alkaa kulkemaan omalla painollaan
ja
ulkona paistaa aurinko
:)


niin kauankuin riittää
uskoa
toivoa
ja
rakkautta
ei elämässä ole mitään hätää

vaiks välillä nämä keskeneräiset rojektit tuppaa
sapettamaan
mutta ei kovin pahasti kun se sappikin on onneksi poistettu ;)

tykytellen huomiseen
jaana

21 kommenttia:

  1. Oi, siinähän se on jo kasvari pystyssä! Voi hiisi, luulin että alat puhua työkyvyn ylläpidosta mutta se olikin sydäntykytys. Voi kun asiat rauhoittuisi pian. Paranevaa tahtia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu niin on :) jotain säätöä vielä kyllä vaatii ja loppu jää keväälle..
      hih, niin oli..kyllä ne tästä taas rauhoittuu kun vaan rauhassa antaa ajan kulua, hassua miten sitä vähän niinkuin tietämättäänkin ressaa..
      kiitos!!

      Poista
  2. Varmaan on sulla ihan stressiä, jos perhekin on kasvanut ja tuonut mukanaan ne ihan omat piirteensä ennestäänkin suuren perheen elämään. Tunnistan itsessäni ihan samoja piirteitä; sijoitettu lapsemme aloitti koulun, johon liittyi paljon kaikkea ja minä stressasin. Unettomuus ja aamuöinen vatvonta kai rankinta omaa oireiluani ja sitten kun päivällä meno ei pysähdy ja kaikkia pitäisi huomioida kuitenkin, niin välillä takki on melko tyhjä...
    Yritä nyt ajatella, että hoidat välittömimmät jutut (joita varmaan riittää) ja annat muiden olla.

    Miten teillä on lähtenyt uuden lapsen kanssa sujumaan? Miten muut lapset reagoivat? Meillä perhe kasvanee kevätkaudella ja lähinnä sen meillä jo asuvan sijaislapsen reaktio jännittää, hänen elämänsä kuitenkin on verrattuna noihin bioihin verrattuna melkoista luistelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitähän se lääkärikin sanoi..
      kyllä ne muutokset aina lisää paineita, vaikka kuinka yrittäisi järkeistää ja ajatella, että nyt on näin..keväällä sitten jo ihan eri tavalla..
      sellaista takin tyhjenemistä on ollut täälläkin huomattavissa :) hetken kun ajattelee huilia, niin jo on jollakin jotain mielen päällä..
      Niinhän sitä pitäisi osata ajatella, mulle tuottaa niinpaljon iloa kaikenlainen sisusteleminen ja vaikka huonekalujen siirtely ;) ja kun se jää vähemmälle, niin heti huomaa omassa mielialassa :) onneksi ei tuon vakavampaa puuhastelua :))
      Vaikeahan se on vielä sanoa, kun niin alussa ollaan..nuorin neito on iloinen kun on joku jonka kanssa touhuta..muut ovat olleet ihan hyvillä mielen ja kun tulokas on talon pienin, niin se helpottaa kaikkien osaa.ei joudu kilpailemaan vaan on selvää, että pienin saa huomiota hiukan enemmän..ja jaksavat hyvin kaikki sitä vielä antaa :)
      meillä on jo kaikki kerinneet näiden vuosien varrella niin hyvin asettua, että tulokas ei horjuta kenenkään elämää..ainakin nyt siltä tuntuu, eihän sitä jatkossa koskaan voi olla varma mitä tapahtuu..
      voimia teille sinne kanssa, nyt ja varsinkin keväälle!!

      Poista
  3. Sä et vissiin juo edes paljoa kahvia, että voisi syyllistä etsiä siitä.
    Eikä sekään paljoa auta, vaikka toinen vieressä sanoo "älä ressaa".
    Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea sitä, mitä juuri sinä tarvitset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en pisaraakaan ole juonut :)
      teetä kyllä menee, mustaa yritän välttää..
      juu ei se oikein taida auttaa, kun ei itekään välttämättä tiedosta, että ressaa..
      Kaunis Kiitos Sirkku <3

      Poista
  4. Päivä kerrallaan!
    Asioilla on tapana järjestyä!

    VastaaPoista
  5. Rouva hengittelee siellä nyt vain syvään ja rauhoittaa tahtiaan ;) Ei ne työt sieltä mihinkään karkaa, valitettavasti! Lapsethan ne tärkein asia kuitenkin meille on, niin sulle kuin mullekin.
    Meidän kuule täytyy olla armollisia itteämme kohtaan niitten pölypallojen suhteen :))
    Ihan vakavasti ottaen tunnen kyllä ne sydämentykytykset ja muljahtelut välillä itsekin, mutta eipaä auta.Sairaslomaa kun tässä ammatissa ei tunneta ihan "pienissä" jutuissa.Mikä sitten lie pientä tai suurta, kukin määrittelee kohdallaan.
    Paaaljoooon tsemppiä ja jaksamista sulle <3
    terkuin Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kyllä kyllä :))
      mä en onneksi ole mikään pölypallojen perässä juoksija :) antaa lennellä vaan :))
      tuntuu vaan, että on vaan niin paljon näitä kaikkia muita menoja, palavereita, koulutapaamisia, kuskauksia kuskausten päälle, aikatauluttamista, wilman viestejä pukkaa konetta täyteen, jumppakisoja, kisapukujen ompelua jne jne...
      siis ihan vaan kaikkien isoja ja pieniä juttuja, joita täytyy hoitaa ja vielä kun sitten muistais kaiken niin hyvä olis :)
      välillä on kyllä tullut unohdettuakin joku meno ja joutuu nolona soitteleen että nyt kävi näin..hyvin ne meitä tuntuu kaikki ymmärtävän :)
      Uskon, että taas tuossa kevään korvalla alkaa helpottamaan, aina tämä syksy tahtoo olla sellasta haipakkaa..
      Juu, minne sitä oikein menis sairastelemaan..kottiinhan sitä on tultava, voihan sitä välillä yrittää makkarin oven laittaa kiinni, mutta kyllä sitä silti läsnä on...
      Kiitos!!!
      ja samoin sinulle!!!

      Poista
  6. Kauniisti syystalven auringon olet nähnyt kuvattavaksi:) Paljonko lohduttaa, mutta tunteesi on tuttu sijais- ja kriisiäidille täällä. Mikä niihin tykytyksiin apua toisi? Rakkauden, ilon ja kauneuden näkeminen ympärillä. Missä? Lapsissa. Ilona, onnellisena hymynä ja nauruna. Tarviiko päivässä muuta? Kaiken muun ehtii myöhemmin. Istu hyvällä mielellä. Mikään työ ei karkaa. Niinkuin tiedät, pienikin oma hetki vaikka kaunista kotiasi katsellen antaa voimia jaksamaan. Niin monien rakkauden kantavin ajatuksi ole elämäänne ajatellut. Ja sitä elämänturvaa, jota lapset teillä saa. Rauhallisia tykytyksiä sinulle.
    T Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kauniista ajatuksistasi <3
      niinhän se on, että kyllä sitä yrittää sitä hyvää mieltä hakea tästä läheltä :)
      ehkäpä se rauhoittuminen tulisi ajanmyötä ihan itsestään..kuin huomaamatta..sillä ajatuksella tässä mennään eteenpäin
      ja ihana kun voi luvan kanssa ottaa filtin ja käpertyä illalla sinne soffan nurkkaan..mukavia hetkiä..
      ja niitä toivon myös sinulle Lea!!

      Poista
  7. Rauhallisia ja toivottavasti lisää näitä aurinkoisia päiviä sinulle!! Otapa penkki allesi aina väillä :) PS. Ihana koti teille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Just nyt istun kampaajan tuolissa hemmottelua sekin :)

      Poista
  8. Pikaisia Paranemissäteitä lähtee tälltä siulle!!!!!

    t. Satu

    VastaaPoista
  9. Nyt Jaana rauhoitu...ja kipaise vaikka Paimioon, Annarinan tykö, Joulua ihastelemaan, siellä voi varmaan pari tuntia laahustaa ihastellen ja rauhoittua ja tai sitten päästä rahoistaan..hih..mä aion mennä Adalmiin Helmeen 25.11. ihan oon jo täpinöissäni täällä.

    Hyvää viikon jatkoa sinulle ja perheellesi.Asioilla on tapana järjestyä.Vai mitä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin tuijaseni:)
      Tiiätkö, vitsit ku sillon jo meet paimioon.. Mä nimittäin olen Adalmiinan helmen popup myymälässä töissä !!! Kaks viikkoa ennen joulua:))) arvaa oonko innoissani, monta päivää ihanien tavaroiden kanssa ja vielä myydä niitä:) se on mun joululahja se, jotain ihan muuta:) Ai niin se myymälä tulee hansakortteliin!!!

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Mullakin Jaana tosiaan tuota samaa ongelmaa, hutera olo, tykytystä ja kamalia muljahduksia, väsymystä.. Kyllä ahdisti ja tuli kuolemanpelko ja vaikka mitä..Kävi ilmi että verenpaine oli korkea ja että isälläni alkoi samassa iässä. On siis ihan periytyvää ja nyt mennään lääkkeillä - tosin nyt ihan puolella pillerillä aamuisin ja hyvin menee. Painonpudotusta ja stressin vähentämistä... Olen kuitenkin samanlainen kuin sinä etten sitä stressiä oikein tiedostakaan - tai sitten vasta kun se on ohi ja olo on kuin wettex-rätillä ;)Vaikea ahiljentää kun haluais vaikka mitä ja on sitten vielä niin tunnollinen.
    pidä itsestäsi huolta, olet arvokas <3

    Oli pakko poistaa tuo edellinen kommentti kun painonpudotuksesta katosi vahingossa i-kirjain.. huhu hassulta näytti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. just sellasta täälläkin, ja yöllä varsinkin tykyttää ihan hurjasta!!
      mulle ei antanu mitään lääkettä, sanos vaan, että täytyy seurata..höh itekkö sitä mittailen...
      juu mä huomaan oikeestaan siinä, kun on jotenkin kokoajan sellanen kiihtynyt olo, ei osaa/pysty rauhoittumaan..
      Kiitos kaunis ihanainen<3
      Hehheeee..olis tullu kyllä makeet naurut =D

      Poista