torstai 24. tammikuuta 2013

tässä ja nyt elämää


olen tietoisesti opetellut jo pidemmän aikaa
se ei ole helppoa tällaiselle hetimullenyt ihmiselle
mutta kun sinnikkäästi vain yrittää, 
niin pikkuhiljaa alkaa sellainen mukava rauha tulla mieleen ja kehoon




olen viritellyt aistejani huomaamaan arjen pienet ilon asiat
auringonsäteiden leikki,
vanhan puun sileäksi hioutunut pinta, kuinka lämpimälle se käden alla tuntuu,
lapsen nauru,
toisaalta ihanat hiljaiset hetket
...




huomaan kaipaavani ympärilleni vihreää
uusia hentoja versoja
odotan..niin odotan että pääsen uutta kasvihuonetta ihmettelemään
mutta yritän olla kiirehtimättä
istun iltaisin selailemassa vanhoja lehtiä,
mietiskelen ja kirjoitan vihkoon vinkkejä kasveista
...



nautiskelen vaaleista verhoista
niiden mukanaan tuomasta lupauksesta keväästä
toisaalta ne kuvastavat lumen valkoisuutta
ihana jalkojen alla narskuva lumi
kuuluu oleellisena talveen




ihmettelen välillä kuinka etuoikeutettua elämää saan elää
tämän suuren lapsikatraan keskellä
minä pienen perheen ainokainen lapsi
olen nyt tämän katraan äiti

vastuu voisi jopa tulla raskaaksi,
mutta yritän ajatella niin, 
että kyllä elämä kannattelee meitä
isoissa ja pienissä käänteissä
<3 <3




Elviira-kisun tavoin
näytän välillä kieltä itselleni
nauran omille touhuilleni
annan piutpaut epäilijöille

tiedostan että en ole enää nuori, 
en havittele nuorilta heidän nuoruutta
nautin tästä keski-iän tuomasta aikuisuudesta
tietynlaisesta vapaudesta olla oma itsensä
unohtamatta sitä sisäistä lasta joka on aina valmis hullutteluun ;)

tässä ja nyt äiti
unohtaa haahuilun ja lähtee pyhkimään pyllyä :)

jaana


8 kommenttia:

  1. Niinhän se on, kyllä elämä meitä kantaa, joskus vähän heikommin, joskus paremmin <3
    Elämä on nykyään niin hektistä, täytyy vain aina yrittää löytää se oma, rauhallinen hetki.Kyllä sitä sitten
    taas jatkaa hetkisen eteenpäin.
    Jaksamista kevääseen :)
    t. Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä..täytyisi vaan uskaltaa luottaa siihen..sitä vieläkin opettelen..
      voi hektistä kyllä on, ja sen oman ajan löytäminen on välillä vaan niin turkasen vaikeaa...varsinkin kun on tällainen tyypillinen jousimies luonteelta, että tarttis sitä omaa aikaa ja paikkaa tosi paljon :)
      Samoin sinulle!!

      Poista
  2. Juurikin näin. Kyllä sitä pitää olla paljosta kiitollinen, mitä on saanut.
    Tuo puuastia on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :)
      juu vanha leipä tiinu, meillä puiden säilytyksessä..

      Poista
  3. .......... (= kymmenen pistettä) ja vielä lisäksi papukaijamerkki!
    Tuolla asenteella kyllä mennään pitkälle - joskus päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, merkki ja pisteet otettu vastaan :))
      juu, välillä pitää jopa ottaa pari askelta taaksepäin..mutta taas matka jatkuu :)

      Poista
  4. Tärkeitä, painavia huomioita... tunnistaa arjen arvokkaat ja oikeasti suuret asiat. Juuri näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä oppitiellä täällä taaperretaan :)
      Välillä kaikki hyvä unohtuu, kun oikein sapettaa..mutta onneksi niitä hetkiä ei nyt sentää jokapäivä tule :)

      Poista