keskiviikko 6. toukokuuta 2015

voimauttavaa valokuvausta


Tervehdys taas ihanat ihmiset

Olen suurella sydämellä lukenut teidän  kommentit
otettu niistä olen
<3 <3
kaunis Kiitos!!

Tämä on ollut vauhdikas viikko ja ihan kaikkea en siitä kaipaa uusintana :)

Mutta 
kaksi seuraavaa päivää vietän voimauttavan valokuvauksen parissa upeassa Ruissalossa ja siellä vanhassa pitsihuvilassa ihan mahtavassa seurassa.
On lopputöiden esitysten paikka, kovasti jänskättää...

Lopputyö oli ns. asiakastyö..
Minulle se oli helppo, koska tiesin jo kohteen, suloisen, kauniin neidon, jonka kasvamista olen saanut seurata monet vuodet...kasvua pienestä tytöstä kauniiksi, upeaksi, fiksuksi nuoreksi naiseksi <3

meidän kuvaus päivä oli kaunis aurinkoinen, täynnä kevättä ja tunnetta
oltiin hieman hevosen kanssa maastossa, omalla pihalla kukkakedolla...
kaikki oli hyvin luonnollista, helppoa...ihanaa...
tulen muistamaan sen päivän
 ja varsinkin nämä kauniit kuvat loppuelämäni
taitaapa
 myös muistaa neitokin
"äiti, olenko minä tuossa"
"näetkö sinä minut noin kauniina"

kyyneleitä..mutta onnenkyyneleitä..

työstin kuvista esityksen, jonka taustalla soi  Johanna Kurkelan 
-ainutlaatuinen-
 kappale


hmmm..en saanut niitä hölmöjä mainoksia siitä kappaleen alusta pois...

Tämä koulutus on ollut vuoden mittainen, sitä on ollut ihan mahtava käydä.
Ihana Miina Savolainen on luonut tämän koulutuksen, joka on saanut alkunsa hänen työstämistä kuvista lastenkotitytöistä, siitä on julkaistu kirja nimeltä
-Maailman Ihanin Tyttö-
kirja on täynnä toinen toistaan koskettavampia kuvia ja tarinoita näistä maailman ihanimmista tytöistä.

Miinan esipuhe kirjasta;

"Tämä kirja on kasvutarina näkyväksi tulemisesta. Se on omistettu kymmenelle maailman ihanimmalle tytölle. 
Silti se ei ole kertomus vain heistä, vaan meistä jokaisesta, sinusta ja minusta, joilla myös on oikeus kokea olevamme oman elämämme maailman ihanimpia.
 Jokaisella on oikeus olla arvokas ja rakastettu.
Nämä tytöt ovat edelläkivijoitä. He ovat näyttäneet, kuinka itseään voi opetella katsomaan lempeämmin.
Näinä vuosina olen oppinut heiltä, että voin valokuvaamalla osoittaa toiselle ihmiselle, kuinka erityinen hän on minulle. Tämä tarina on esimerkki prosessista, jota kutsun voimautumiseksi."

Tälle tielle minäkin lähdin vuodeksi, oppimaan itsestäni, katsomaan toista rakastavasti, kameran kautta ja ilman kameraa..
Tämä on vasta alkua tälle kaikelle, mutta luulen olevani oikealla tiellä...

Valitettavasti, 
En voi näyttää teillä näitä kuvia,
 yllä on yksi monista
ja uskokaa ne ovat kauniita, herkkiä...
kuinka viattomasti ja luottavaisesti voikaan katsoa kameraan,
 silloin kun kameran takana katsotaan kuvattavaa rakastavasti...

Kannattaa kokeilla :)

Minä lähden ottamaan voimauttavat unoset, 
jotta saan kaiken irti näistä viimeisistä koulupäivistä, joihin on luvattu aurinkoa ja lämpöä
fengsuit taitaa olla kohdillaan :)

jaana

ps.
Jokaisella on oikeus kokea
itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi.

10 kommenttia:

  1. Varmaan mielenkiintoinen koulutus! Mua niin harmittaa, kun en nähnyt Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö-näyttelyä Tampereella. Se oli parista tunnista kiinni, tulimme juuri jostakin reissusta kotiinpäin. Oikein ihanaa toukokuuta teidän koko poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin oli kyllä, oikein harmittaa kun loppui..siihen olisi jatkokoulutus mutta se kestää kolme vuotta..ehkäpä se on sitten liikaa tän työn ohessa...
      samoin :)

      Poista
  2. Tuo on varmasti hieno juttu! Itse olen huomannut että varsinkin haastavina hetkinä on hyvä pysähtyä katsomaan valokuvia vuosien varrelta. Kyllä niistä vaan näkee fyysisen kasvun lisäksi sen henkisen puolen, kuinka maahan hiukset silmillä katsova lapsi on muuttunut, leuka noussut sopivasti ylös ja silmissä näkyy ilonpilkahduksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juurikin noin se menee ja tämän kuvausjutun avulla sitä katsetta voi parantaa/kohdentaa ihan tässä hetkessäkin..mutta se pysähtyminen on kyllä tärkeää..ihan meille kaikille...

      Poista
  3. Olen ollut parilla Miina Saolaisen luennolla ja kerran valokuvanäyttelyssä. Ei voi mitään, kuvia katsellessa alkaa itkettää...
    *
    Ainutlaatuinen oli myös Pupusen ristiäisten "tunnuslaulu", miten kauniisti se soikaan yksinlauluna tilaisuuden alkajaisiksi. Biisi tulee aina olemaan "ainutlaatuinen". :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arvaa vaan kun katsottiin meidän omia töitä tämän koulutuksen varrella..toinen toistaan koskettavampia tarinoita...
      tämä kappale on siitä ihmeellinen, että sopii hyvin moneen hetkeen..juuri kuulin, kuinka ystäväni kertoi, että olivat tätä soittaneet heidän oman äidin syntymäpäivillä, äiti täytti 90v ja oli pieni ja hentoinen...

      Poista
  4. Minä olen ollut Miinan luennolla ja häntä voisi kuunnella loputtomiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuunnella ja katsella..on niin valovoimainen esiintyjä, innostava, luova ihan kaikkea :)

      Poista
  5. Oli ihana lukea kirjoituksesi. Minä olen juuri aloittanut Miinan ohjaamassa ryhmässä oman vuoden prosessini ja parin kerran jälkeen olen vielä enemmän innoissani kuin aloittaessa! Jotain on jo liikahtanut ihan uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiva kuulla!! ja niin olet hyvän jutun valinnut! todella en ole katunut päivääkään..ja nyt harmittaa kun koulu loppui, meillä oli myös ihan ainutlaatuinen ryhmä, jonka kanssa hitsauduttiin yhteen, siellä oli helppo jakaa omat esityksensä..ja mulla oli ihan huippu naiset parina kun otettiin niitä omia kuvia..
      mutta onnea sinulle ja paljon rakastavia katseita :)

      Poista