torstai 3. syyskuuta 2015

ei tullut minusta jauhopeukaloa


...vaikka äitini sellainen onkin :)

kuvassa äitini (oikealla) ystävänsä kanssa kodinhoitajakoulussa
nuoria kauniita naisia elämän taipale vielä edessäpäin...
olispa olemassa keino, millä vois tietää heidän ajatuksensa, toiveensa tulevaisuudesta...
olen yrittänyt äitiäni jututtaa aina välillä, mutta jotenkin ei halua herkistyä palaamaan kovin kauas menneisyyteen...




leivonta hommissa äiti ja tytär
tosin muutama vuosi välissä näillä kuvilla...
kuvassa äitini keskellä hämmentää suurta leipätaikina tiinua :)



Hih
tässäpä sitten minä kuvassa vasemmalla
talouskoulussa 
ai ai kun polttaa sormia tuore uunista tullut rieska :)
juu ei tullut jauhopeukaloa ei
jotenkin kuvastakin sen näkee, että ei ole mun juttu :D

toki ruokaa teen...pakkohan se on...mutta että alkaisin leipomaan...
 tuntuu, että en oikein edes ymmärrä niitä ohjeita
onkohan mun ymmärryksessä siinä kohtaa joku vaje...
nojaa
en kyllä ole, myönnetään, sitä puolta kovin hartaasti harjoitellutkaan
ei tykkää niin ei tykkää
saahan sitä paakkelssia lähikaupasta :)

kuten voi arvata, mun lempiohjelmia ei ole "koko suomi leipoo" yms...









siinä sitten vastavalmistuneet
yläkuvassa äitini neljäs vasemmalta toisessa rivissä papin frouvan takana
tässäpä minä ihanan permanenttini kanssa toinen oikealta :)

oi noita aikoja...




olishan mulla köökkiä missä taikoa kaikenlaisia herkkuja
olen ehkä enemmän keskittynyt tuohon visuaalisuuteen ;)
tässä kuva meidän keittiönpuolelta tosin jo menneessä sisustuksessa...
se tuppaa vaihtumaan mielialan mukaan

ja kyllä kyllä siellä kokataan
suurella tunteella ja isolla padalla
:)
jaloissa pyörii koira, pikku-ukko ja kissa...

näin tänä aamuna
jaana

10 kommenttia:

  1. Komia on keittiö! Minun mummoni oli sokurileipuri ammatiltaan. Hänen lapsistaan kukaan ei innostunut leivonnasta. Meissä lapsenlapsissakin innokkaita leipureita on lisäkseni vain yksi. Pari ihanaa reseptiä jäi mummolta opiksi. Niitä tosin en saa millään gluteenittomana onnistumaan:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :)
      mullakin ihania äitini reseptejä...muutamaa olen kokeillut...nojaa :)
      gluteenittomat taitaa muutenkin olla aikas haasteellisia...

      Poista
  2. Kun oli pieni tyttö, mun äidin käsiin tuli semmonen kauhea ihottuma, eikä hän pystynyt tekemään mitään, meille tuli ihana kotisisar, sillä nimellä heitä kutsuttiin, Neiti Päiväläinen. Tykkäsin valtavasti hänestä ja ajattelin, että ison mustakin tulee tommonen, joka käy auttamassa perhettä, kun äiti on sairas....vuodet vieri, ei tullut minusta kodinhoitajaa, tuli ensin suurtaluksien emäntä ja sitten hoitoala veti puoleensa niin paljon, että varsinaisen urani teinkin sitten siellä :D Ihania kuvia ja muisteluita sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi miten ihastuttava nimi neiti Päiväläinen :)
      hoitoala on kyllä todella kiehtova ala...ja vaativa myös.
      kiva kuulla :)

      Poista
  3. Olet vain kaunistunut tuosta ajasta!

    VastaaPoista
  4. Ihastuttavat kuvat, ajattelin että olisit ollut alarivissä toinen oikealta? Kiva kyökki Sinulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D voi taivas :D miten mä sitä kuvaa kattelin..siis juu toinen oikealta....Kiitos Mustis :)

      Poista
  5. Talouskoulussa ei saanut pitää kelloa :) Ai ai. Multa löytyy vähän samantyyppisiä ilmeitä vastaavista kuvista ja kävin talouskoulun jälkeen vielä emäntäkoulun. No kolmannen pieleen menneen taikinan jälkeen opettaja tuumasi, että josko tekisin muuta sillä tunnilla. Auts :D
    Olisihan sitä kivaa olla pullatuoksuinen sijaisäiti, mutta kaikkea ei voi vaatia. :D Voi noita aikoja. Oon vaan sitä mieltä, että se koulu pitäisi käydä nyt. Olisi enemmän hyötyä kuin silloin nuorena ja lapsettomana.

    Mitäs jos pyöräyttäisi taikinan kumipullia, siis sämpylöitä ;)

    Hankala sijari

    VastaaPoista
  6. Nostalgisia kuvia. Tuli omat emäntäkouluajat mieleen v. 1980-81 Orimattilassa. Aloitettiin elokuussa ja seuraavana vuonna juhannuksen jälkeen "valmistuttiin" talouslinjalta. Valkoinen hilkka päässä, punainen työtakki ja musta työessu, molemmissa pieniä valkoisia pilkkuja. Tarjoillessa essu vaihdettiin valkoiseen puoliessuun, jossa oli "tarjoilijalaskokset". Oikeassa käsivarressa piti olla moitteettomasti silitetty valkoinen liina ja vasen käsi piti pitää selän takana kun liikuttiin ruokasalissa. Edelleen kiinnitän huomiota ruokaravintolassa käydessäni siihen, miten tarjoilija pitää vasemman kätensä tarjoillessaan ja kulkiessaan pöytien välissä. Emäntäkoulussa olen suorittanut arvosanan myös vaatteiden silittämisessä! Puutarhaviikoilla jouduin korjaamaan kasvilavojen lasituksia ja opin siinä kittaamaan ikkunalasit paikoilleen. Jostain syystä kesämökkimme vanhan puuceen ikkunan huoltokittaus osui kohdalleni. Enpä silloin aikanaan tiennyt, että tuotakin taitoa tarvitsee myöhemmin elämässään.

    terkuin Päivi

    VastaaPoista