ihana pieni Hangon koti

Nyt se on totta!!

Ollut kuukauden verran jo!

Meidän ihana pieni Hangon vapaa-ajan koti.

Kauniissa puutalossa suloinen kaksio.

Omalla pihalla.

Vuokrasimme sen kalustettuna, kun kalusteet olivat kauniit

ja meille sopivat.

Tekstiilit yms. olen pääpiirteissään vaihtanut mieleiseksi.

Sellaista beach house meininkiä kun Hangossa ollaan :)

Vaaleaa ja harmoniaa

ihan uutta minulle, mutta ai että tykkään!!

Olen käynyt siellä yksin yhden yön ja miehen kanssa muutaman kerran.

Kovin monesti ei ennätetä, mutta mua helpottaa jo tieto siitä, että siellä se asunto minua odottelee...

Ja mikä hiljaisuus sekä rauha.

Voi sytytellä kynttilöitä ja lukea kirjaa.

Kukaan ei kysy mitään, kukaan ei odota minulta mitään :)

Ja mikä parasta, meren läheisyys on käsin kosketeltavissa.

Asunnon pihalta näkee kahdelle suuntaa merelle

ja ihanat rannat, satama alue makasiineineen on ihan vieressä

muutama sata metriä omalta pihalta :)

Tämmöistä tänne kaiken tämän muun hulinan keskelle.

Terkkusin

jaana

valoa valoa

Mun sisäinen maailma huutaa valoa ja aurinkoa!

On vaan jotenkin niin surullista kun sataa ja sataa...tuntuu, että hukutaan veteen..

Tehtiin loppukesästä heti hautajaisten jälkeen pieni irtiotto arjesta.

Kutsun sitä surulomaksi.

Kun tässä arjen keskellä on todella vaikea saada aikaa itselle, saatikka sitten, että saisi surra rauhassa silloin kun siltä tuntuu..

Niin tämä pieni lomanen tuli kyllä oikeaan kohtaan.

Oli aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja Rauhaa :)

Ai että nautin taas kerran näistä Kreetan Hanian kaupungin ihanista kujista.

Mitkä värit ja tunnelmat.

Kuuma kyllä oli, asteet hipoivat 39° joten hieman hikistä oli, mutta ei haitannut.

Välillä huomasin, kuinka hikipisaroihin sekoittui surun kyyneleet, kun joku muisto yhtäkkiä tuli mieleen...mutta niin se taitaa mennä tämän surutyön kanssa..

Kaunis kaunis kiitos teille kun olette jakaneet kanssani tätä surua ja ottaneet siihen osaa<3

Yritän olla palaamatta siihen liian monta kertaa, mutta nyt se on niin läsnä tässä arjessa vielä ja saakin olla...

Aurinkoa teille joille se paistaa, minä yritän ammentaa sitä näistä kuvista :)

kuullaan

jaana

Paljon on kerinnyt tapahtumaan iloja ja suruja

Tervehdys teille kaikille,

ja varsinkin Teille jotka olette jaksaneet käydä tuvan ovella kurkkimassa :)

Mitään taukoa en ollut ajatellut pidellä, elämä vaan saneli ehdot mitä tehdään ja missä järjestykessä.

Paljon mukavia asioita on tapahtunut kesällä.

Meille tuli uusi perheenjäsen, vilkas kakkosluokkalainen.

Nyt on sitten kaikki Amandantuvan lapsukaiset koulutiellä, kun pieninkin aloitti ekaluokan.

Seitsemän lainalasta ja yksi oma, siinä on aikas touhua kun kaikki on yhtäaikaa tuvalla :)

Meille hankittiin kesänkorvalla oma vene, minä luulin, että minusta ei ole veneilijäksi tämän minun huimauksen johdosta ja olenkin aina ollut jarruna miehen venehaluille..

Kunnes päätin, että kokeiltava se on ja voivathan ne veneillä ilman minua.

Mutta voi veljet miten ihanaa se on ollut!!

Ei huimauksesta tietoakaan, merituulen tuivertamat hiukset vaan hulmuaa kun ollaan painettu "busulla" laineilla. 

Olen ihan myyty!!

Ja lapset tykkää kans, ihan parasta yhdessä oloa :)

Sitten se maailman surullisin asia tapahtui myös minun kohdalle.

Jouduin saattamaan oman isäni taivaan isän kotiin 15.7.

Lyhyt ja agressiivinen sairaus vei isäni.

Oli se kova paikka kun äidin kanssa olimme päivän isän sängyn vierellä loppuun asti.

Sain saatella isän rajan taakse kädestä kiinni pitäen.

Ainoana lapsena järjestin yksin hautajaiset.

Ne pidettiin vanhempien toiveesta heidän kotiseudulla Ylivieskassa.

Täältä etelästä niitä puhelimen ja netin kautta järjestin, ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.

Pienet kauniit tunnelmalliseet ja hyvin surullisetkin hautajaiset.

Pystyin jopa pitämään isälle muistopuheen.

Nyt sitten tuetaan mummua tässä lähellä, hänellä on kova paikka pitkän avioliiton jäädä yksin asumaan, kun ikää jo on.

Mutta toivon ja rukoilen, että saamme pitää mummun lähellämme ja lasten mummuna vielä monta vuotta!!

Oli kiva huomata, että on kaivattu ja päivittäin täällä on jaksettu käydä kurkistamassa.

Oli kiva myös palata tänne :)

aurinkoisin terkuin

jaana

Jos voisin

Taikoisin kaikki Juhannus taiat.

Tekisin kaiken niinkuin Juhannuksena kuuluu tehdä.

Olisin vaan ja nauttisin 

Mutta

Koska tämä on elämää  isolla E:llä

tyydyn nauttimaan niillä eväillä mitkä tällä hetkellä on mahdollista.

Yritetään päästä lähtemään viettämään vaunu Juhannusta vielä tänään.

Monta muuttujaa on matkalla ollut, osasta selvitty, osaa vielä hieman säädellään.

Mutta

Se on varmaa, että illalla tämä sakki painuu vaunualueen saunaan yhdessä ystävä perheen kanssa...ja lapsia kuulkaas on yhteensä 15 :) siinä sitä meteliä riittää!!

Osa hyppii laiturilta mereen huulet sinisenä..minä yritän viipyillä saunan löylyissä.

Siitä selvittyä, viritellään grillit ja muurikat. Paistellaan makkarat sekä maanmainiot muurikka letut hillon ja kermavaahdon kanssa.

Muksut pelaa vielä yhden erän jalkapalloa kaikkien alueella olevien kauhuksi...ääntä löytyy :D

Sitten mennään katsomaan kun isäntä sytyttää juhannuskokon rantaan.

Ladolta alkaa kuulumaan haikeaa haitarin soittoa.

Minä otan ukkokullan kainaloon ja filtin ympärille.

Unta ei varmaan tarvitse kauaa odotella.

Nyt vielä satelee täälläpäin Suomea.

Ei anneta haitata, sekin kuuluu Juhannukseen.

Toivotan Teille Kaikille

Ihanaa Juhannusta

<3

terkuin

Jaana ja pesue

sunnuntai

Terkkuja täältä taas

Kiva oli lukea kommenttejanne, kiitos niistä <3

Jatketaan fiiliksen mukaan.

Mun sunnuntai on mennyt kaaoksen merkeissä.

Kolme lasten huonetta on pitänyt vaihtaa päittäin ja yhtä tyhjätä muuten vaan.

HuH!!

Ulkona aurinko paistaa ja minä olen aamusta asti uurastanut sisällä.

Mutta pakko mikä pakko. Meille on tulossa uusi perheenjäsen ja sitä varten täällä vekslataan.

Elämme taas kerran jänniä aikoja :)

On ne sen verran isoja juttuja koko perheenkin kannalta, nämä uuden perheenjäsenen tulemiset, että pakka menee sekaisin muutenkin eikä vain tavaroiden ja huoneiden osalta.

Ne on helppo klaarata, mutta muu onkin sitten ihan pimennossa vielä.

Koskaan ei ennalta tiedä miten se arki siitä lähtee rullaamaan.

Sen kyllä tiedän, että töitä saa tehdä oikein kunnolla. Semmonen vuosi melkein menee ennenkuin voi sanoa, että nyt ollaan asetuttu ja tiedetään toisemme.

Tämmöstä kesä hulinaa tänne.

Lomailut on hyvin pieniä irtiottoja, semmosta lähiseutu matkailua...luulisin..

Mutta eihän sitä toisaalta tiiä kuinka helpolla päästään :)

Nauttikaa auringosta munkin puolesta, minä jatkan roudaamista :)

heippatihei

jaana

Hmmmm

Tuumaustaukoa tuntuu riittävän.

En nyt ole oikein tyytyväinen tähän mun bloggailuun yleensäkään.

Aina kun yritän ottaa jotain kuvia, tehdä uutta postausta jne mulle tulee outo tunne...miksi? mitä? kenelle?

Ja tuntuu, että en oikein keksi siihen vastausta.

Vieläkö blogit yleensä on voimissaan?

Vai onko kaikki siirtynyt instagramiin ja muihin sensellaisiin??

Itse en jaksa, ennätä sitä opetella..tiedä vaikka hurahtaisin :)

Mutta kovasti oon miettinyt, että onko tämä nyt tässä..

Tai jos ei ole, niin jotain uutta haluaisin, mutta kun olen yrittänyt väsätä ihan uuden laista blogia, niin en oikeesti osaa :/ sivuista ym. tulee ihan samanlaiset, kuvakoot ovat samat...ihan liian hankalaa mulle :/

...Ja kukaan ei ole pyytänyt mihinkään kivaan yhteisöön..hih ;)

se vois olla ehkä sitä uutta :)

Muuten täällä eletään kuin viimeistä päivää..

Koulut on loppu, kesätyöt osalla alkaneet, meidän työt on nyt tauotta 24/7

seuraava vapaa on silloin kun koulut alkaa elokuussa klo 9-12 :D

Kivaahan tämä olis, jos nuot kelit perskule palais simmoseen +20° edes!!

pääsis muksut rannalle ja sais pihalla leikkiä vesisotaa...nyt vois vesi jäätyä hileiksi :/

Elukat, hevonen kaikki ennallaan. 

Isäni ei ole ennallaan...ikäviä uutisia oli lääkärillä ja niiden kanssa nyt mennään päivä kerrallaan...

Mutta tämä on elämää, siihen kuuluu suolavedet poskilla, ilonkyyneleet silmäkulmissa ja vahvat naururypyt naamalla :)

...vielä ei selvinny mitä teen tän amandantuvan kanssa...

Kattellaan :)

jaana

Onni

Onni on ollut tänään läsnä monin eri tavoin

Onnea on ollut myös tämä ihana aurinko joka meitä on hellinyt

Onnea on myös saada Onnitella Omaa Äitiä

<3

Ei mikään itsestään selvyys sekään

Onnea myös kaikille äideille siellä jossakin <3

Tästä kesä voi alkaa

tsirp tsirp

jaana

vappu aatto aamulla oli vielä näin kivaa

Käytiin aamupäivästä Emman ja Silverin kanssa maastolenkillä näin kauniissa maisemissa.

Kyllä oli kaunista, hiljaista vain heppa ja me <3

 

 

Aatu hieman koristeli itsensä pyörimällä sammaleissa Remun kanssa.

 

Remu jaksaa juosta ja juosta...kunnes kieli ei enää meinaa pysyä suussa :)

Iloinen 7kk vanha veijari

Ja Iso Poika, painaa varmasti 45kg Jo!!

Mutta siihen se ilo sitten mun kohdalla loppuikin.

Ystävä pariskunta tuli illalla koirineen meille kyläilemään,

ja silloin jo aattelin, että ompa outo olo..

Urheasti laitoin yhdessä ruokaa muiden kanssa ja asetuimme isonpöydän ääreen ruokailemaan, oli juuri savustimesta tullutta lohta ja kaikkea herkkua.

Juuri ja juuri sain syötyä, kun olikin aika siirtyä vessaan...ja siellä myös pysyin,

koko seuraavan yön..

Meillä pikku-ukko oksensi muutaman kerran to-pe yönä ja aateltiin, että se oli siinä meidän talon osalta, kun kukaan muu ei tullut kipeäksi.

Ja ei ole muuten vieläkään tullut muut, hyvä niin oli se sen verran karmea kokemus :(

Vieläkin on rintakehä kipeänä ja heikottaa.

...ja en muuten ihan heti savustettuun loheen koske :D

Että semmonen vappu tällä kertaa

lapsilla ja muilla oli silti ihan hauskaa vaikka äiti vaikeroi vessassa

Heh

Nyt aurinko paistaa ja tämäkin tauti on toivottavasti historiaa!!

kuulemisiin

jaana

VaPpU

Tuvan tunnelmaa ennen vappuvieraiden saapumista.

Hieman voi olla vilinää, kun tuvalla pyyhältää pian viisi koiraa,

joista meidän Berni poika suurimpana ja rohjoimpana saa aikaan aikasmoisen mylläkän jos haluaa...tai ei saa vauhtia pysähtymään :D

 

Tänään ilma kyllä hellii meitä näillä nurkilla ainakin.

Mittari näyttää kahtakymmentä auringossa ja varjossakin tarkenee!

Näihin vilkutuksiin toivotan kaikille

Hauskaa Vappua!!

...pidetään toisistamme huolta...

myös niistä naapurin lapsista :)

jaana

toimiston vaihto ja aamu aurinko

Sain tuossa alkuviikosta päähäni, että nyt jos koskaan toimisto vaihdetaan takkahuoneesta tähän tyhjään makkariin.

Oli aika saada tähänkin asiaan jotain tolkkua meidän tuvalla.

Mies lähti hommaan mukaan näinkin lyhyellä varoitusajalla oli tosi kiva juttu! 

 

Homma on vielä hieman kesken, mutta ihanan aamuauringon paistellessa,

en malttanut, vaan napsasin muutaman kuvan.

Tässä on mun työpöytä sekä iso ruutu, että näin puol sokea näkee kunnolla ja saa tehdä duunia niska suorassa!

Miehen klaffipöytä on tuossa takana, ollaan samassa tilassa, mutta kummallakin on oma työ rauha.

 

Ikkunaan löysin hieman lyhyet vanhat pitsiverhot, ihan kivasti passaa.

 

Mies halusi tietty tuolinsa sinne mietiskelyhetkiä varten :)

Hieman ahdas paikka sille on, mutta siinä se nyt kuitenkin on ja tiukasti pysyy hyllyn ja sienän välissä.

Täällä mietiskellään vappua ja nautitaan kun aurinko paistaa vihdoin viimein!!

terkkusin 

jaana

Sekalaista silli salaattia

Eikös se sovi hyvin, kun vappukin on tulossa 

Siis nämä minun kuvaset ja sepustukset

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, en ole hävinnyt kartalta, pudonnut pallon reunalta

olen vain ollut kiinni työn touhussa, viettänyt aikaa tallilla ainakun on kerinnyt

 

Hetken jo luulin, että voi alkaa nauttimaan keväästä

nyt on sitten nautittu lumesta, rännästä, vedestä, rakeista yms

Nautittu myös kylmenneestä tuvasta, minä kun kerkisin jo lämmöt napsaista hyvin pienelle kevään kunniaksi...ja sisu ei anna laittaa niitä isommalle, kun kerran kalenterissa sanotaan että on siirrytty kevät aikaan!!

Täällä sitten lisätään fällyä päälle, kuljetaan villasukissa, nukutaan flanellipyjama päällä ja poltetaan takkaa sekä hellaa.

Mutta periksi kylmälle ei anneta, vaan uskotaan lämmön saavuttavan vielä meidätkin!!

 

Pientä kaffetarjoiluakin tuossa mennä viikolla järkkäilin muutamana päivänä, 

oli ammatillisia perhekoti vanhempia pitämässä palaveria yms.

Kivaa vaihtelua!

 

Tuvalla ei suuria muutoksia, pientä pintojen siistimistä sekä kirpparikuormaa.

Sitä kyllä riittää ja riittää, on se hassua miten sitä tulee keränneeksi kaikkea mahdollista ja sitten huomaa, että ei kyseistä juttua ole käyttänyt kertaakaan tms.

Sitten joutaa kiertoon, sen olen päättänyt, että enää en säästele kaapeissa mitään mikä ei sillä hetkellä miellytä silmää!

 

Nämä ihanat tuvan pöydän hurrikaanit ostin kyllä jokuaika sitten.

Näin yhden ravintolan pöydällä samanmoiset, paksua lasia jotenkin rouheat, tykästyin kovin ja löysin sitten melkein samanlaiset meillekin.

Tämmöistä tänne tuvalle näin äkkisiltään kuuluu.

Ollaan kuulolla ja terkkuja!!

varsinkin Edith-tädille terveisiä, 

hän on kuulemma kaipaillut Amandantuvan kuulumisa

aikas ihanaa kun joku kaipailee :)

jaana

 

ihana aurinko

…oli eilen :)

paistoi aamusta asti lämmittäen mukavasti tuvan 

tänään aamu alkoikin sitten sateisen harmaana,

onneksi iltaa kohti hieman selkesi ja lämpeni myös

minua on koskettanut todella kovasti tämä Ylivieskan kirkon palo

olen sieltä kotoisin ja kuulun myös vanhaan körttisukuun,

joten paljon on lapsena ja nuorena tullut vietettyä aikaa kirkon eri tilaisuuksissa,

rippikoulut yms juhlat

joulua, pääsiäistä unohtamatta…

ja nyt tätä kaunista ihanaa n. 200 vuotiasta kirkkoa ei ole

hyvin vaikea ymmärtää, käsittää katastrofin suuruutta

kaipuu kirkkoa kohtaan on kova, vaikka siellä en enää ole päässytkään käymään,

mutta ajatuksissa olen tiennyt sen siellä olevan

ylväänä korottaen kellotapulinsa kohti taivasta…

jäljellä

 savuavat rauniot

muistot 

kauniit kuvat

jaana

pieni lomanen jo muistoissa :)

tultiin viikko sitten miehen kanssa pieneltä lomaselta kakkoskodin lämmöstä

Thaimaasta

hyvin lyhyt lomanen kyllä oli, vähän reilu viikko, mutta parempi kuin ei mitään :)

pääsiäinen meni niin vauhdilla, etten tännekään ennättänyt

tai meni ja meni…

perjantain makasin Tyksissä, kun sain niin kovan migreeni kohtauksen, että laittoivat tipan kautta kipulääkettä, ei sellaista ihan vähään aikaan..kiitos!

muuten täällä huristellaan samaan tahtiin, kevättä kovasti ootellaan, nyt kyllä on aamun sadellut jonkinsortin lumihiutaleita..huoh, en tykkää!!

mä olen itse niin tyytyväinen itseeni (harvinaista) ;)

olen herännyt jo pitkän aikaa seiskalta ja lähtenyt samantein koirien kanssa tunnin lenkille, jätin myös kaikki gluteenit ja maitotuotteet, ihan kyllä vatsan takia pois. 

Ja nyt on paljon parempi fiilis kaikella tavalla…tosin eniten olen iloinen niistä matkalle jääneestä n. 5 voi paketista ;)

niitä en kaipaa takaisin!

ja hyvin olen sopeutunut elämään ilman kyseisiä ravintoaineita..nyt ei enään tee leipääkään mieli, vaan syön ihan hyvällä mielellä gluteenitonta näkkäriä ja soija jogurttia marjojen kans :)

Kaikkeen tottuu :)

tämmöistä tänne tuvalle

mites siellä hurisee?

jaana