maanantai 22. elokuuta 2016

valoa valoa

















Mun sisäinen maailma huutaa valoa ja aurinkoa!
On vaan jotenkin niin surullista kun sataa ja sataa...tuntuu, että hukutaan veteen..

Tehtiin loppukesästä heti hautajaisten jälkeen pieni irtiotto arjesta.
Kutsun sitä surulomaksi.
Kun tässä arjen keskellä on todella vaikea saada aikaa itselle, saatikka sitten, että saisi surra rauhassa silloin kun siltä tuntuu..
Niin tämä pieni lomanen tuli kyllä oikeaan kohtaan.

Oli aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja Rauhaa :)

Ai että nautin taas kerran näistä Kreetan Hanian kaupungin ihanista kujista.
Mitkä värit ja tunnelmat.
Kuuma kyllä oli, asteet hipoivat 39° joten hieman hikistä oli, mutta ei haitannut.

Välillä huomasin, kuinka hikipisaroihin sekoittui surun kyyneleet, kun joku muisto yhtäkkiä tuli mieleen...mutta niin se taitaa mennä tämän surutyön kanssa..

Kaunis kaunis kiitos teille kun olette jakaneet kanssani tätä surua ja ottaneet siihen osaa<3

Yritän olla palaamatta siihen liian monta kertaa, mutta nyt se on niin läsnä tässä arjessa vielä ja saakin olla...

Aurinkoa teille joille se paistaa, minä yritän ammentaa sitä näistä kuvista :)

kuullaan
jaana

perjantai 19. elokuuta 2016

Paljon on kerinnyt tapahtumaan iloja ja suruja









Tervehdys teille kaikille,
ja varsinkin Teille jotka olette jaksaneet käydä tuvan ovella kurkkimassa :)

Mitään taukoa en ollut ajatellut pidellä, elämä vaan saneli ehdot mitä tehdään ja missä järjestykessä.

Paljon mukavia asioita on tapahtunut kesällä.
Meille tuli uusi perheenjäsen, vilkas kakkosluokkalainen.
Nyt on sitten kaikki Amandantuvan lapsukaiset koulutiellä, kun pieninkin aloitti ekaluokan.
Seitsemän lainalasta ja yksi oma, siinä on aikas touhua kun kaikki on yhtäaikaa tuvalla :)

Meille hankittiin kesänkorvalla oma vene, minä luulin, että minusta ei ole veneilijäksi tämän minun huimauksen johdosta ja olenkin aina ollut jarruna miehen venehaluille..
Kunnes päätin, että kokeiltava se on ja voivathan ne veneillä ilman minua.
Mutta voi veljet miten ihanaa se on ollut!!
Ei huimauksesta tietoakaan, merituulen tuivertamat hiukset vaan hulmuaa kun ollaan painettu "busulla" laineilla. 
Olen ihan myyty!!
Ja lapset tykkää kans, ihan parasta yhdessä oloa :)

Sitten se maailman surullisin asia tapahtui myös minun kohdalle.
Jouduin saattamaan oman isäni taivaan isän kotiin 15.7.
Lyhyt ja agressiivinen sairaus vei isäni.
Oli se kova paikka kun äidin kanssa olimme päivän isän sängyn vierellä loppuun asti.
Sain saatella isän rajan taakse kädestä kiinni pitäen.

Ainoana lapsena järjestin yksin hautajaiset.
Ne pidettiin vanhempien toiveesta heidän kotiseudulla Ylivieskassa.
Täältä etelästä niitä puhelimen ja netin kautta järjestin, ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.
Pienet kauniit tunnelmalliseet ja hyvin surullisetkin hautajaiset.
Pystyin jopa pitämään isälle muistopuheen.

Nyt sitten tuetaan mummua tässä lähellä, hänellä on kova paikka pitkän avioliiton jäädä yksin asumaan, kun ikää jo on.
Mutta toivon ja rukoilen, että saamme pitää mummun lähellämme ja lasten mummuna vielä monta vuotta!!

Oli kiva huomata, että on kaivattu ja päivittäin täällä on jaksettu käydä kurkistamassa.

Oli kiva myös palata tänne :)

aurinkoisin terkuin
jaana


torstai 23. kesäkuuta 2016

Jos voisin






















Taikoisin kaikki Juhannus taiat.
Tekisin kaiken niinkuin Juhannuksena kuuluu tehdä.
Olisin vaan ja nauttisin 

Mutta

Koska tämä on elämää  isolla E:llä
tyydyn nauttimaan niillä eväillä mitkä tällä hetkellä on mahdollista.
Yritetään päästä lähtemään viettämään vaunu Juhannusta vielä tänään.
Monta muuttujaa on matkalla ollut, osasta selvitty, osaa vielä hieman säädellään.

Mutta

Se on varmaa, että illalla tämä sakki painuu vaunualueen saunaan yhdessä ystävä perheen kanssa...ja lapsia kuulkaas on yhteensä 15 :) siinä sitä meteliä riittää!!
Osa hyppii laiturilta mereen huulet sinisenä..minä yritän viipyillä saunan löylyissä.
Siitä selvittyä, viritellään grillit ja muurikat. Paistellaan makkarat sekä maanmainiot muurikka letut hillon ja kermavaahdon kanssa.
Muksut pelaa vielä yhden erän jalkapalloa kaikkien alueella olevien kauhuksi...ääntä löytyy :D
Sitten mennään katsomaan kun isäntä sytyttää juhannuskokon rantaan.
Ladolta alkaa kuulumaan haikeaa haitarin soittoa.
Minä otan ukkokullan kainaloon ja filtin ympärille.

Unta ei varmaan tarvitse kauaa odotella.

Nyt vielä satelee täälläpäin Suomea.
Ei anneta haitata, sekin kuuluu Juhannukseen.


Toivotan Teille Kaikille
Ihanaa Juhannusta
<3

terkuin
Jaana ja pesue

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

sunnuntai




Terkkuja täältä taas

Kiva oli lukea kommenttejanne, kiitos niistä <3
Jatketaan fiiliksen mukaan.

Mun sunnuntai on mennyt kaaoksen merkeissä.
Kolme lasten huonetta on pitänyt vaihtaa päittäin ja yhtä tyhjätä muuten vaan.
HuH!!
Ulkona aurinko paistaa ja minä olen aamusta asti uurastanut sisällä.
Mutta pakko mikä pakko. Meille on tulossa uusi perheenjäsen ja sitä varten täällä vekslataan.
Elämme taas kerran jänniä aikoja :)

On ne sen verran isoja juttuja koko perheenkin kannalta, nämä uuden perheenjäsenen tulemiset, että pakka menee sekaisin muutenkin eikä vain tavaroiden ja huoneiden osalta.
Ne on helppo klaarata, mutta muu onkin sitten ihan pimennossa vielä.
Koskaan ei ennalta tiedä miten se arki siitä lähtee rullaamaan.
Sen kyllä tiedän, että töitä saa tehdä oikein kunnolla. Semmonen vuosi melkein menee ennenkuin voi sanoa, että nyt ollaan asetuttu ja tiedetään toisemme.

Tämmöstä kesä hulinaa tänne.
Lomailut on hyvin pieniä irtiottoja, semmosta lähiseutu matkailua...luulisin..
Mutta eihän sitä toisaalta tiiä kuinka helpolla päästään :)

Nauttikaa auringosta munkin puolesta, minä jatkan roudaamista :)

heippatihei

jaana

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Hmmmm



Tuumaustaukoa tuntuu riittävän.

En nyt ole oikein tyytyväinen tähän mun bloggailuun yleensäkään.
Aina kun yritän ottaa jotain kuvia, tehdä uutta postausta jne mulle tulee outo tunne...miksi? mitä? kenelle?

Ja tuntuu, että en oikein keksi siihen vastausta.

Vieläkö blogit yleensä on voimissaan?
Vai onko kaikki siirtynyt instagramiin ja muihin sensellaisiin??
Itse en jaksa, ennätä sitä opetella..tiedä vaikka hurahtaisin :)
Mutta kovasti oon miettinyt, että onko tämä nyt tässä..
Tai jos ei ole, niin jotain uutta haluaisin, mutta kun olen yrittänyt väsätä ihan uuden laista blogia, niin en oikeesti osaa :/ sivuista ym. tulee ihan samanlaiset, kuvakoot ovat samat...ihan liian hankalaa mulle :/

...Ja kukaan ei ole pyytänyt mihinkään kivaan yhteisöön..hih ;)
se vois olla ehkä sitä uutta :)

Muuten täällä eletään kuin viimeistä päivää..
Koulut on loppu, kesätyöt osalla alkaneet, meidän työt on nyt tauotta 24/7
seuraava vapaa on silloin kun koulut alkaa elokuussa klo 9-12 :D
Kivaahan tämä olis, jos nuot kelit perskule palais simmoseen +20° edes!!
pääsis muksut rannalle ja sais pihalla leikkiä vesisotaa...nyt vois vesi jäätyä hileiksi :/

Elukat, hevonen kaikki ennallaan. 
Isäni ei ole ennallaan...ikäviä uutisia oli lääkärillä ja niiden kanssa nyt mennään päivä kerrallaan...

Mutta tämä on elämää, siihen kuuluu suolavedet poskilla, ilonkyyneleet silmäkulmissa ja vahvat naururypyt naamalla :)

...vielä ei selvinny mitä teen tän amandantuvan kanssa...
Kattellaan :)

jaana

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Onni
















Onni on ollut tänään läsnä monin eri tavoin
Onnea on ollut myös tämä ihana aurinko joka meitä on hellinyt

Onnea on myös saada Onnitella Omaa Äitiä
<3
Ei mikään itsestään selvyys sekään

Onnea myös kaikille äideille siellä jossakin <3


Tästä kesä voi alkaa
tsirp tsirp

jaana

maanantai 2. toukokuuta 2016

vappu aatto aamulla oli vielä näin kivaa


Käytiin aamupäivästä Emman ja Silverin kanssa maastolenkillä näin kauniissa maisemissa.
Kyllä oli kaunista, hiljaista vain heppa ja me <3
 
 






Aatu hieman koristeli itsensä pyörimällä sammaleissa Remun kanssa.

 


Remu jaksaa juosta ja juosta...kunnes kieli ei enää meinaa pysyä suussa :)
Iloinen 7kk vanha veijari
Ja Iso Poika, painaa varmasti 45kg Jo!!

Mutta siihen se ilo sitten mun kohdalla loppuikin.
Ystävä pariskunta tuli illalla koirineen meille kyläilemään,
ja silloin jo aattelin, että ompa outo olo..
Urheasti laitoin yhdessä ruokaa muiden kanssa ja asetuimme isonpöydän ääreen ruokailemaan, oli juuri savustimesta tullutta lohta ja kaikkea herkkua.

Juuri ja juuri sain syötyä, kun olikin aika siirtyä vessaan...ja siellä myös pysyin,
koko seuraavan yön..
Meillä pikku-ukko oksensi muutaman kerran to-pe yönä ja aateltiin, että se oli siinä meidän talon osalta, kun kukaan muu ei tullut kipeäksi.
Ja ei ole muuten vieläkään tullut muut, hyvä niin oli se sen verran karmea kokemus :(
Vieläkin on rintakehä kipeänä ja heikottaa.
...ja en muuten ihan heti savustettuun loheen koske :D

Että semmonen vappu tällä kertaa
lapsilla ja muilla oli silti ihan hauskaa vaikka äiti vaikeroi vessassa
Heh


Nyt aurinko paistaa ja tämäkin tauti on toivottavasti historiaa!!

kuulemisiin
jaana