maanantai 5. joulukuuta 2016

Paluu juurille


Katselin vanhoja kuvia,  ja meillä oli tällainen asetelma ollut köökissä joskus muinoin.
Kovasti miellytti silmää,  joten kokeilin hieman samanlaista.
Tykkään kyllä...ihanan jouluista jotenkin :)

 







Muutenkin köökissä laitettiin iso ruokapöytä 
vanhalle tutulle paikalle.
Hieman piti lamppuakin siirtää.
Minä kun olen niin kovasti vaihtelun haluinen,
ei niin hyvä homma miehen mielestä.

Mulle tämä tavaroiden hilaaminen ja uudelleen asettelu
käy melkeimpä terapiasta.
On ihana kun taas on hieman eri näköistä.
Varsinkin kun työ ja koti on samassa, alkaa helposti samat nurkat ahdistamaan ;)


Näillä mietteillä kohti Suomen Itsenäisyyspäivää.
Meille tosi tärkeä päivä, sitä vietetään aina samoilla kaavoilla.
Ruuaksi täytyy olla jotain juhlavampaa.
Yleensä haetaan tilalta puolikas kalkkuna, niin nytkin.
Ja televisiosta katsotaan tuntematon sotilas.
Aina


Hyvää Itsenäisyyspäivää Teille Kaikille

jaana

perjantai 2. joulukuuta 2016

mitäs teille kuuluu?





Kovin on hiljaista täällä blogi maailmassa.

Minä yritän selviytyä päivästä toiseen
tuntuu, että
kaikki mahdolliset menot on kasautuneet juuri joulukuulle 

Olis niin kiva hiukan jo rauhoittua kynttilän äärelle,
mutta kun sen voisi tehdä, niin ilta on jo niin pitkälle, että nukkumatti kutsuu..

Ollaan oloitettu miehen kanssa mielenkiintoinen koulutus
-psykiatrinen lastensuojelutyö-
hyvin sopii tähän meidän elämään tämän koulutuksen viitekehys
Mielenkiintoisia aiheita ym
Mutta onneksi ei ole kuin pari päivää kuukaudessa,
ei oikein muuten kyllä onnistuisi irrottautuminen arjesta.

Kuulumisiin
jaana

 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Kotona taas sorvin ääressä


Niin se hujahti tämäkin loma.
Ihanaa ja lämmintä oli, toivottavasti tuli nyt saatua riittävästi aurinko energiaa
pitkän talven varalle.

Tosin täälläkin nyt kivan kirpakka keli ja aurinko on paistellut.

 



Lapset on kovasti toivoneet ja odottaneet, että äidin pitää tulla kotiin ja aloittaa 
Jouluttelu!

No minä yritän kovasti päästä sopivaan fiilikseen.
Aamulla kaivoin jo valoja esille,
punaistahan meillä on aina, joten sen lisääntymistä ei oikein edes huomaa :)

Tästä tämä viikko lähtee käyntiin.
Hieman varmaan parina päivänä aikaero alkaa ramaisemaan hiukan liian aikaisin, mutta sekin kyllä parissa päivässä suttaantuu normiksi.

Kuullaan

jaana

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

"kesä loma"











Pieni irtiotto 
Pieni lomanen
Kakkos koti kutsuu

Ihanaa Ihanaa!!

voikaa hyvin

ja 
kuullaan
:)


jaana

perjantai 11. marraskuuta 2016

kissan elämää ja aurinko














Meillä paistaa aurinko ja on -11° pakkasta!

Oi elämää miten luonto on kaunis

Ihanaa viikonvaihteen alkua teille kaikille
<3


terveisin
Jaana
ja 
Elviira kisu


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

aika moinen viikko





tämä viikko on alkanut hurjalla vauhdilla
monenlaista on menossa ja suuria tunteita myös ilmassa

olen miettinyt kaikenlaisia strategioita stressin selättämiseksi
vai onko se sitä , en osaa sanoa,
mutta kiirus on ja ajatukset valvottaa yölläkin

välillä vaan kaikki kasaantuu yhdelle viikolle
olen yrittänyt ottaa pienen hetken itselleni,
katsoa rauhassa ympärille, nähdä kaunista pienissäkin asioissa
niinkuin tässä yläkuvassa on mielestäni ihana tunnelma
meidän vanha väliovi jonka kautta näkyy, että meilläkin on lunta
kuinka valoisaa ja puhdasta 

tunne siitä, että näiden vanhojen ovien läpi on kulkenut ihmisiä jo 1800 luvulla,
kaikki omine taakkoineen, iloineen ja suruineen
nyt minä ja me olemme osa tätä jatkumoa
aikas ihmeellistä
<3

 




tätä yllä olevaa olen toteuttanut elämässäni aina
ja kummasti auttaa lähes joka tilanteeseen
:)

nytkin tässä vieressä höyryää ihanan tuoksuinen jasmintee
ja vanhat villasukat lämmittää jalassa
ne on kyllä tällaisessa vanhassa talossa ihan pakolliset
mutta onhan täällä ihan uskomattoman hyvä hengittää ja olla
sellaisia vanhat talot ovat
hyviä elää ja olla
<3


tarjetaan siellä ja täällä

jaana

ps. juuri julistettiin USA.n uusi presidentti
"jo on aikoihin eletty"
sanoi äitini
:)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

pyhäinpäivä




Tämän viikonlopun aikana olen sytyttänyt monen monta kynttilää.
Muistellut kaikkia poisnukkuneita rakkaita.

Varsinkin kesällä kuollut isäni on ajatuksissani ollut useasti.
Hänen suku hauta on siellä kaukana Ylivieskassa.
Onneksi siellä on ihania sukulaisia, jotka käyvät sytyttämässä kynttilän isän haudalle.
Samassa haudassa lepää hänen äiti ja isä.
Näin se elämä kulkee ja ympyrä sulkeutuu.

Ikävä kulkee harsona mukana ja saa kyyneleet edelleen silmiin mitä ihmeellisemmissä paikoissa, asioissa, tilanteissa.
Joku tuttuuden tunne vieraan ihmisen kasvoissa, isän tuoksu...
Varsinkin kun näen jollain vanhalla miehellä Ison työtä tehneen käden, 
minun tekisi mieli mennä koskettamaan sitä.
Minun viimeiset mielikuvat isästä sairaalassa liittyvät hänen käsiin...lämpöisiin isoihin turvallisiin käsiin

Voi tätä ikävää

nukkukaa hyvin kaikki rakkaat
me voimme hyvin täällä ja vaalimme teidän muistoa
<3


jaana