keskiviikko 17. tammikuuta 2018

viher sisustusta ja mielenrauhaa



Ihana kevät aurinko on näyttäytynyt nyt parina päivänä muutaman hetken.
Kylmä on vielä auringon sävy, mutta on siinä kuitenkin aavistus valosta, hehkusta ja siitä edessä olevasta keväästä!

Tämän valon houkuttelemana asettelin omat vähäiset viherkasvit samalla ikkunalle, verannalla viileässä on orgideat. Jotenkin tuntui kuin niiden määrä olisi tuplaantunut kun ne laitteli yhteen..ja ajatuksena on hakea muutama lisää Plantagenista kun sinne saakka ennätän.

Ihanaa viher terapiaa!!

Terapiaa tässä on taas tarvinnut jos jonkinlaista. Meillä on meneillä aikamoisen haastava asiakas juttu, joka vie aikaa, energiaa ja jopa horjuttaa mielenrauhaa.
Ja siihen lisättiin vielä toinen tätä meidän työtä kuormittava asia, niin soppa on taas hyvin valmis. 
Olen ottanut kaikenlaiset selviytymis keinot käyttöön. Mutta tärkeimpänä niistä olen huomannut omaavani hyvinkin voimakkaan päättäväisyyden! Minun ylitseni ei kävellä! Minua täytyy kuunnella! 
Tässä työssä joutuu kohtaamaan niin monenlaisia ihmisiä, tilanteita jne..ja ennen minä olen ollut pehmeämpi, suostuvaisempi, en ole osannut pitää päätäni..
Nyt olen niin tyytyväinen, kun uskallan seistä sanojeni, tekojeni ja päätösteni takana...minun yli ei kävellä :)

Ja miten tähän on päästy. Varmaankin suurin osa tulee iän tuomasta varmuudesta, pitkästä työkokemuksesta ja tietotaidon yhdistämisestä. 
Ja siitä, että minä jos kuka tunnen nämä meillä asuvat lapset, tiedän heidän historian, tiedän heidän ongelmat, tiedän heidän tarpeet jnejne....ja jos sitä tietotaitoa ei ympäristö taikka viranomaiset sosiaalipuolella taikka terveydenhoidossa osaa arvostaa tai ota huomioon...niin silloin tulee kyllä sanomista!

Tämä on varmasti ongelma ihan tavallisessa perheessäkin, kun joutuu lähtemään hakemaan viranomaisilta apua erilaisiin lasta koskeviin asioihin. Se että kävellään yli, ei kuunnella, ei uskota yms.

Toivon, että jokaiselta löytyy vahvuutta taistella oikeuksiensa ja lasten oikeuksien puolesta. Muuten jää koneiston ja viranomaisten tallomaksi syyttä suotta!!

Tällaisin miettein tätä keskiviikkoa mennään kohti iltaa :)

terveisin ja halein
jaana




maanantai 15. tammikuuta 2018

Vanhempien oma Kylpyhuone




Tässä pieni kurkistus meidän uuteen ikiomaan kylpyhuoneeseen :)

Ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksen, kunhan saan sen siivottua kuvauskuntoon..miten ihmeessä sinne voi aina kertyä kaikenlaista sälää??

Olkaahan kuulolla jos tällainen mustavalkoinen hevostapetilla maustettu kylpyhuone kiinnostaa!!

terveisin

jaana

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

hieman väsynyt keski-ikäinen äiti



Kyllä kyllä..
Mietin otsaketta, miten voisin sen kirjoittaa, niin että siitä välittyy se tunne, mitä taas kerran tunnen..väsymystä, riittämättömyyttä, ikä kriisiä, oman ajan puutetta...
Tätä listaa olisi vaikka muille jakaa.

Yllä oleva kuva on lauantai illasta. Kaksi neitoa, 3 ja 9 vuotiaat halusivat taas kerran leikkiä kampaajaa ja minä olen asiakas. Ihanaa eikö totta! Hiuksiasi kammataan, letitetään, kiskotaan, hellitään, hierotaan, tehdään kiristäviä sykeröitä...
Ihan parasta laatuaikaa, mutta silti mieleen tuli kerran jos toisenkin...mitä muut ikäiseni 53-vuotiaat tekevät lauantai iltana??
Tuskimpa kovin moni on kotikampaajalla?!

Ja nyt en halua olla mitenkään valittaja, itsehän olen ammatin valinnut..äitinä kellon ympäri..mutta välillä tulee heikkoja hetkiä. Ja olen huomannut, että niitä tulee nykyään paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten, vaikka tein silloinkin ihan samaa työtä..olin äiti. Ja nyt luulen, että kyse on iästä! Olen jo sen ikäinen, että oman tilan ja ajan kaipuu on aikas iso..ja kun sitä ei täällä kotona ole, niin iskee ahdistus.

Ahdistus tulee jännästi hiipien..kysymättä lupaa, että nyt olisin tulossa, oletko valmis??
Voisin hieman olla varautunut..tai ainakin olisin ottanut mukavan asennon soffalla ja antanut sen tulla.
Nyt lauantai iltana ahdistus iski kuin tälli päähän juuri kyseisellä kampaus hetkellä!!
Tuli sellainen tunne, että minä tukehdun näiden lasten alle..miksi nämä kädet riipivät juuri minun hiuksia..en pääse tästä pois vaikka mitä tekisin..antakaa minun olla!!

Ja samalla menin tietysti katsomaan naamakirjasta mitä muut ikäiseni tekevät: valmistautuvat teatteriin, katsovat soffalla ihanaa leffaa (yksin), ovat juuri syöneet maittavan illallisen tunnelmallisessa ravintolassa jnejne. Mitä minä teen..istun soffalla tämän näköisenä 





Nyt joku sanoo siellä ruudun takana; " ei nyt kovin ahdistuneelta näytä..sehän nauraa ja kaikki"
Niin niin, kyllä minua myös nauratti, varsinkin kun katsoin omia kuvia kännykästä, olen ihan sen tv persoona Kanan näköinen :D eikö vaan??

Mutta sisällä kalvoi pieni kateus, ja tyytymättömyys. Inhottava tunne, jonka haluan pois itsestäni..mutta minkäs teet, kun sitä kuitenkin on vain pieni ihminen kaikkine tunteineen.

Sitä tässä halusin tällä vaan sanoa, että on tämä kans erikoinen työ..
Pääasiassa tykkään todella paljon, mutta sitten tulee näitä hetkiä, kun haluaisin olla niinkuin muutkin ikäiseni..ja pelkään, että kun viimein minulle tulee se tyhjän pesän vuoro, niin jaksanko enään nauttia niistä omista hetkistä?
Olenko niin hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, että elämä on silloinkin kivaa?
Sillä tämä työ kuluttaa varsinkin psyykkistä puolta ihmisessä. 
Joudut antamaan itsestäsi niin paljon, niin moneen suuntaan, ottamaan vastaan lähes kaikkea..kohtaamaan elämän nurjan puolen, sen mistä moni ei edes osaa kuvitella, ottamaan kaiken myös omaan kotiisi..myös sen pahan mikä vaanii siellä jossakin odottaen sopivaa hetkeä...

Mutta tästäkin taas selvittiin, nyt on jo sunnuntai ilta ja huomenna alkaa arki uusine haasteineen. 
Minä selviän siitäkin..olen sen päättänyt..ja annan myös itseni pudota välillä..tiedän että elämä kantaa <3

halein
jaana