perjantai 5. tammikuuta 2018

Nizza..Nice..Ranskan Riviera





















Pääsin viime lokakuussa ensimmäistä kertaa Ranskan Nizzaan pienelle lomalle. Mukana ystävä perhe ja saimme ihan ikioman neidon mukaan. 

Mennessä en arvannut kuinka siinä tulee käymään...että ihan suinpäin Rakastuisin tähän lumoavaan kaupunkiin. Jo matka sinne oli niin miellyttävän lyhyt, sinnehän voisi mennä vaikka pidennetylle viikonloppu lomalle!
Ja mukavasti ilman jonoja lentokentältä taxiin ja puolen tunnin kuluttua onkin jo hotellilla.

Lokakuussa ilma oli suloisen lämmin, ei polttavan kuuma. Sellainen odottava...
Illasta hieman viileni, mutta hyvin pystyi kevyellä pukeutumisella liikkumaan kaupungin kujilla.
Meri vesi oli mielestäni jo liian kylmää :) mutta kyllä uskalikot sinne pulahtivat tuon tuosta, tosin minua hidasti myös mielestäni aivan liian suuri aallokko siinä kivien täyttämällä rannalla...eipä se muita haitannut :)

Päivät vietimme aikaa rantatuoleissa makoillen. Mikä oli kyllä hävyttömän kallista lystiä, mutta aah niin arjen pientä luxusta. Paikkahan oli kuin täydenpalvelun majatalo, peti merinäköalalla, tarjoilu pelasi suoraan pedille, takahuoneesta löytyivät hyvät suihkut, wc:t ym. Ja mikä parasta kun iso nälkä yllätti tarvitsi vain laittaa mekko päälle ja siirtyä takana olevaan tavernaan nauttimaan paikallisista herkuista.

Iltaisin lähdimme vanhan kaupungin kujille seikkailemaan, tekemään pieniä suloisia ostoksia ja sitten syömään johonkin kauniiseen ravintolaan. 

Kyllä, minä annoin sydämeni ja puolet itsestäni Nizzalle!!
Olen aina ihaillut Ranskalaista sisustusta, heidän todella vaikeaa kieltä...mutta, että kaikki muukin siellä on niin ihanaa!!

Kävin myös kävelyllä itsekseni, iltapäivisin kaupoilla ja kujilla, ja tunsin oloni ihan turvalliseksi. En tietenkään lähtenyt illalla seikkailemaan omin nokkineni...tiedän kyllä tämänkin kaupungin nurjan puolen. Mutta emme nähneet mitään ikävää koko pienen loman aikana, tosin pysyttelimme ajan puutteen takia hyvin suppealla alueella.

Kävimme aamupäivisin pitkillä lenkeillä kierrellen rantabulevardia sekä kiipesimme yhdelle kauniille kukkulalle. Siellä oli vanha kaunis hautausmaa sekä ihania taloja, portteja...

Tässä muutama kuva tältä reissulta. Miten lämmittää katsoa tuota turkoosia merta ja niin upean kirkkaan sinistä taivasta. Meren sävy oli siellä ihan jotain muuta mihin olen välimeren matkoilla tottunut, niin erilaisen sinininen, samalla kylmä ja lämmin.
Eipä ole ihme, että kuuluisat taiteilijat ennen ja nykyään menevät luomaan sinne taideteoksiaan sekä kirjailijat kirjoittamaan. 
Itsellekin tuli sellainen tunne, että haluaisin tehdä täällä jotain...tai sitten minulle riittää vain kameran kanssa kuljeskelu ja kaikilla aisteilla nauttiminen.

Tänne palaamme vielä useasti...sen olen päättänyt :)

näihin tunnelmiin suloista unelmointi perjantaita

jaana


torstai 4. tammikuuta 2018

Hanko



Ihana pieni mini loma ihan ikioma on takana. Olin niin sen tarpeessa kaiken tämän joulu hässäkän jälkeen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnun kaipaavan omaa aikaa.
Välillä tuntuu, että mikään ei oikein riitä, kaksi yötä kun on poissa kotoa, niin kotiin paluu ei kyllä tunnu yhtään helpolta...jospa joskus pystyisi olemaan ihan itsekseen vaikka viikon...
Olin tosiaan Hangossa. Siellä minulla on vuokralla pieni soma koppero ihan minua varten, ja noh, välillä myös mies pääsee mukaan :)
Mietin kovasti uskallanko sellaisen vuokrata, mutta sitten tunne voitti ja pistin järjen takaisin taskuun. Onhan se hassua maksaa vuokraa paikasta, missä ennättää käydä ehkä kerran kuukaudessa...Mutta vitsit kun tuntuu välillä, että se tunnekin riittää, että siellä se ihana rakas pikku paikka odottaa vain minua <3





Nämä kuvat otin, kun illalla kiertelin tämän alla olevan herran kanssa pitkin teitä ja rantoja. Oli aivan mielettömän hieno täysikuu taivaalla ja pilvet kulkivat tuulen mukana todella "kammottavasti" kuun päältä. Tämä ihana vanha talo siinä ihan Hangon keskustassa näytti kuun valossa todella aidolta kummitus talolta! Oikein odotin, että pimeistä ikkunoista katselee minua vanhan frouvan haamu!






Kukaan ei todellakaan tästä kuvasta arvaa mikä rakennus tuolla taustalla on ;)
Tänään tein vielä Remun kanssa pitkän lenkin neljän tuulen tuvalle saakka, pitkin rantoja. Tuuli puhalsi todella kovaa ja välillä vesi valui silmistä, niin että ei eteensä nähnyt. Mutta ai että tuli hyvä fiilis! Sinne häipyi monta turhaa mietettä ja ajatusta tuulten mukana kaukaisuuteen. Ihan tuntui siltä, että tuli puhdistetuksi päältä ja sisältä :)

Minä olen niin kerrassaan rakastunut Hangon ihaniin pitsi huviloihin ja puu taloihin. Kuljen ja kuljen aina vaan samat kujat ja polut. Seison hiljaa kauempana vain huokailemassa niiden kauneutta. Tuntuu, että jos ne osaisivat puhua, niin niiden pyyntö olisi "arvostakaa meitä, pitäkää meistä hyvää huolta" Ja kyllähän siellä pidetäänkin, välillä vaan harmittaa, kun niin moni ihana huvila on vain keskikesän sesonkina käytössä muutaman viikon, ja loppuajan odottaa ikkunat pimeinä ihmisiä sisällensä.





Ja joka kerta minä haaveilen...onneksi se on vielä ihan ilmaista...kukaan ei ole keksinyt sitä alkaa verottamaan.. Siis haaveilen omistamani jonkun näistä ihanuuksista, käyn etuoven sivuilla..bongasin sieltä nyt tämän ihanuuden! Oi millaiseen loistoon tämän laittaisin, jos siis olisi millä laittaa. Seisoin puun takana pitkän aikaa ..hieman piilossa ;) ja näin jo itseni vilkuttamassa lapsille, jotka kirmaavat tämän rauhallisen tien yli suoraan rantaan ja uimaan..kuulen kuinka ne siellä melskaavat päivän ja ihanan raukeina auringosta tulevat terassille illalliselle :)
Minä olen edelleen ihan varma, että tämäkin talo puhui minulle ;) Juu u! Se pyysi, että hankkisin vaikka sitten Lottoamalla tämän 1,5 milliä ja tulisin, eläisin ja asusin sen seinien suojassa tämän ison perheen kanssa...mikä traagisinta me todellakin mahtuisimme kaikki sinne..huoneita on vaikka kuinka paljon!!
Asiassahan ei ole kuin se yksi ihan pieni mutta 1,5...
Kyllähän tämänkin ihanuuden ihan varmaan hyvin käy..mutta silti toivoisin, että joku saisi siitä kodin, eikä vain pelkän kesäkuukausien paikan..oi elämä kun oot ihana <3




Keli siellä ennätti yhden vuorokauden aikana vaihtua moneen kertaan. Auringosta vesi sateeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kaunista kaunista ihan millä kelillä tahansa. 
Mutta nyt ollaan jo kotona sorvin ääressä ;)

Olis kiva kuulla, miten nämä kuvat näyttäytyy teidän koneella? Nämä ovat siis kännykkä räpsyjä. Tulee nykyään aikas paljon sillä kuvailtua, kun on niin sopivasti mukana joka paikassa. Jos kuvat ihan suhrua, niin täytyy taas kaivaa luotto järkkäri kehiin!





Kiva kun täällä on vielä elämää, kiitos kun ette olleet ihan kokonaan minua jättäneet!

Nyt ajattelin käpertyä vielä hetkeksi soffan nurkkaan, ottaa hyvän kirjan ja fiilistellä tätä hiljaisuutta :)

Kuulemisiin

jaana

maanantai 1. tammikuuta 2018

minä saan olla minä




Olen kovasti miettinyt, miten aloittaisin uuden vuoden tämän blogin suhteen.
Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että kyllä minä tänne vielä kirjoitan.
Kirjoitan omia juttujani, ehkäpä vain itselleni, mutta siltikin.

Haluaisin jakaa kanssanne paljon muutakin kuin kodin sisustamista, ja kauniita kuvia.
Haluaisin jakaa hyvää oloa, miten se saavutetaan, vai saavutetaanko?
Haluaisin kertoa elämästä suurperheen äitinä, sijaisäitinä, siitä mitä elämä on kun ympärillä pyörii liuta eri-ikäisiä lapsia ja nuoria.

Nyt on vanha vuosi saatu päätökseen ja moni tekee kaikenlaisia tilinpäätöksiä.
Minäkin olen tehnyt tämän vuoden aikana monia sellaisia, ja unohtanut ne yhtä nopeasti..

Yhden päätöksen olen päättänyt jo kauan sitten

                                                 "Minä saan olla Minä"

Jatketaanko tästä yhteistä matkaa kohti vuotta 2018?
Aika näyttää millainen siitä tulee..

Ihanaa Uutta Vuotta Ihan Jokaiselle

Jaana