keskiviikko 26. helmikuuta 2014

punaruutuverhot


en tiiä, mikä mua vaivaa
mutta mua suorastaan ahistaa tämä värittömyys 
tuntuu, että mä taidan olla ihan toiselta planeetalta mieltymyksineni
:)




tempasin sitten olkkariin vanhat verhot
kuinka olinkaan unohtanut nämä ihanuudet,
oikein ompelija ne mulle teki kun tähän huusholliin muutettiin
paksua taftin oloista kangasta, himmeä kiilto
tulipa niin kodikas tunnelma
:)




olen tässä viime ajat netissä pyörinyt lähinnä pinterestissä ja
kurkkinut englantilaisia blogeja
siellä on sitä mitä mun mieli tällä hetkellä halajaa
värejä värejä säästelemättä
:)





ja sitä menneen ajan tunnelmaa
sitä jotenkin kaipaan kans
:)




voihan siinä niinkin käydä,
että tämä ahistus menee pikaseen ohikin
mutta voihan se olla niinkin,
että se on mun luonto se
:)




yks suomalainen lehti on mun mieleen ollut aina
Glorian Antiikki
siellä on värikylläisiä vanhoja taloja
ihania
:)




mutta niinkuin elämässä kaikessa
nämä on vain mun omia tuntemuksia
:)

On se metkaa, kuinka paljon teitä täällä tuvalla päivänmittaan pyörähtää
kävijämäärä laskuri nakuttaa tiuhaan
kaukaisimmat kävijät on jostain maailman toiselta laidalta
miten ne tänne on löytäny…

mielenkiintoista
:)

jaana

tiistai 25. helmikuuta 2014

vanhoilla fiilistelyä


…siis kuvilla…
:)

olihan se hassua tulla pohojosen talvesta tänne etelän kevääseen
ja lämpimämmäksi vaan kuulemma muuttuu!
on tämä erikoinen talvi 
siis ainakin suuressa osaa maata
pohojosessa on kyllä ihan vuodenaikaan nähden normi kelit
lunta riitti ja kelit oli kohillaan





loma sujui suunnitelmien mukaan
onneksi ilman minkäänlaisia suurempia haavereita!
mitä nyt tällanen etelän ihme sai peukaloonsa jännetupintulehduksen vain parin tunnin lumenlapioinnin seurauksena..kokemuksen puutetta, meinasi rinnelääkäri :)

mies ja isommat rinteessä
minä pikku-ukon kanssa möksällä
jokapäivä heidän palattua kirmasin lenkille
ai että nautin hiljaisuudesta ja omasta-ajasta
onhan se ihmeellistä, kun voi kuulla lumen satavan…





kevättähän sitä jo alkaa oottelemaan
eikait siinä mittään
muistan tämän kuvan, kun viime keväänä laittelin pöytäryhmän
puuritilöiden päälle vanhan pihatalon eteen,
ei vielä ollut ees puissa lehtiä, pihan olin kuitenkin jo rapsuttanut

ja niin luulottelin siinä kesäpäiviä istuskelevani
juu juu
käykö teille näin koskaan, että keväällä suunnitelmat on lennokkaat
ja syksyn tultua huomaan, että ei se tainnut ihan niin mennäkkään?
mulle käy tavantakaa
jotenkin se kevät huuma on niin vahva, että järkikin sumenee 
ja minäkin jopa möyrin mullassa tuntitolkulla…
 kesällä sitten kaikki mun hienot istutukset on vaan hävinneet jonnekin
 maa on ne nielaissut!!

tämmöisiä täällä tuumaillaan
kaiken muun tohinan lomassa
päivät kuluu vikkelään kaikenlaisten askareiden parissa
osa mielekkäitä toiset taas pakkopullaa
niitäkin täytyy olla, eihän tämä yhteiskunta muuten pyörisi ;)

nyt alan työstämään taas sitä pakkopullaa!

heippatirallaa
jaana