torstai 3. syyskuuta 2015

ei tullut minusta jauhopeukaloa


...vaikka äitini sellainen onkin :)

kuvassa äitini (oikealla) ystävänsä kanssa kodinhoitajakoulussa
nuoria kauniita naisia elämän taipale vielä edessäpäin...
olispa olemassa keino, millä vois tietää heidän ajatuksensa, toiveensa tulevaisuudesta...
olen yrittänyt äitiäni jututtaa aina välillä, mutta jotenkin ei halua herkistyä palaamaan kovin kauas menneisyyteen...




leivonta hommissa äiti ja tytär
tosin muutama vuosi välissä näillä kuvilla...
kuvassa äitini keskellä hämmentää suurta leipätaikina tiinua :)



Hih
tässäpä sitten minä kuvassa vasemmalla
talouskoulussa 
ai ai kun polttaa sormia tuore uunista tullut rieska :)
juu ei tullut jauhopeukaloa ei
jotenkin kuvastakin sen näkee, että ei ole mun juttu :D

toki ruokaa teen...pakkohan se on...mutta että alkaisin leipomaan...
 tuntuu, että en oikein edes ymmärrä niitä ohjeita
onkohan mun ymmärryksessä siinä kohtaa joku vaje...
nojaa
en kyllä ole, myönnetään, sitä puolta kovin hartaasti harjoitellutkaan
ei tykkää niin ei tykkää
saahan sitä paakkelssia lähikaupasta :)

kuten voi arvata, mun lempiohjelmia ei ole "koko suomi leipoo" yms...









siinä sitten vastavalmistuneet
yläkuvassa äitini neljäs vasemmalta toisessa rivissä papin frouvan takana
tässäpä minä ihanan permanenttini kanssa toinen oikealta :)

oi noita aikoja...




olishan mulla köökkiä missä taikoa kaikenlaisia herkkuja
olen ehkä enemmän keskittynyt tuohon visuaalisuuteen ;)
tässä kuva meidän keittiönpuolelta tosin jo menneessä sisustuksessa...
se tuppaa vaihtumaan mielialan mukaan

ja kyllä kyllä siellä kokataan
suurella tunteella ja isolla padalla
:)
jaloissa pyörii koira, pikku-ukko ja kissa...

näin tänä aamuna
jaana

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

käyn askeleita äitini


Jotenkin aikas kuvaannollisesti

Äitini kävi nuoruudessa emäntäkoulun, ja lähti siitä sitten
kaitsemaan lapsia muistaakseni jonnekin saimaanrannalle,
kesäsiirtolaan  :)
äitini tässä kuvassa oikealla lapsilauman keskellä :)




Minä nuoruudessa haahuilin ja mietin, mikä minusta tulee...
en halunnut lukioon, joten lähdin töihin hetkeksi
Oli siinä ainoalle lapselle, joka ei ollut millään tavalla tottunut pieniin lapsiin
annettu aikasmoinen luottotehtävä!

Lähdin hoitamaan kolmea muksua tästä kuvasta, 
kaverit tuli siinä bonuksena :)
Pienin oli 1,5v vaippapöksy, sisarukset villissä iässä...
Hyvin kaikki meni ja tykkäsin kovasti
Kärryttelimme paljon, kirjaston satutunnit oli hauskaa vaihtelua...

Lähdin heiltä sitten vielä toiseen perheeseen,
siellä pienin oli 8kk
Mahtaiskohan nykyäidit huolia lasten ammaksi 16v kokematonta tyttöä?!

Tämä oli varmaan sysäys nykyiseen elämään
perhekodin ja suurperheen äitinä
Ja varmasti oman äidin antama äidin malli kulkee mukanani
lämpöä, hellyyttä, rakkautta, turvaa ja välittämistä
kaikille samalla kauhalla :)





Täällä on onneksi tilaa temmeltää
matot on paksuja ja lämpimiä
ja mikä parasta pysyvät suurinpiirtein paikallaan
vaikka ottais isommankin spurtin talon päästäpäähän :D

mukavaa keskiviikkopäivää
<3
jaana

tiistai 1. syyskuuta 2015

miten minusta tuli minä


Sihen vaikuttaa varmasti hyvin monta asiaa
elämän varrella koettua tapahtumaa
ennalta-arvaamatonta kohtaamista
monen ihmisen panosta...

Mutta ilman näitä ihmisiä näissä kuvissa
minä en olisi minä

Olen vanhempieni ainoa lapsi,
 rakastettu, odotettu ja toivottu...
Sain hyvin turvallisen ja lempeän lapsuuden
Ei ollut rikkautta, oli paljon rakkautta pienessä maaseutukylässä
maitotilan tyttönä...

Ja mikä parasta, sain omat vanhempani tänne meidän kodin lähelle asumaan
nyt on mun vuoro pitää huolta heistä :)



Mutta ilman Aili-mummun olemassaoloa elämässäni olen ihan varma,
että minä en olisi minä
juuri tällaisena kuin tänään olen...

Hän on ollut minun henkinen valmentajani läpi kokoelämän
Lapsuudessa hän asui meidän kodin yläkerrassa,
sinne oli turvallista kipaista kun vanhemmat oli navetalla..

Myöhemmin hän muutti vanhainkotiin,
ja kas kummaa monien vaiheiden jälkeen meidän pieni perhe
muutti sinne asumaan myös..
vanhemmat hoitamaan tätä vanhainkotia
talkkareiksi heitä silloin kutsuttiin
Ja mulla oli piha täynnä mummuja ja pappoja
rikasta sanon minä :)

Aili mummu oli  nopealiikkeinen nainen,
helmat vaan heilahti kun lähti kylään
suurinpiirtein sokeripala suupielessä
"jos ei sattuisi kyläpaikassa olemaan"
:)

Saman tahtisuutta huomaan itsessäni joka päivä
"jos ei nyt"
"niin ainakin pitäis olla heti"
:)

Ihana mummu tulee mun uniin hyvin monta kertaa,
varsinkin silloin kun on oma mieli maassa..
istutaan unessa vierekkäin
muistan aina miltä tuntui hänen pehmeä ryppyinen käsi kädessäni
....




Vahvasti tunnen, ja uskon,
että menneet sukupolvet katsovat ihan hyvällä,
kun asuttelemme tätä vanhaa taloa
Tämä ei ole mikään synnynkoti, ei perintö...
vaan tuntemattomien ihmisten rakentama
1800-luvulla,
talo jonne me myös monien käänteiden kautta muutimme
n. 11 vuotta sitten...

Meidän koti, jossa minä saan olla minä
juuri sellainen kuin minusta on näiden ihmisten,
vuosien,  kaikkien rakkaiden kautta muovautunut

Eikös se niin kuulu ollakin :)
että saa olla juuri sellainen kuin on?


En tiedä pääsettekö jyvälle yhtään näistä mun kirjoitteluista,
mutta mulle kolahti jotenkin yksi vastaus mun kysymyksiin tuolla aiemmin
"kirjoittele, niin että niitä on kiva lukea myöhemmin"
"vaikka päiväkirjamaisesti"

Nyt tuntuu hyvälle kirjoitella näin...
Hieman kuin itsellensä omaa tarinaa...
...jonka muutkin saavat nähdä...

Näkyväksi tulemista...
jaana

maanantai 31. elokuuta 2015

samalla kun mennään ovesta tupahan


voin hiukan kertoilla lisää itsestäni

Mun lapsuuteen tuolla keskipohjanmaalla vaikutti hyvin voimakkaasti
körttiläisyys
Pienestä tytöstä istuin vanhempien kanssa seuroissa ihmisten tuvilla,
kesän kohokohta oli herättäjäseurat jossain päin suomea
Tässä kuvassa ollaan hyvin vanhassa ajassa,
mahdanko olla edes vielä mukana...

Siihen aikaan esim. punainen väri oli tosi pahaksi
sitä ei saanut näkyä missään muodossa...
Joskus oikein naurattaa ajatus, että mitähän ne kaikki edesmenneet vanhat
sukulaiset yms. aattelisivat kun mun tämänhetkinen sisustusväri on vahva punainen...
Tosin onhan se muuttunut, 
omat vanhempani on muuttuneet aikojen saatossa
niin varmaan myös itse herännäisyys...

Mutta hyvin lämmöllä muistelen näitä aikoja
Olisi myös ihana joskus ennättää herättäjäjuhlille muistelemaan menneitä
voin välillä vieläkin muistaa ne tuoksut,
kun pystytettiin kupoliteltta vasta-ajetun pellon pientareelle
tuhansien muiden sekaan
Siellä oli lapsilla paljon kavereita, ja solmittiimpa siellä ne ensimmäiset
ihastuksetkin :)











Mutta tosiaan 
punaista näkyy meillä muodossa jos toisess
Tuvan värityksenä on kesästä jouluun lämmin punainen :)

Antaa mulle tosi paljon energiaa ja hyvää mieltä!

Jatketaan harjoituksia...
täällä muksut koulussa ja eskarissa
meillä miehen kanssa muutama tunti kaksin
...mitäs sitä keksittäis...
;)

jaana

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kun astut sisään ovesta tästä


...oot mun maailmassa...

Mä voisin itseni esitellä uudestaan
eikait kertaus haittaa ollenkaan

Hei
Mä oon Jaana

kuvassa tosin tummatkutrit
nyt ne jo vaaleina keikkuu



On monta roolia mulla;
äiti on niistä rakkain
vaimo tulee hyväksi kakkoseksi
tytär seuraa kolmosena
anoppikokelaskin taidan olla
miniästä puhumattakaan
mamma olen meidän eläimille
ystävä mun ystäville
kaveri kavereille


tuskin edes tarttee mainita;
huushollarska
keittäjä
mitä näitä nyt onkaan
.....




Mulle rakkainta elämässä on meidän lapset
 meillähän niitä piisaa
lapsia
omia ja melkein omia
maailmalle lähteneitä omia ja melkein omia
kaikki yhtä rakkaita <3



Koti
paikka vailla vertaa
mun näköinen
väriä ja iloa pursuava
rakkailla tavaroilla lastattu
paikka missä silmä ja sielu lepää




Syksyllähän yleensä
alkaa kaikki alusta
ainakin niin lehdet toitottaa
salille sieltä laiskamadot
jnejnejne

No jos mä nyt aloittaisin tän blogin sitten vaikka alusta
Kertomalla itsestäni
siitähän kaikki lähtee

Nyt ollaan päästy 
ovesta sisälle
matkan teko jatkuu
aiheena 
Jaana
...

Ollaan kuulolla :)

...mää lähden laskeen "lampaat"...
niillä on tapana lisääntyä, kun on hetken poissa näkyvistä :)

jaana