keskiviikko 15. elokuuta 2018

pidä itsestäsi huolta





Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin.
Tähän hyvinvointiin kuuluu olennaisesti fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Nämä kaksi kulkevat läpi elämän käsi kädessä.
Fyysinen hyvinvointi koostuu mm. ravinnosta, liikunnasta ja levosta. 
Nämä asiat tiedän ja tiedostan kyllä oikein hyvin. Mutta noudatanko näitä ohjeita. Välillä kyllä, mutta harmittavan usein En. Varsinkin hyvä ja monipuolinen ravinto on minulle haaste. Minulla on ärtynyt paksusuoli joka tuottaa omat haasteensa ruokavaliolle, yritän syödä Foodmap ruokavalion mukaisesti, mutta eipä se aina onnistu...ja en oikein jaksa pitää siitä myöskään kurinalaisesti kiinni. Tämä kaikki tietysti kostautuu ja minähän siitä itse saan kärsiä.
Vatsavaivoihin auttaisi myös mukava stressitön elämä..mielestäni tämä on jo aikamoinen klisee...keneltä se tänä päivänä onnistuu, kysynpä vaan??
Lääkärin tarjotessa minulle hoidoksi tätä stressi vapaata elämää, pystyn nykyään jo asialle nauramaan..aiemmin suutuin..yleensä heitänkin hänelle vastapallon "tuletko meille tuuraamaan minua" Eipä ole vielä näkynyt ketään...

Liikunta. 
Mikä ihana ja samalla niin P:n ärsyttävä sana! Minulla on hyvin mielenkiintoinen suhde liikuntaan. Olen siitä innostunut lehtien ja kirjojen kautta, olen hyvä suunnittelemaan, hankkimaan välineitä, vaatteita...mutta toteutus ontuu pahemman kerran. 

Liikunta - painonpudotus.
Kyllä, tämä vasta minulle nostaakin sappinesteen suuhun, muutenkin kuin närästyksestä!
Minä niin tiedän mitä pitäisi tehdä, jotta saisin painoani alas..mutta joku pirulainen istuu olkapäälläni ja sanoo
"ei kannata, ota vaan ihan rennosti"
Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut "uuden elämän" jota on parhaimmillaan kestänyt noh ehkä viikon...siis parhaimmillaan ja pahimmillaan aloitan sen joka maanantai!
Oikeasti haluaisin laihtua, elämä olisi helpompaa edes se 5kg pienempänä, mutta tässä iässä se on niin Vaikeaa!!






Henkinen hyvinvointi.
Haluaisin elää elämääni katsoen eteenpäin ja pystyisin tietoisesti jättämään jo elettyä elämään taaksepäin...pystyisin olemaan vatvomatta niitä asioita mitkä ovat olleet, mille en enää voi tehdä mitään...Ei ole ihan helppoa.

Haluaisin myös oppia hyväksymään tekemäni virheet.
Oppisin elämään niiden kanssa ja opettelemaan anteeksiantoa. Anteeksianto on varmasti helpottavin asia mitä voimme itsellemme tehdä. Anna anteeksi itsellesi, etsi teoillesi selitys ja anna anteeksi. Jos tähän ei pysty, niin elämä tässä päivässä, nykyisyydessä on vaikeaa, kun täytyy kokoajan kantaa menneiden asioiden taakkaa mukanaan.
Tämä ei ole helppoa, mutta opettelemisen arvoista. Jokainen anteeksianto auttaa hengittämään hiukan vapaammin, henkisten taakkojen kantaminen sulkee kehoa ihan turhaan.

Nämä ovat asioita mitkä jokainen suhteuttaa omaan elämäänsä. On myös asioita, mitä ei pysty antamaan anteeksi edes itselleen...niiden käsittelyyn löytyy myös erilaisia keinoja - auttajia.


Kiitollisuus
Olen yrittänyt pitää kirjaa asioista mistä olen kiitollinen. Välillä sen pitäminen naurattaa, välillä itkettää, välillä hymisyttää..
Aluksi asiat mistä olen kiitollinen olivat hyvinkin isoja, jopa maailmaa syleileviä. Nykyisin voin kirjoittaa vihkoon;
tänään olin kiitollinen siitä, että söin ilman vatsanpuruja
tänään olin kiitollinen siitä, että sain hymyn hymystä
Välillä unohdan koko kiitollisuus asian. Mutta kun on viikonkin rypistellyt otsaansa, on ihan hyvä palata vihkon äärelle ja miettiä, että onhan tässä nyt hyviäkin hetkiä ollut...


"vaikka hellittäisit hetkeksi,
elämä ei karkaa käsistäsi"

niinpä
halein

jaana

maanantai 13. elokuuta 2018

ihana maanantai




Ihana ihana maanantai <3
Meidän viikonloput ovat aina hieman kaaoksen täyttämiä, joten syystäkin olen oppinut rakastamaan maanantaita. Vaikkakin kuulemma vaikutan silloin hieman tötteröltä ;)

Tämän viikon maanantaina on jo melkein suuremman juhlan tuntua, kun pienin lähti päiväkotiin Piiiiitkän loman jälkeen ja vanhin aloitti lukion viimeisen luokan. Loput koululaiset lähtevät koulutielle keskiviikkona!

Olen kyllä kiitollinen Suomen päivähoidosta ja mahtavasta koulumaailmasta! Ei mikään itsestään selvyys!

On niin kiva kirjoitella päivän tekemiset kauniiseen To Do vihkoseen, minkä saa takana olevan magneetin kanssa kiinni vaikka jääkaapin oveen. Näin minä en kylläkään tee, koska lapset ovat niin kiinnostuneita minun tekemisistäni, joten heidän päivä menisi siihen, että käyvät katsomassa vihkosta vähän väliä...missä se äiti nyt viilettää :)

Tämän aamupäivän olen pyhittänyt soitoille, aikojen varaamiselle ja tietysti kupilliselle teetä!

Eniten tietysti odotan Hangon piipahdusta!! Minun rakas Hanko! Viimeksi kun sinne menimme, sanoin miehelleni, että minun stressitaso ja hartiat laskevat todella paljon jo sillä hetkellä kun saavumme Hankoon...Pelkkä Hangon ajatteleminen saa hymyn huulille :)




Ja nämä Hangon värit <3 missä taivas voi olla samaan aikaan vaaleanpunainen, sininen ja valkoinen. Kuvassa minä ja Remu Berninpaimenkoira Hangossa.






Tämä suloinen vihko kulkee mukanani käsilaukussa. Kerään sinne milloin mitäkin, hyvä lause lehdessä saa paikkansa tästä vihkosta, sitaatti, ajatus, tunnelma...

Viimeisin teksti vihkosta on edelliseltä viikolta ;
"en ole muuttunut,
minä vain
löysin itseni"

Teksti ei kyllä ihan -vielä- pidä paikkaansa, mutta sitä kohti olen menossa...oman itseni löytämistä, hyväksymistä sen, millainen olen, muuttamassa niitä puolia mitkä mielestäni tarvitsevat muutosta...vai tarvitsevatko...

Se minkä olen jo päättänyt, minua ei enää käytetä kynnysmattona, ajatuksiani ei lakaista maton alle, minulla on väliä, uskallan myös tuoda rohkeammin omat ajatukseni / toiveeni julki...tämä tie on pitkä, mutta minulla on aikaa loppu elämä opetella elämään itseni näköistä elämää!





Makuuhuoneen kaapin päältä katselee hieman rujon näköinen enkeli patsas, Kreetalaista käsityötä...niin rakas!
Enkelit ovat mukana elämässäni, yksi kaulalla, toinen lipaston päällä, pilvissä taivaalla, edes menneissä rakkaissa niin ihmisissä kuin eläimissä. En häpeä niiden olemassaoloa, minulle on ihan sama, mitä muut niistä ajattelevat, tärkeintä on se, mitä ne minulle kertovat!

Ja hattu vierellä aina valmiina uusiin seikkailuihin, lämpimään kaipaamassa niinkuin minäkin, vaikka olemme saaneet viettää ihan mielettömän lämpimän kesän, niin mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Thaimaan hyväilevälle lämmölle...Odota siellä vaan hattuseni valmiina, koskaan ei tiedä milloin sinulle on käyttöä <3


To Do
nyt se kuppi teetä
<3


jaana

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Omaa tietä etsimässä




Tietyn iän saavuttaminen johtaa mielestäni myös jonkinlaiseen mietiskelyyn siitä, miten aikoo elää sen jäljellä olevan elämän. Sitähän ei onneksi kukaan tiedä, minkä verran meillä on sitä jäljellä...joten sen kautta voi tutkiskelua jatkaa hyvinkin pitkälle...
Nyt kun itse olen jo muutaman vuoden päälle 50 niin kummasti on alkanut kiinnostaa ajatus siitä miten minun "loppu" elämäni sujuu..millainen ihminen olen ja millainen ihminen haluaisin olla.
Voinko itse jotenkin muuttaa elämääni siitä, millaiseksi se on tähän mennessä muovautunut,  mitä työtä teen ja suurimpana Mitä Oikein Haluan?

Minulle on ollut jo muutaman vuoden todella tärkeä elokuva ja kirjaa
 Eat Pray Love -omaa tietä etsimässä- 

Elokuvan olen katsonut kymmeniä kertoja, alussa ihanien maisemien, ihmisten, näyttelijöiden kautta. Nykyisin haen elokuvasta hyvää mieltä, ajatuksia omalle tielleni, hetken omaa aikaa - haaveilua.
Kirjan olen lukenut myös useampaan kertaan. Kirja on kirjoittajan omasta elämästä, matkasta itsetutkiskeluun, meditaatioon, uuden alun löytämiseen. Tarina on kiehtova, mukaansatempaava ja saa ainakin minussa aikaan sen, että haluan myös etsiä omaa tietäni, minulla on jo yksi tie mitä olen elänyt tähän saakka, mutta voiko sen rinnalla kulkea myös muita teitä...?
Siitä haluan ottaa selvää...

Tiedän, voi kuulostaa naivilta ajatukselta, lähteä etsimään omaa tietänsä kirjan / elokuvan kautta, mutta en anna sen lannistaa itseäni..jostain se on aloitettava :)







Niinkuin edellisessä postauksessa jo kirjoittelin, minulla on halu muuttaa hiukan blogini suuntaa. Ensin ajattelin ihan kokonaan uutta blogia, mutta olen hiukan laiska ;)
Näin on helpompaa... voin jatkaa saman "katon alla" mutta hiukkasen eri tavalla..ehkä :)

Tekstiä tulee varmasti enemmän, kuin kuvia. Itsetutkiskelua, matkaa itseeni, mutta myös minulle rakasta sisustamista unohtamatta. Ja elämää yleensä, mihin kuuluu eläimet, koti, matkustaminen, kaikenlainen kaunis ympärillämme.
Katsotaan miten tämä tästä jatkuu, minne tie minua kuljettaa. Haaveita on paljon, muutama on toteutumassa. Saan taas toivottavasti alkaa sisustamaan, miettimään värejä, huonekalujen paikkaa jne. Mutta kaikki aikanaan...minulla ei ole mikään kiire, no ok, tuo nyt ei pidä yhtään paikkaansa,  minkäs sitä luonteelleen voi... 


terveisin
" pitäis olla jo"


Olisi ihanaa, jos jatkaisit matkaa kanssani.
Tiedän, että matka voi olla hyvinkin erilainen kuin Amandan Tuvan Tunnelmissa.
Mutta
kirjoittaja on sama, 
kirjoitusvirheet ihan yhtä kamalia 
terkkuja vaan kommentoijalle ;) 
Ja
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sattuisit viihtymään kanssani ;)


Niinkuin hampaaton poppamies Ketut sanoi Balilla
Elizabethille
"sinä tulit takaisin"
"minä tulin takaisin"
"sinä, sinä, sinä"
"minä, minä, minä"

Ja jottei tekstini menisi yhä vain oudompaan suuntaan,
lähden tästä laittamaan lapset yöpuulle
asia, mikä toistuu ilta toisensa perään
vaikka äiti kuinka lähtisi lentoon haaveiden perässä
:)

jaana

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Sadetta odotellessa...mitä sitten ei kuitenkaan tullut...kaikenlaisia mietteitä helteen keskeltä




Eilen illalla odotin kovin meillepäin ennustettua ukkosrintamaa ja kovia sateita.
Vein jo varmuuden vuoksi kaikki tuolien pehmusteet suojaan.

Siinä sitten istuin pitkät tovit terassilla ja katselin kukkasia ja mietin tätä kesää.

Paljon kivaa on saatu kokea, tehdä ja mennä.

Heti alku kesästä olimme viikon miehen ja oman tyttären kanssa Nizzassa.
Ihana paikka, mutta harmittavan sateinen ja kolea keli sattui sille viikolle.
Turisteja oli ihan liikaakin.
Hassu juttu, että viime syksynä olimme myös viikon samassa paikassa ja sinne jäi jotenkin kova kaipuu. Nyt olimme eri hotellissa ja tilanne muutenkin eri. Tuli voimakas tunne, että tämä on nyt nähtynä. Se kaipuu tuli täytettyä ja katseet voi suunnata jonnekin muualle.

Kovasti olen tykästynyt Italiaan, vaikka siellä en ole vielä päässyt käymään.
Nyt kun asiaa olen miettinyt ja haaveillut tämän kesän, on jotenkin hassua, että Italia tulee minulle nyt eteen joka puolella. 
Parasta on, että Hangossa on ollut tämän kesän Italialaiseen jäätelöön erikoistunut Nuvole jäätelö kioski.
www.nuvole.fi
Ja mikä toiseksi parasta, tämän Nuvolen alkuperä on Turun Hansakorttelissa.
Jeee :)
Olimme viimeksi tänään tyttären kanssa syömässä meille niin herkuksi muodostunutta pistaasijäätelöä!!
Neito söi kaksi annosta ja omistaja Stefano sanoi, jos ostat vielä kolmannen hän tarjoaa seuraavan...harmittava kun oli kiirus, muuten neito istuisi varmaan vieläkin pistaasijäätelöllä :)
Ja mielestäni yksi ihanimpia elokuvia on Toscanan auringon alla, kas missäpä muuallakaan kuvattu kuin Italiassa :)







Tämän kesän aikana olen myös pieninä hetkinä, niitä ei ole ollut riittävästi, mutta kuitenkin yrittänyt ottaa tilaa mietiskelylle, itsetutkiskelulle ja omien unelmien kartoittamiselle...ensin kirjoitin karkoittamiselle :D no ei paha sekään :D

Ei mikään helppo aihe tällaiselle hektistä elämää elävälle, hieman liikaa kiiruhtavalle naiselle, mutta silti..
Minulla on kaipuu oman itseni tutkiskeluun, löytämään jonkinlainen tie mitä seurata tämä ns. loppuelämä.
Onko tämä nyt sitä kahden tien risteyksessä olemista, kun puolet elämästä on takana ja jonkin verran vielä toivottavasti edessäpäin.
Haluaisin kovasti että tämä loppuelämä olisi enemmän minun näköistä kuin tämä nykyinen edelleen ruuhkavuosissa eläminen...
Pienissä erissä, pilkkoen ja mutustellen löytyy ehkä se juttu...


Isoja unelmia on myös tullut eteen tänä kesänä.
Niiden eteen on jo tehty hieman taustatyötä, mutta kohde antaa odotuttaa vielä itseään.
Niinkuin olen ennenkin sanonut, kaikella on tarkoituksensa :)











Todellakaan sade ja syöksyvirtaukset eivät sitten saapuneet meidän nurkille.
Olisin kyllä ollut niiden tarpeessa...hieman nuupahtanut olotila jatkuu edelleen.
Mutta
Olen päättänyt olla valittamatta!
Nautin jokaisesta hikisen kuumasta päivästä mitä meille tänne pohjolaan suodaan.
Yritän nauttia myös niistä hikisen tukalista öistä kun nukun nakupellenä kaivaten päälleni muhkeaa untuvatäkkiä siirtämään minut turvallisesti unenmaahan .
Mutta
Kaikki aikanaan ja asioilla on tapana järjestyä!

Minun kohdalla tämä helle on toimiva juttu, kroppa oikein kiittää näistä lämpimistä keleistä. 
Mutta
Ymmärrän oikein hyvin heitä kaikkia joita helle koettelee eri tavoin.

Nautin, koska minulle on suotu se mahdollisuus ja tätä ei voi millään enää jatkua kovin pitkään...tiedän jo nyt, että tulen näitä päiviä ja hikisiä öitä kaipaamaan, kun kroppa alkaa jumittamaan koleasta ja kosteasta syyskelistä.
Voisipa kaiken tämän säilöä ja ottaa tarvittaessa esille...

Olen kovin ajatellut uuden blogin perustamista.
Se olisi jotain muuta kuin Amandan tuvan tunnelmia
se voisi olla 
-Jaanan tunnelmia-
-minun maailmani-
-asioilla on tapana järjestyä-
-hetken kauneus-
-tässä ja nyt-
Ihan vain paikka missä olisi kauniita puhuttelevia kuvia, sisustuskuvia tottakai, koska se on edelleen lähellä minua ja paikka missä voisin kirjoittaa ajatuksiani..hassuja pieniä ehkä muille aivan mitättömiä, mutta minulle tärkeitä...

tai jotain ihan muuta
keksitkö sinä millainen blogi olisi minulle hyvä?
olethan jo seurannut minua muutamia vuosia..jopa hiukan tunnetkin..
tykkään kovasti kirjoittaa omia ajatuksia, sattumuksia jne..

Se mistä minua pyydetään kirjoittamaan, mutta en pysty kirjoittamaan on tämä työni sijaishuollossa.
..kaiken voi kääntää ja vääntää tahallisesti, tahattomasti ihan miten vaan ja se ei ole työlleni hyväksi, joten olen sen päätöksen tehnyt, että työtäni en tämän enempää blogissani avaa...


Näillä mietteillä yritän päästä irti tästä nihkeästä nahkatuolista jolle hikiset reiteni ovat liimaantuneet kiinni kuin joku olisi levittänyt erikeepperiä  :D


Nautitaan edelleen taikka sitten kärsitään
asioilla on tapana järjestyä
:)

jaana

maanantai 30. heinäkuuta 2018

saisimpa olla välillä ihan zen




Tiedättekö sen tunteen, kun narut vievät sinua suuntaan jos toiseen...ja itse kuljet mukana pystymättä tekemään oikein mitään ohjataksesi niiden narujen suuntaa...

Illalla ihmettelen, miten tämä päivä oikein meni..
Mitä sain aikaiseksi...
Mitä olen tehnyt...

Tunne on varsinkin näin kesäisin hyvin voimakas.
Johtuen varmasti siitä, kun kaikki lapset ovat lomilla.
Hyörinä on aikasmoista. Viihdykettä täytyy keksiä, uimista, syömistä, suihkua, syömistä, riehumista...muistinko mainita syömistä :)

Ja minun naruja nykivät lapset, mieskin kyllä ;)

Välillä niin haluaisin ottaa nämä narut omiin käsiini, solmia päät tiukkaan solmuun ettei kukaan vahingossakaan saisi niitä auki ja alkaisi nykimään!

Ja sitten kun tulee siunattu ilta, romahdan soffalle...katson hetken jotain leffaa tms.
Kunnes silmät painuvat kiinni ja lähden yläkertaan nukkumaan.
Tosin se nukkuminen on ollut hippasen haastavaa, kun meidän uusi makkari on vietävän tukala!! Ja tuulettimet on loppu koko maasta :(


Joten Saisimpa Olla Välillä Ihan
Zen
:)

Niitä aikoja odotellessa jatkan viilentymistä kylmässä suihkussa ja yritän hiljentyä edes hetkeksi ennenkuin silmät painuvat kiinni..

Ja 
olen luvannut olla valittamatta helteestä!!
Minä Rakastan lämpöä,
mun keho voi paljon paremmin lämmössä :)
Mutta
haluaisin niin sen tuulettimen makkariin
:D


Hikisin terkuin
jaana


perjantai 20. heinäkuuta 2018

Ihana Kesä































Ihana Ihana 
Kesä
Ihan super Heinäkuu
Minä niin tykkään tästä lämmöstä ja auringosta
Se vois jatkua lokakuulle saakka :)


Nautinnollisia Heinäkuun Hetkiä Teille siellä
:)


jaana

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

illan pimetessä




Näin illan pimetessä on tullut mietittyä kaikenlaista.
Menneitä vuosia, omaa elämää, näiden meille annettujen lasten elämää, jo pois nukkuneiden elämää...
Ihan pian tulee kaksi vuotta kun isäni kuoli.  Minun piti oikein istua alas ja miettiä moneen kertaan, tuleeko siitä vuosi vai kaksi..
No kaksihan siitä tuli, mutta minne ihmeeseen olen hävittänyt nämä pari vuotta??
Elänyt olen kyllä kyllä, mutta miten tuntuu siltä, että en oikein muista näistä vuosista mitään...

Ja tästä päästäänkin siihen minua niin useasti vaivaavaan asiaan, Siihen, että en oikein muista mitään...Tai siis muistan tietysti, mutta kun alan muistelemaan, niin tyhjää hurisee.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että minun kovalevy on vaan ihan liian täynnä. Täynnä tätä elämää yleensä, täynnä kaikkea mahdollista muistettavaa, täynnä hoitamattomia asioita, täynnä hoidettuja asioita, täynnä kaikkea mahdollista.
Ja kun sieltä kovalevyltä sitten yrittää kaivella jotain pientä taikka isompaa asiaa...niin tyhjää se lyö, useinmiten :)

Mieskin on jo välillä huolissaan, kun frouva ei muista mitään...
Välistä leikillä kysyn häneltä minkä ikäinen olen
"en todellakaan kysy leikillään"
Koska en muista
:)

Noh tokkopa sillä iällä nyt niin suurta merkytystä on, kunhan pääpiirteittään tietää, ettei nyt ihan teiniksi itseään luule eikä ala pynttäytymään ihan kaikkiin tämän hetkisiin muotijuttuihin..
En oikeesti aina ymmärrä, kun tuntuu, että taas on muotia ne järkyt nappiverskat, raita verskat jne. Joita itse inhosin jo 90-luvulla ja nyt oma neito niitä hankkii itselleen!

Mutta 
Sen verran vielä muistan, että nyt eletään heinäkuuta ja kesä huristaa kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi hidastaa sen vauhtia.
Pihahommat oli mulle mieluisia alkukesästä, ja jo silloin tiesin, että näin siinä aina käy kun kesä etenee
En millään jaksaisi enää hoitaa niitä kukkasia, saatikka istuttaa tyhjinä oleviin penkkeihin lisää perennoja yms.
Kuka tulisi sen tekemään??






Näihin lumoavan kauniisiin pionin kukkiin on hyvä lopettaa tekstin tuottaminen :)


Helteistä heinäkuuta toivottelen ja toivon totisesti!!

kuulemisiin

jaana

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Elämä on kuin tämä tie...



....Johtaa jonnekin....
ja välillä sitä pitäisi tehdä suunnan tarkistus.

Olen huomannut, että blogini junnaa paikallaan.
En saa oikein aikaiseksi tänne mitään omasta mielestä julkaisemisen arvoista.
Lähes kaikki kivat kuvat tulee julkaistua instagramissa...sen helppous koukuttaa.
Mutta
pitäisi osata päättää mitä teen blogini suhteen.

Jotenkin alitajunnassa kolkuttaa ajatus uudesta postauksesta,
mutta huomaankin jo laittaneeni kuvat siitä instaan..

Ja en itsekään enää oikein paljoa blogeja selaile...taas kerran instan helppous.

Pitäisikö vain antaa tämän kanavan jäädä elämään tänne omaa elämäänsä.
Siinäpä pulma :)

En halua tätä lopettaakaan, koska tänne on tullut vuosien varrella laitettua kaikkea muistorikasta ja itselle tärkeää juttua.

Ja taas toisaalta, olisi kiva aloittaa uusi blogi ihan puhtaalta pöydältä.
Voisi miettiä ihan eri tavalla, mitä kirjoittaa, laittaako kuvia ollenkaan, juttua minulta kyllä tulisi vaikka kuinka paljon...
Ja mikä olisi se Juttu
Mistä lähtisi alkuun
Ei ainakaan enään meidän tuvan tarinoita, ne on jotenkin mielestäni niin nähty :D
Itsekin huomaan, että aina vaan vähemmän tulee piipahdettua pelkkiä sisustus juttuja sisältävissä blogeissa yms. 

Aika aikaansa kutakin
vai miten se meni
:)






Jos nyt joku täällä vielä piipahtaa, olisi kiva kuulla mielipidettä?
Tai miten teidän bloggailu sujuu..entiseen malliinko?


aurinkoisin ja lähes helteisin terveisin

jaana

maanantai 28. toukokuuta 2018

hiukset ja kynnet kunnossa




Minun on jo monta kertaa pitänyt kirjoitella tänne tästä todella hyvästä Puhdas + Beauty ravintolisästä. 
Minulle on suotu ehkäpä geeneissä hyvä hiusten kasvu, todellakin vajaassa kolmessa vuodessa lähes mustasta poikatukasta tähän mittaan :)
Mutta hiukseni ovat sangen ohuet vaikkakin niitä on paljon. Ostin vähän mainoksen uhrina tämän ravintolisän,  ajatuksella...noh kokeillaan nyt tätäkin.

Olen käyttänyt valmistetta nyt vajaa kaksi kuukautta ja voin kertoa, että muutoksia on tullut. Hiukset ovat paksuuntuneet, eivät mene niin takkuun ja kampaaja sanoi, että oikein ihmettelee, että hiukseni kestävät niin hyvin nämä vaalennus yms. jutut.

Toiseksi minulle on kasvaneet kynnet! Minun kynnet ovat aina olleet hyvin heikot, pieni osuma ja naps poikki. Nyt olen saanut kynnet, jotka ovat mukavasti joustavat, mikä on todella ihmeellinen tunne ja niissä on hyvä luonnollinen väri. (tosin nyt ovat saaneet multakuorrutuksen ylle ja alle ;) )

Ja iho voi hyvin. Tai ainakin vielä hieman paremmin kuin aiemmin. Kasvojeni iho on hyvän tuntuinen..pehmeä ja kimmoisuus on lisääntynyt..tosin uskon, että suurin syy tähän on minun niin rakastama Ranskalainen ihon hoito sarja Divine LÓccitane <3
Käytän juuri allaolevaa aikuiselle naiselle suunnattua tuotesarjaa, minulla on siitä käytössä puhdistusvoide, seerumi, päivä / yö voide ja silmänympärysvoide. Ihanan hoitava sarja, jota ilman en enää osaa elää :)





Olen hyvin huono mitään juttuja suosittelemaan, mutta tätä ravintolisää voisin vaikkapa hiukan jo suositella kokeilemaan :)
 Ei ole liian kallis, minusta kivan simppeli purkki, kapselit maistuvat suussa hieman apelsiinille. Itse otan maksimi annoksen kaksi kapselia aamulla ja kaksi illalla. 

Jos on sinulle tuttu tuote, olisi kiva kuulla mitä olet pitänyt ja oletko huomannut muutoksia ?











Kun on päivän viettänyt pihalla puutarha hulluuden pauloissa voikin jo vetäytyä yöunosille hyvällä mielellä :)

kuulemisiin
jaana

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

tuvalla on valmista



Kyllä sitä hetkeä odotti kuin kuuta nousevaa, että pääsee fiilistelemään tuvan uutta seesteisempää ilmettä...ja kannatti odottaa!!
Olen enempi kuin tyytyväinen. Ja en todellakaan halua pilata tätä tunnelmaa liialla tavaramäärällä...joten kirpputorille lähtee sellaistakin, mistä en aiemmin ole mitenkään raaskinut luopua.

Jännä miten eri valossa tapetti ja paneeli näyttää erilaiselle. Yläkuvassa sävy on jopa vihertävä, mutta alakuvien värit ovat oikeat. Puhtaan valkoinen pohja ja harmaat lehdykät sekä kaunis harmaa paneeli.

Tykkään
:)






Tasot hiottiin myös ja saivat entistä vaaleamman sävyn. Toivottavasti vain kestää meidän kovassa käytössä puhtaana ja kauniina!

















Toinen asia mitä odotan kuin kuuta nousevaa, on lämpö ja kunnon kevät. Missä ihmeessä se on?? Nytkin on ollut niin kylmiä päiviä, ja yöllä jopa pakkasta. 
Sais jo ihan oikeasti alkaa lämmetä, jotta lapsetkin viihtyisivät ulkona eikä sisällä riehumassa!


Ihanaa toukokuun alkua teille sinne
<3

jaana

torstai 19. huhtikuuta 2018

Tuvan uusi tapetti



Jännityksellä odotan ensi viikkoa ja meidän tuvan remontin alkamista! Ihanaa vihdoinkin tulee jotain uutta ja valoisaa :)

Olen kyllä kovasti tykännyt tästä Gammal Swenskan vihreä punainen tapetista, mutta jotenkin olen alkanut kaipaamaan enemmän valoisuutta ja vaaleita pintoja.
Nyt niitä sitten tulee oikein kunnolla.

Tuvan seiniin valitsin oikean puoleisen valkopohjaisen tapetin missä vaalean harmaa lehdykkä kuvio. Paneeli maalataan myös tuolla oikeanpuoleisella harmaalla sävyllä ja katto saa puhtaan valkoisen maalin tämän kuultomaalin päälle.
Ihanan vaaleaa, voin vaan kuvitella miten tupa tulee muuttumaan.

Siihen hieman piristeeksi mun lempiväriä kunnon punaista tyynyissä ja jotain pientä pöydälle, niin se olisi siinä hetkeksi aikaa :)






Tuvan vanha kello tulee varmastikin samalle paikalle takaisin, muut hyllyt yms. ovat saaneet lähtöpassin. Kaipaan selkeyttä ihan mielettömästi joten paljon pientä tavaraa lähtee kirpparille jne.


Kiva kun on jotain mitä odottaa :) 

Laittelen kuvia tuvasta, kun seinät ovat saaneet uudet pinnat ja remonttipöly hiukan laskeutunut!


Aurinkoisin torstai terveisin
jaana