keskiviikko 17. tammikuuta 2018

viher sisustusta ja mielenrauhaa



Ihana kevät aurinko on näyttäytynyt nyt parina päivänä muutaman hetken.
Kylmä on vielä auringon sävy, mutta on siinä kuitenkin aavistus valosta, hehkusta ja siitä edessä olevasta keväästä!

Tämän valon houkuttelemana asettelin omat vähäiset viherkasvit samalla ikkunalle, verannalla viileässä on orgideat. Jotenkin tuntui kuin niiden määrä olisi tuplaantunut kun ne laitteli yhteen..ja ajatuksena on hakea muutama lisää Plantagenista kun sinne saakka ennätän.

Ihanaa viher terapiaa!!

Terapiaa tässä on taas tarvinnut jos jonkinlaista. Meillä on meneillä aikamoisen haastava asiakas juttu, joka vie aikaa, energiaa ja jopa horjuttaa mielenrauhaa.
Ja siihen lisättiin vielä toinen tätä meidän työtä kuormittava asia, niin soppa on taas hyvin valmis. 
Olen ottanut kaikenlaiset selviytymis keinot käyttöön. Mutta tärkeimpänä niistä olen huomannut omaavani hyvinkin voimakkaan päättäväisyyden! Minun ylitseni ei kävellä! Minua täytyy kuunnella! 
Tässä työssä joutuu kohtaamaan niin monenlaisia ihmisiä, tilanteita jne..ja ennen minä olen ollut pehmeämpi, suostuvaisempi, en ole osannut pitää päätäni..
Nyt olen niin tyytyväinen, kun uskallan seistä sanojeni, tekojeni ja päätösteni takana...minun yli ei kävellä :)

Ja miten tähän on päästy. Varmaankin suurin osa tulee iän tuomasta varmuudesta, pitkästä työkokemuksesta ja tietotaidon yhdistämisestä. 
Ja siitä, että minä jos kuka tunnen nämä meillä asuvat lapset, tiedän heidän historian, tiedän heidän ongelmat, tiedän heidän tarpeet jnejne....ja jos sitä tietotaitoa ei ympäristö taikka viranomaiset sosiaalipuolella taikka terveydenhoidossa osaa arvostaa tai ota huomioon...niin silloin tulee kyllä sanomista!

Tämä on varmasti ongelma ihan tavallisessa perheessäkin, kun joutuu lähtemään hakemaan viranomaisilta apua erilaisiin lasta koskeviin asioihin. Se että kävellään yli, ei kuunnella, ei uskota yms.

Toivon, että jokaiselta löytyy vahvuutta taistella oikeuksiensa ja lasten oikeuksien puolesta. Muuten jää koneiston ja viranomaisten tallomaksi syyttä suotta!!

Tällaisin miettein tätä keskiviikkoa mennään kohti iltaa :)

terveisin ja halein
jaana




6 kommenttia:

  1. Ihana sisu, onneksi lapsilla on tuollaisia aikuisia elämässään jotka ovat vahvoja ja pitävät heidän puoliaan. Joskus oikeasti ajattelee että välillä joutuu ihan taistelemaan että lapsen ääni tulee kuuluville tai että lapsi saa terapiaa/tukea tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä taistelemaan joutuu ja välillä hakemaan oikeutta monenlaisilla keinoilla!

      Poista
  2. Laissa sanotaan, että perhehoitajaa täytyy lapsen asioissa kuulla. Miksiköhän perhoitajat vaativat, että kuulla muutettaisiin kuuntelemiseksi ;) Lakeja voidaan tulkita monella tapaa. Silti ihmettelen, miten lastensuojelulakia tulkitaan niin, että se mahdollistaa lastenpsykiatrien arvion mukaan lapsen psyykkisen vaurioitumisen.
    Maalaisjärki on kadonnut ja päätöksiä tekevät he, jotka pyörittävät papereita ja katseevat ruusunpunaisten silmälasien takaa maailmaa. On järkyttävää, että asiat pitää näyttää toteen oikeudessa, ennekuin voidaa puuttua. Siis lapsen pitää ensin vaurioitua. Sitten saat tapella lapsen puolesta, jotta saat asiallista hoitoa. Sijaisvanhempana rankinta ei ole elo lapsen kanssa, vaan yhteistyö aikuisten kanssa. Kuka muu elää perhe-elämää sen mukaan, mitä muut päättävät. Jos saisikin päättää kaikki lasten asiat itse, niin aika paljon paremmin moni lapsi voisi. Ja kuinka paljon energiaa kuluu siihen, että taistelet lapselle psyk.hoitoa, apua kouluun, järkeä kotilomiin ja yhteydenpitoon....

    No onneksi teillä on perhekoti. Ette joudu mustalle listalle yhtä helposti kuin me tavalliset sijarit. Nimittäin jos pidät lapsen ja itsesi puolia, vastustat viranomaisia, olet ei toivottu henkilö sen jälkeen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja en edes ole vielä ollut hankala.

    Iloa päivääsi!

    Hankala sijari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sait kiteytettyä olennaisen!!
      Ei se aina täällä perhekodissakaan ole niin helppoa, voidaan myös ajatella niin, että kun on perhekoti, niin ei siellä olevat lapset niin paljoa tarvitse muuta apua yms..olenkin aina sanonut, että vaikka meidän edessä lukee ammatillinen, niin kyllä ne terapeutit yms. haetaan sitten muualta. Tässä kun on isänä ja äitinä, niin sen pitää riittää ja muu tuki tulee muualta.
      Samoin sinulle!!

      Poista