KukkUU!!

Syy hiljaisuuteen On tässä!!

Meidän uusi perheenjäsen

7-vuotias sekarotuinen Latvian Ruuna

nimeltään Silver

Tässä olen lähdössä viime lauantaina Hyvinkään kodista kohti 

Paraisten uutta tallikotia

Hieman jänskättää :)

Lauantaista lähtien meidän ihmisten elämä on ollut 

yhtä hulinaa ja huisketta

tallia, ratsastusta, varustelua, kengitystä jnejne...

Kukkaron nyörejä on saanut tiuhaan availla...

Mutta Ihana Hän On

meidän Emman oma rakas heppa <3

no joo...on munkin :)

meidän Silver

<3

näissä tunnelmissa täällä mennään

tänään kaksi tuntia ratsastustunnin seuraamista, hevosen laittoa ja siihen päälle kengitys...

Uusien asioiden opettelua riittää vielä pitkäksi aikaa...

Nyt vaan toivotaan, että arki tasoittuu hepan kannalta oikein mukavaksi

meitä auttaa täysihoito talli

ei tästä muuten tulisi yhtikäs mittään...

Antoisaa, paljon ulkoilmaa ja rapsuttelua

niistä on viimepäivät tehty :)

ja taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen :)

Tosin en ole ihan vielä ymmärtänyt mihin on oikein tullut sitouduttua,

ehkä on ihan hyvä niin...

heppailu terkuin

jaana

ei tullut minusta jauhopeukaloa

...vaikka äitini sellainen onkin :)

kuvassa äitini (oikealla) ystävänsä kanssa kodinhoitajakoulussa

nuoria kauniita naisia elämän taipale vielä edessäpäin...

olispa olemassa keino, millä vois tietää heidän ajatuksensa, toiveensa tulevaisuudesta...

olen yrittänyt äitiäni jututtaa aina välillä, mutta jotenkin ei halua herkistyä palaamaan kovin kauas menneisyyteen...

leivonta hommissa äiti ja tytär

tosin muutama vuosi välissä näillä kuvilla...

kuvassa äitini keskellä hämmentää suurta leipätaikina tiinua :)

Hih

tässäpä sitten minä kuvassa vasemmalla

talouskoulussa 

ai ai kun polttaa sormia tuore uunista tullut rieska :)

juu ei tullut jauhopeukaloa ei

jotenkin kuvastakin sen näkee, että ei ole mun juttu :D

toki ruokaa teen...pakkohan se on...mutta että alkaisin leipomaan...

 tuntuu, että en oikein edes ymmärrä niitä ohjeita

onkohan mun ymmärryksessä siinä kohtaa joku vaje...

nojaa

en kyllä ole, myönnetään, sitä puolta kovin hartaasti harjoitellutkaan

ei tykkää niin ei tykkää

saahan sitä paakkelssia lähikaupasta :)

kuten voi arvata, mun lempiohjelmia ei ole "koko suomi leipoo" yms...

siinä sitten vastavalmistuneet

yläkuvassa äitini neljäs vasemmalta toisessa rivissä papin frouvan takana

tässäpä minä ihanan permanenttini kanssa toinen oikealta :)

oi noita aikoja...

olishan mulla köökkiä missä taikoa kaikenlaisia herkkuja

olen ehkä enemmän keskittynyt tuohon visuaalisuuteen ;)

tässä kuva meidän keittiönpuolelta tosin jo menneessä sisustuksessa...

se tuppaa vaihtumaan mielialan mukaan

ja kyllä kyllä siellä kokataan

suurella tunteella ja isolla padalla

:)

jaloissa pyörii koira, pikku-ukko ja kissa...

näin tänä aamuna

jaana

käyn askeleita äitini

Jotenkin aikas kuvaannollisesti

Äitini kävi nuoruudessa emäntäkoulun, ja lähti siitä sitten

kaitsemaan lapsia muistaakseni jonnekin saimaanrannalle,

kesäsiirtolaan  :)

äitini tässä kuvassa oikealla lapsilauman keskellä :)

Minä nuoruudessa haahuilin ja mietin, mikä minusta tulee...

en halunnut lukioon, joten lähdin töihin hetkeksi

Oli siinä ainoalle lapselle, joka ei ollut millään tavalla tottunut pieniin lapsiin

annettu aikasmoinen luottotehtävä!

Lähdin hoitamaan kolmea muksua tästä kuvasta, 

kaverit tuli siinä bonuksena :)

Pienin oli 1,5v vaippapöksy, sisarukset villissä iässä...

Hyvin kaikki meni ja tykkäsin kovasti

Kärryttelimme paljon, kirjaston satutunnit oli hauskaa vaihtelua...

Lähdin heiltä sitten vielä toiseen perheeseen,

siellä pienin oli 8kk

Mahtaiskohan nykyäidit huolia lasten ammaksi 16v kokematonta tyttöä?!

Tämä oli varmaan sysäys nykyiseen elämään

perhekodin ja suurperheen äitinä

Ja varmasti oman äidin antama äidin malli kulkee mukanani

lämpöä, hellyyttä, rakkautta, turvaa ja välittämistä

kaikille samalla kauhalla :)

Täällä on onneksi tilaa temmeltää

matot on paksuja ja lämpimiä

ja mikä parasta pysyvät suurinpiirtein paikallaan

vaikka ottais isommankin spurtin talon päästäpäähän :D

mukavaa keskiviikkopäivää

<3

jaana

miten minusta tuli minä

Sihen vaikuttaa varmasti hyvin monta asiaa

elämän varrella koettua tapahtumaa

ennalta-arvaamatonta kohtaamista

monen ihmisen panosta...

Mutta ilman näitä ihmisiä näissä kuvissa

minä en olisi minä

Olen vanhempieni ainoa lapsi,

 rakastettu, odotettu ja toivottu...

Sain hyvin turvallisen ja lempeän lapsuuden

Ei ollut rikkautta, oli paljon rakkautta pienessä maaseutukylässä

maitotilan tyttönä...

Ja mikä parasta, sain omat vanhempani tänne meidän kodin lähelle asumaan

nyt on mun vuoro pitää huolta heistä :)

Mutta ilman Aili-mummun olemassaoloa elämässäni olen ihan varma,

että minä en olisi minä

juuri tällaisena kuin tänään olen...

Hän on ollut minun henkinen valmentajani läpi kokoelämän

Lapsuudessa hän asui meidän kodin yläkerrassa,

sinne oli turvallista kipaista kun vanhemmat oli navetalla..

Myöhemmin hän muutti vanhainkotiin,

ja kas kummaa monien vaiheiden jälkeen meidän pieni perhe

muutti sinne asumaan myös..

vanhemmat hoitamaan tätä vanhainkotia

talkkareiksi heitä silloin kutsuttiin

Ja mulla oli piha täynnä mummuja ja pappoja

rikasta sanon minä :)

Aili mummu oli  nopealiikkeinen nainen,

helmat vaan heilahti kun lähti kylään

suurinpiirtein sokeripala suupielessä

"jos ei sattuisi kyläpaikassa olemaan"

:)

Saman tahtisuutta huomaan itsessäni joka päivä

"jos ei nyt"

"niin ainakin pitäis olla heti"

:)

Ihana mummu tulee mun uniin hyvin monta kertaa,

varsinkin silloin kun on oma mieli maassa..

istutaan unessa vierekkäin

muistan aina miltä tuntui hänen pehmeä ryppyinen käsi kädessäni

....

Vahvasti tunnen, ja uskon,

että menneet sukupolvet katsovat ihan hyvällä,

kun asuttelemme tätä vanhaa taloa

Tämä ei ole mikään synnynkoti, ei perintö...

vaan tuntemattomien ihmisten rakentama

1800-luvulla,

talo jonne me myös monien käänteiden kautta muutimme

n. 11 vuotta sitten...

Meidän koti, jossa minä saan olla minä

juuri sellainen kuin minusta on näiden ihmisten,

vuosien,  kaikkien rakkaiden kautta muovautunut

Eikös se niin kuulu ollakin :)

että saa olla juuri sellainen kuin on?

En tiedä pääsettekö jyvälle yhtään näistä mun kirjoitteluista,

mutta mulle kolahti jotenkin yksi vastaus mun kysymyksiin tuolla aiemmin

"kirjoittele, niin että niitä on kiva lukea myöhemmin"

"vaikka päiväkirjamaisesti"

Nyt tuntuu hyvälle kirjoitella näin...

Hieman kuin itsellensä omaa tarinaa...

...jonka muutkin saavat nähdä...

Näkyväksi tulemista...

jaana