perjantai 29. tammikuuta 2016




Tulin pikaiseen toivottamaan teille kaikille
tosi Kivaa ja Rentouttavaa viikonvaihdetta!!

minä lähden ystävän ja viiden neidon kanssa Helsinkiin viikonlopuksi
ja menemme huomenna katsomaan Apassionataa :)

hei HummaniHei

jaana

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

huh että on ollu vilinä päivät!!



…ja kuva ei nyt liity mitenkään muuten tähän, kuin että oon välillä lueskellut kaikenlaisia mietiskely, hyvinvointi kirjoja…

 Meillä tuli ensimmäinen influenssa potilaskin taloon, tuossa maanantaina.  Oikein testeillä todettiin, että A-influenssaa on. Sai Tamiflu kuurin viikoksi ja paketin burana 600mg. Aikas hyvin on alkaneet toimia, tänään potilas oli jo paljon virkumpi. Mutta kyllä kova tauti on kyseessä, ihan pisti neidon itkemään kipua ja kuume oli heti alkajaisiksi 40°.
Toinen potilas kaatui petiin potemaan ihmeellistä pääkipua, huimausta ja kurkkukipua. Ei kuumetta joten tuskin on influenssaa. Tilannetta seuraillaan…

Minulla itsellä ja miehellä flunssan oireita, mutta meidät taitaa suojata tältä pahimmalta otettu rokote. Ollaan otettu se jo monena vuotena, ei oikein näin isonporukan vanhemmat vaan kerkiä kaatumaan kovinmoneksi vuorokaudeksi petiin.

Meidän Silver heppa on ollut hiukan outo jo viikon verran. Niinkuin jossainkohtaa kirjoittelinkin. Eilen vietiin sitten klinikalle mahan tähystykseen, joka tehtiin tänään. Hieno juttu oli, että ei löytynyt mahahaavaa, eikä ollut hiekkaa mahassa. Joten nämä on nyt sitten suljettu pois. 
Kuvassa poika seisoo hieman hölmistyneenä vieraassa karsinassa, eikä tässä kohtaa vielä onneksi tiedä mitä tuleman pitää..






Nyt on poika jo onnellisesti kotitallissa ja siellä kaikki hyvin..kuulemma :)


Minä en ole täällä kotona kerinnyt puuhastelemaan oikein mitään ylimääräistä. Kovasti oli into putsailla paikkoja, siirtyä keväisempiin sävyihin  yms. mutta tuo aika on mennyt kaiken kaaoksen hallintaan. Ehkäpä tämä tästä hellittää jossain vaiheessa.
Kumma miten näin kevään korvalla alkaa kaikki vaaleat värit taas kiinostamaan. Se tosin on jotenkin vaikea yhtälö näiden meidän punaisten, keltaisten, tummien huonekalujen kanssa. 
Olisikin jossain vaiheessa tosi kiva saada teidänkin mielipiteitä, miten sitä vaaleutta voisi tekstiileillä tuoda tänne meille…


Nämä meidän kaksi hurjimusta Remu koira 4,5kk ja vanhaherra Aatu jaksavat myös tuoda oman värinänsä tähän meidän arkeen. Painia ja otella täytyy vähintään kerran tunnissa ja mielellään kovan ärinän säestämänä. Välillä meinaa oikeesti mennä hermo :D





Kunnon riehuntakuvaa näistä veijareista on ihan mahdoton saada, senverran vauhdikasta on meno..tässä on menossa jo jäähdyttely vaihe :)


Tässäpä näitä viimehetken kuulumisia meidän tuvalta. Hieman sairastupamaista elämistä ja muutenkin on ollut vauhtia ihan tarpeeksi.


Mutta näillä jatketaan vielä eteenpäin kuluvaa viikkoa. Loppuviikko tuo hieman virkistystä, jos vain terveenä pysytään! siitä lisää myöhemmin..

Pysykää terveinä ja varokaa liukkaita teitä!!

jaana

lauantai 23. tammikuuta 2016

pieni hetki Thaimaan lämmössä ;)


tai siltä meistä ainakin tuntui,
 kun käytiin lyhyellä visiitillä matkamessuilla Helsingissä

ihmisiä oli paljon liikkeellä ja ruuhkat tiellä oli melkoiset messukeskuksen lähellä,
mutta hyvin mahduttiin sekaan  :)




me tietysti notkuttiin Aasian osastoilla
…jostain kumman syystä…
ja tuntui, kuin kotiinsa olis mennyt, kun nähtiin Thaimaalaisia heidän osastolla
tässä tehdään uskomattoman kauniita hedelmä ja kasviskoristeita

taito mitä en kyllä ymmärrä, hyvä kun saan omenan kuorittua silleen ympyrälle,
siitäkin olen jo ylpeä :)












kuunneltiin mielenkiintoinen luento Thaimaan vähemmän tunnetuista upeista paikoista
olishan se hienoa vierailla näissäkin..mutta kun se aika on aina niin rajallinen

haaveita silti voi olla

allaolevasista linkeistä voi hakea lisää infoa,
jos vaikka jollain teistä on matkakuume päällä tai matka jo tilattu :)






Täällä alkaa onneksi pakkaset helpottamaan!!

Nyt on upea auringonpaiste, tästä alamme suuntaamaan kohti tallia

lupsakkaa lauantaita
jaana

perjantai 22. tammikuuta 2016

pakkasperjantai










Pakkasperjantai toivotukset
Amandan tuvalta!!

hiukan väriä kaiken tämän lumenvalkoisen keskelle

me lähdetään kohti matkamessuja ja Hesaa :)

kuullaan!!

jaana

maanantai 18. tammikuuta 2016

tallilta tullessa


pihalla näytti niin niin kauniilta
lunta on paljon ja valot kimmeltää



mulla on tarkat ohjeet muksuille, että kaiteisiin ja niissä oleviin lumiin 
Ei saa koskea :)
ja hyvin on totelleet…ymmärtävät äidin kauneuden kaipuun
jopa lumen kans :)



tämän päivän iltalehden lööpeissä hehkutettiin ajoissa tulevaa kevättä
kyllä sekin sopii oikein mukavasti
mutta nyt on ihana nauttia tästä talvesta

eilen oli jo ensimmäiset MeriTeijossa laskettelemassa
kivaa kuulemma oli ja eilenhän olikin ihan mahtava keli
aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta




tänään päivällä kirjoitin facepookkiin , että tänään on Hyvä Päivä
ja siitä ajatuksesta olen yrittänyt pitää kiinni
ja ihan hyvä on ollutkin, monella tavalla :)
onkin ehkä hyvä asettaa jo aamusella itselle tavoite kyseiselle päivälle 
vaikka huomiselle:
"vältän niitä pahuksen hiilareita tänään aamusta iltaan , enkä vaan paikoitellen"
Tätä kokeilen huomenna!





Tänne sitten keväällä kasvamaan paljon tomaatteja ja kurkkua
ne toimii meillä, muiden kanssa tahtoo tulla ämmänpeli

Tässä kuva joltain vuodelta kun vielä harjoiteltiin, ja ei älytty, että niitä puskia pitää harventaakin :D





Mutta edelleen saa antaa vinkkejä tähän elämäntapa muutokseen,
mistä edellisessä postauksessa juttelin :)

nyt kaikille hyvänyön halipusut
puspus

jaana

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

sininen hetki


…ja nyt en todellakaan tarkoita Fazerin sinistä…
valitettavasti

vaan tätä ihanaa sinistä hetkeä ennen täydellistä pimeyttä



ei niin etteikö sitä Fazerin sinistä tekisi mieli
tekee nimittäin lähes joka tunti!!

olen ollut nyt kaksi viikkoa hyvin pieni hiilarisella, sokerittomalla elämällä
ja vieläkin kun ajattelen suklaata niin olo käy hyvin sietämättömäksi
hitsiläinen kun sillä herkulla on niin suuri ote minusta!!

mutta olen päättänyt "jälleen kerran" onnistua tässä 
elämäntaparemontissa!!
nyt mulla on järkevät systeemit kehissä, mieli on mukana, ajatuksetkin kasassa aina välillä, innostus korkea…
kunhan vaan niitä satoja grammoja alkais tippumaan myös puntarissa, eikä vaan tunnu siltä…koska mä uskon vasta kun näen vaa an lukemat, niin se vaan on
vaikka silmät / vaatteet kertovat jo mulle että pientä edistystä on tapahtunut, niin mut saa vasta tyytyväiseksi kun vaaka alkaa näyttää pienempiä lukemia

ja vielä ei ole sen suhteen hurraamista :/




mutta onhan tämän keräämiseenkin mennyt oma aikansa ;)
joten eikait sitä nyt saavutetusta voi noin vaan luopua..vai voiko??

mutta mulla on nyt jo parempi olla itseni kanssa, kun tuo hiilaripöhötys alkaa vähenemään, turvotus laskemaan

kananmunia kuluu paljon, Lidlin vähärasvaista Kreikka jogurttia, marjoja, sokeritonta mehukeittoa, kanaa muodossa jos toisessa, salaattia, kasviksia vähän niinkuin tässä mun ruokavalio lyhykäisyydessään
ja kyllä ihan tykkään, tosin kana alkaa aina välillä tökkiä, olen yrittänyt vaihtaa sitä välillä naudan jauhelihaan..no jaa..





toiveena mulla on, että ens kuun lopulla saan yhdet kivat housut jalkaan ilman että suurempia vaikeuksia…nyt nimittäin on…
saan mun tallitoppahousujen napin kiinni…nyt vyö toimittaa sitä virkaa…
pystyn kumartumaan ilman että tulee tunne tukehtumisesta…joku tuossa edessä ottaa vastaan…
pystyn katsomaan itseäni peilistä kaupan sovituskopissa…nyt ostan vaatteet ja sovitan kotona…

onhan näitä kun alkaa miettimään
lähinnä se oman olemuksen keveneminen, tyytyväisyys itseensä ja tiettyjen vaivojen väheneminen..vatsan turvotus yms. siihen on kyllä jo auttanut hiilareiden pudotus pois!


mutta täällä taas yritellään
josko tästä joskus vaikka tulis ihan elämäntapa, eikä olis semmosta jojoilua..
mutta sen oon huomannu, ett ihan täydellinen herkuista kieltäytyminen ei vaan sovi mulle, ennemmin semmonen lasten karkkipäivä :)

onko siellä menossa jotain tän kaltaista??
olis kiva kuulla, ja vinkit, tsemppaus yms olis tosi tarpeeseen!!

jaana

perjantai 15. tammikuuta 2016

niin se talvi tuli tänne eteläänkin!!


lunta on tupruttanut tänäänkin oikein huolella
illasta oltiin tallilla ja siellä alkoi satamaan suuria hiutaleita
vähän oli Silverkin ihmeissään

tosin niin oltiin mekin,
pojalla oli oikein kunnon kiukkukohtaus kun häntä laitettiin
kentällä meni ihan hyvin, mutta diagnoosina oli alkava ähky/koliikki :(
siellä tallilla sitä on nyt seurattu tämä ilta, juotettu ja liikutettu sekä oltu yhteydessä päivystävään eläinlääkäriin

toivottavasti huomenna on päivä paljon parempi
taikka sitten tarvitaan lääkäriä paikalle!




tässä kurkistaa tallin uusin asukas pieni karitsa
siellä verkon takana asustavat, kun pässi on liian innokas ja emällä menee hermo!!





MääMää

tässä minäkin toivottelen rauhallista perjantai-iltaa
ja
pistän peukutkin pystyyn, että Silverilläkin on rauhallinen yö edessä!

kuulemisiin
jaana

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

kaiken tämän lumituiskun keskellä



mulle tuli hyvin hyvin lämmin ja keväinen olo
ihan hassua kun lunta satoi naamalle vaakasuoraan niin mun sisällä paistoi aurinko
mä luulen, että sen sai aikaan moni onnistuminen, asian loksahtaminen kohilleen,
hyvä fiilis kaikesta tästä
ja
sisäinen kello kertoo, että kevättä ja valoa kohti ollaan menossa hurjaa vauhtia

tänään mentiin tallille normiaikaan siinä puol neljä ja vaikka keli oli mitä oli niin päivä on pidentynut ihan hurjasti siitä joulukuun pimeydestä :)





yksi todella hyvän mielen aiheuttaja on se kun meidän heppa oli tänään huomattavasti enemmän mukana meidän touhuissa, käyttätyi fiksusti ja oli kaikella tavalla ihana
ja tämä on monen tekijän summa, mutta tuntuu, että viimein on löytynyt oikea tapa, ravinto, vitamiinit yms.

















näitten kuvien myötä minä halusin jakaa muillekin tätä mun kesäisen lämmintä fiilistä
ihan näin keskelle talvea
on ihanaa kun on mitä odottaa
kevät on mun mielestä vuodenajoista parhain, kaikki on vielä alussa, mahdollisuuksia täynnä, luonto puhkeaa loistoonsa…
mutta minä kyllä jaksan odottaa ja nyt nautin kun meille on viimein tullut lunta!!
lapset pääsee pulkkamäkeen, laskettelemaan, luistelemaan…

ja vitsit että oli hienoa katsoa, kun Emma viiletti Silverin kanssa kaviot luntapöllyttäen
luulen, että heppakin tykkäs, ainakin oli tosi reipas :)

näillä mennään kohti loppuviikkoa
heippatihei

jaana

ps. eiks tää viimenen kuva oo ihana??!!
mitkä värit ja melkein tuntee iholla auringon lämmön
:) :)

maanantai 11. tammikuuta 2016

katse etsii kauniita juttuja


….kun elämä tarjoilee jotain muuta…
niin se menee minulla, kun tulee vastoinkäymisiä, surua, itselle tai läheisille,
niin mä alan kuin huomaamatta etsimään katseelle sijaa

ja se löytyy monta kertaa vanhoista esineistä
aikani kun niitä katselen, tuntuu kuin olisin siirtänyt osan ajatuksista niiden kautta pois
hiukan sellaista opeteltua meditatiivista ajattelua
ja olen huomannut, että tämä toimii minulla




mietin siinä samalla, että mitä kaikkea esim. juuri nämä esineet pystyisivät minulle kertomaan, ajasta mistä en tiedä mitään…
millaisia murheita ovat nähneet, kuinka silloinen talon emäntä on vaivihkaa pyyhkäissyt silmänsä allaoleviin vanhoihin pyyhkeisiin…ja jatkanut työtänsä…

niin munkin täytyy tehdä, pyyhkäistä se silmäkulma ja jatkaa hommia
entisen elämän murheet on varmasti olleet hyvin erilaisia mittasuhteiltaan,
mutta uskon, että samanlaisia ihmisten välisiä asioita silloinkin on käsitelty
tai oltu käsittelemättä…mutta silmäkulmaa on pyyhitty, se on varma






Mutta ei täällä vaivuta murheiden suohon
elämä antaa ja ottaa
mutta kantaa kyllä
se on tärkeintä se

Täällä ootellaan peukut pystyssä lunta
sitä luvattiin klo 10.00!!
Nyt kello tulee 12.00 ja pientä haituvaa lentelee
Me ootetaan kunnon myräkkää :)

olis kiva tietää, miten sinä siirrät ajatukset ikävistä asioista pois??
vai annatko niiden jäädä hetkeksi asumaan kanssasi…

terkkusin
jaana

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Jyskin kynttilät


Sain eilen pojaltani tuomisina nämä Jyskin kynttilät.
Hän on siellä töissä, odottelee opiskelupaikkaa…

Hieman tosin näistä vihjaisin, kun näin uusimmassa sisustuslehdessä näiden kuvan
ja jotenkin tykästyin heti




Mulla on tämä teksti villitys mennyt aikaslailla ohi,
mutta nämä oli sopivan simppelit
ja jotenkin sopii tähän välitilaan
talvesta - kevääseen
siirtymävaiheeseen

Tosin mies ennätti jo taas kommentoimaan,
"tartteeko kaikki kertoa noin, eikö riitä että niin tietää / ajattelee"
joo onhan se niinkin :)





Mutta siinä ne nyt tuovat lämpöä tähän jo hämärtyvään päivään.
Luulin jo että alkaa satamaan lunta, kun niin pilviseksi meni
…mutta eipä alkanut…




Olis niin kiva heittäytyä samaan asentoon soffalle…
ei vaan ennätä…ehkä illemmalla
Nyt ootellaan vanhinta poikaa vaimokkeensa kanssa meillä käymään :)

Mukavaa, lämpöistä, herkullista sunnuntain jatkoa teille ihanat lähellä ja kaukana
<3

jaana

perjantai 8. tammikuuta 2016

pian helpottaa


nimittäin nämät pakkaset
ainakiin niin Pekka Pouta on jutellut
ja sitähän on uskominen

On kyllä ollut aikas vilakkaa meidänkin tuvalla
vanhan verannan ikkunat ei ole mitenkään energiaystävälliset
läpi menee niin että vinkuna kuuluu





Mutta kaunista on ulkona ja sisällä, kun aurinko tekee kuvioitaan
Ja minä kyllä tykkään pakkasestakin…tiettyyn rajaan asti

Sais vaan sitä lunta tulla lisää!!
meillä kulkeutuu kaikki sora ja irtokivet kengissä ja tassunpohjissa sisälle 
rapina vaan kuuluu imurista 




Joulun jälkeen ostin muutaman hyasintin
ja ne kyllä niin tykkää viileästä verannasta
kukkivat pienellä liekillä, kauniisti ja pitkään :)

Ihan kuin nyt ne tuntuisivat kevään ensi merkeiltä
jotenkin en enää tässä kohtaa yhdistä niitä jouluun, vaan tuovat lupauksen keväästä
ihmismieli on jännä juttu








Oli mielenkiintoista, kuinka paljon lukijoita löytyi 
tälle mun edelliselle postaukselle lasten ja nuorten yksinäisyydestä
Ja myös ajatusten vaihtoa saimme käydä

Luulen, että otan useamminkin kantaa tätä kautta johonkin juttuun, mikä askarruttaa omassa työssä lasten ja nuorten kanssa
Paljon olisi pohdittavaa 
Ja näin yleisellä tasolla se onnistuu hyvin, leimaamatta yksilöä

Ollaan kuulolla edelleen ja yritetään tarjeta!

jaana

tiistai 5. tammikuuta 2016

Lasten ja nuorten yksinäisyys



Kavereita Nolla

Olen tähän asiaan törmännyt näiden perhekoti vuosien sekä myös aiempien työpaikkojen myötä hyvin monta kertaa.
Ja en malta ottaa sitä nyt täälläkin esille. Varsinkin kun ostin itselleni joululahjaksi kirjan
"kavereita nolla" lasten ja nuorten yksinäisyys kirjoittajana Niina Junttila.
Kirjassa en ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta aihe puhuttelee minua hyvin paljon.

Meille sijoitettujen lasten kohdalla tämä on valitettavan totta, hyvin usean kohdalla.
Kavereita nolla….
Tai muutama…
Mutta ei yhtään sydänystävää…

Voi kuinka paljon, sitä halua olisi saada kaveri, sydänystävä. Jopa niin paljon, että se kääntyy itseä vastaan. Ollaan yli innokkaita, otetaan "kiinni" miten parhaiten saadaan, mennään toisen iholle, ladataan sata tekstiviestiä yhden vuorokauden aikana, ei vaan osata olla kaverin kanssa…
Syitä on monia, tapoja on monia… ja sitä Halua saada kaveri, sitä kyllä on. Kunnes jossain kohtaa se halu on kadonnut….
Sitä tilannetta pelkään aina eniten…kun vielä on halua, niin sen kanssa on helpompi elää, siihen on helpompi antaa apua.
Mutta kun se kipinä sammuu, silloin ollaan jo hyvin herkän asian äärellä.

Itse yritän olla hyvin hereillä tämän asian suhteen. Kannustamme lapsia kaverisuhteisiin, yritämme hakea yhdessä kavereita koulun, harrastusten yms kautta. Välillä näyttää että kaikki sujuu tosi kivasti. Lapsi pääsee kaverikylään, meillekin tulee aina välillä joku leikkimään. Ja toisen kohdalla näin jatkuukin läpi meillä vietetyn ajan. Se luo toivoa ja luottamusta lapsen tulevaisuudelle. Hän osaa olla toisten kanssa, hän osaa kuunnella, hän tulee kuulluksi…hänellä on kavereita…edes se yksi.

Tilanne kun kavereita on nolla, on hyvin lohduton. Niin lohduton, että itsellekin tulee hyvin hyvin paha mieli lapsen puolesta. Miksi kukaan ei halua olla tämän suloisen lapsen/nuoren kanssa??
Totta, kyllä minä näen, että tämä lapsi on erityinen, hänellä on omat erityiset juttunsa…minä olen tottunut niihin ja ne ovat osa häntä.
Hän voi olla hyvin herkkä, hauras, haavoittuva… hänen sisäinen maailma on kaunis, mutta miten sen saisi näkyväksi, miten toinen samanikäinen näkisi sen hyvänä…
eikä niin että sen kautta häntä on helppo loukata, ivata, kiusata….

Taikka niin, että hän on hiukan liian "pirskahteleva" ;) nauru pulppuaa hersyvänä…tosin välillä ehkä väärässä paikassa…mutta onko se niin paha juttu?
Hänen puhe tulee yleensä vauhdilla, varsinkin kun hän on saanut sen "kaverin" hihasta kiinni…tekstiä tulee ja tulee… välillä täytyy oikein kokeilla sitä kaveria, puristaa hiukan kädestä, sipaista hiuksista…kun on niin kivaa että olet siinä…
Ja mitä tekee kaveri…kavahtaa, lähtee pois, ei vaan jaksa tätä..toteaa, että tosi Rasittava!
Joo minä ymmärrän, välillä hän on tosi rasittava, mutta kuitenkin niin hemmetin aito! Hän ei teeskentele, ei esitä, hän on juuri sitä mitä on…Eikö sellaisen kanssa olisi helppoa olla, saisi itsekin olla juuri sellainen kuin on??
Mutta ei kelpaa…

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Tilanteita, missä olisi tehnyt mieli mennä selittämään tälle kaverille, että hei; anna hänelle mahdollisuus…kun olet jaksanut hetken, niin tilanne rauhoittuu…ei ole enää niin jännää… ja sieltä takaa voi löytyä tosi kiva tyyppi, jonka kanssa voisi keksiä kaikkea hauskaa ja takaan, että elämä ei ainakaan olisi kovin tylsää ;)

Taikka kaverina hyvin herkkä nuori, joka kuulee perhosen siipien havinan, aistii iholla pienenkin tuulen vireen…osaa katsoa pientä linnunpoikasta rakastavasti…minä ainakin haluaisin näin aikuisena tällaisen kaverin. Olisi ihana yhdessä pysähtyä pienten ihmeiden äärelle, olla välillä ihan hiljaa ja silti tietäisin, että ystävä on siinä vierellä.

Huomaan, että tämä asia on todellakin hyvin lähellä minua. Ja kun asiaa oikein mietin, niin löydän sisältäni sen pienen Jaanan, joka oli lapsena hyvin hyvin herkkä, arka, hiljainen, ujo…
Ja kuinka pitkän tien olen kulkenut tähän tilanteeseen, monet oppirahat maksanut, ei ole aina ollut helppoa, kun siellä sisällä asustaa edelleen se pieni Jaana, jolla on välillä minulle asiaa… haluaa nostaa punan poskille, kun pitäisi kertoa vakuuttavasti jostain tärkeästä asiasta useammale kuulijalle.
Haluaa supista korvaan, että juuri nyt Jaana sinua katsotaan hiukan oudosti…ja aina silloin ujous nostaa päätään…

Mutta olen tyytyväinen, että sisälläni on edelleen herkkyys, ujous, arkuus…
Niiden kautta olen oppinut kuulemaan, näkemään, aistimaan näiden meidän lasten kasvukivut, haparoinnit, epäröinnit, ilon asiat ja tämän yksinäisyyden.

Tämä on asia mikä on meidän kaikkien lähellä. Ihan varmasti jokainen tuntee henkilön joka on yksin. Kuinka arka paikka yksinäisyys on, siitä ei haluta puhua, eikä sitä kuulutella ilmoille…

Mutta toivoisin, että lapsen ja nuoren yksinäisyyteen pystyttäisiin puuttumaan ja ottamaan sen vakavasti. Ja tällä tarkoitan nyt kavereiden puutetta. 


Kenenkään ei kuulu olla yksin, yksinäisyys satuttaa ja pitkällä tähtäimellä vaikuttaa koko elämään…aiheuttaen jopa peruuttamattomia seurauksia.

Tänään mentiin nyt hiukan erilaisilla tunnelmilla. Toivottavasti kukaan ei pahastunut. Ja olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä asiasta…?



Muuten tuvalla kaikki hyvin :)
mitänyt pikkasen pakkasta ja varpaat helskutin jäässä
mutta hyvin täällä pärjäillään

kuulemisiin
jaana



maanantai 4. tammikuuta 2016

maanantaina paistoi aurinko


ja on edelleen aikas kipakka pakkanen!

eilen satoi myös pikkasen lunta ja kyllä se tuntui mukavalle
ihankuin koko maailma olis kirkastunut :)




eilen meillä sitten siivottiin miehen kanssa joulu huspois
suursiivottiin koko alakerta ja siinä rytäkässä kuusikin sai kyytiä :)
otin myös kaikki kyntteliköt pois jäljelle jäi vielä verannan tähtivalot

mukavassa pakkasessa tuuletin monta tuntia lähes kaiken irtoavan tekstiilin, tyynyt, petivaatteet yms…palkaksi sai ihanan tuoksun tuvalle :)




tänään pakkanen on kiristänyt otettaan, mutta kyllä tässä pärjätään
tallilla oli hippasen viileät oltavat, mutta emma ratsasti ilman satulaa, ja oli kuulemma kiva istua heppan lämpimässä selässä :)





tässä meidän vauva n. 4kk Remu berninpaimenkoira
nauttii myös lumesta ja syö suuhunsa kaiken maasta irtoavan..huoh..

mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille
toivottaa
jaana

lauantai 2. tammikuuta 2016

2.1.2016
















2.1.2016
Riemulla otan vastaan tämän uuden vuoden!!

Auringon, pakkasen, hennot lumihiutaleet…
Miten kaunista kaikki on 
Tänään taas ajattelin,
 että ihminen on onnellinen kun saa katsella edes hetken kaunista maalaismaisemaa

En olisi vielä vuosi sitten 2.1.2015 osannut pienessä mielessäni kuvitella,
että meillä on oma hevonen ja saadaan käydä näin mukavalla tallilla kauniissa maaseudun rauhassa

Olen onnellinen, että monen ihmisen panos, vakuuttelu, suostuttelu sai meidät viimein hankkimaan Silverin
Ilman heitä emme olisi Emman kanssa nyt tässä tilanteessa
ja ilman heitä emme myöskään pystyisi jatkamaan tätä heppailua

On tärkeää, että meillä on hyviä ihmisiä ympärillämme
ja myös osaamme arvostaa heitä

Minä ainakin yritän kovasti :)

Kiitos kaikista uudenvuoden toivotuksista ja lukuisista kurkkailuista
Amandan tuvalle!!

jatketaan samaan malliin
jaana