verannan joulu voi tulla

"muistoja mieleen tulvahtaa

enkeli koristi ikkunaa

kynttilä loi yöhön valoaan

vielä se muistetaan

laulua, naurua hersyvää

voi miten kaikki se mieleen jää?

odotus jännitys suloinen

kuusi ja tuoksu sen"

"joulun valoa sinulle,

joka nyt olet yksinäinen

joulun lämpöä sinulle,

jonka yli käy viima jäinen"

"joulun valoa sinulle,

jonka suru on tänään suuri

kuuntele laulua enkelin

siinä on viesti sinulle juuri"

"sytytän ikkunaan kynttilän

katselen loistetta sen

moni on tänäkin jouluna

orpo ja yksinäinen"

"alla tähtitaivaan käyvät lapset nukkumaan

joku asfaltilla etsii onneaan

joku savimajassa lastaan tuudittaa

alla tähtitaivaan rauhaa odottaa"

"hän kulkee joukossa tuhansien

hän lapsi on kaupungin katujen

ei tänään kukaan häntä syliinsä kaipaa

ei kukaan kyyneltä huomaa"

"kun uusi viileä yö lähestyy

hän porttikäytävään taas kätkeytyy

hän näkee äidistä ja kodista unta

vain tuuli kaipauksen kuulee"

"käy vanhus huoneeseen yksinäiseen

hän oven aukaisee hiljaisuuteen

hän sormin vapisevin radioon tarttuu

joku joulusta laulaa"

 Tänään on taas ollut mielessä monta kertaa se, kuinka onnekkaita saamme olla..

kun on koti ja läheiset joita rakastaa..

Tämän työn kautta näkee paljon myös sellaista mitä keskiverto ihminen ei näe koskaan elämässään...

ehkäpä siksi nämä runot

muistuttamaan itseä siitä, että kaikki ei ole itsestään selvää

kuinkahan monennet kuistin verhot olen jo esitellyt :)

tässä jouluiset sellaiset 

perjantai haleja

jaanalta

ja 

koko amandan tuvan 

poppoolta