Niin se vaan on, että kesä on tullut.
Kukkaset suorastaan kasvaa humisten ja syreenit on niin kauniita.
Aina välillä täytyy pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta ja sitä rehevää vihreyttä mitä piha on tulvillaan.
Huomenna vielä lapset menevät koulun kanssa kirkkoon ja suvivirsi raikuu kesälle ja lomalle :)
Kyllä sitä on odotettukin ja kesä suunnitelmia tehty.
Ensin kuitenkin "käväistään" siellä kakkos kodilla nauttimassa tropiikin lämmöstä ja ihanista ihmisistä.
Lauantai aamuna sitten juostaankin kilpajuoksua ajan kanssa lasten todistusten jaossa.
Ensin on kevät juhla ja sitten meidän kahden pitäisi puolen tunnin sisällä ennättää neljään eri luokkaan ihailemaan kun lapsi saa joko elämänsä ensimmäisen todistuksen, toisen, neljännen taikka siirtyy kutoselta ylä asteelle.
Kaikki yhtä merkittäviä saavutuksia.
Puhumattakaan siitä, että emme ennätä ysiltä valmistuvan juhlaan Turkuun taikka naapuri kouluun katsomaan vitoselta lähtijää...
Jäiköhän joku vielä listalta :)
Kaiken vilinän ja vilskeen keskellä olen ihmetellyt miksi ihmiset haluavat sanoa toisille pahasti, pahoittaa mielen rumilla sanoilla perheestä, lapsista ja elämästä millainen se on. Onhan jokaisen oma valinta millaisen elämän haluaa ei sen pitäisi muita häiritä..mutta kumma kyllä osaa meitä Suomalaisia tuntuu kovasti närästävän muiden elämä..
Yhden ihanan blogin äiti on toistuvasti saanut näitä kommentteja koskien perhettä ja jopa lapsia.
Onko tässä blogi maailmassa enää silloin mitään mieltä jos tämä sellaiseksi menee..
Kaikki kaunis pitää rikkoa, toisen elämää sörkkiä mitä jää jäljelle..tuskin kirjoittajallekaan hyvä mieli puhumattakaan loukkauksien kohteeksi joutuneista.
Jossain täytyy mennä raja ja mielestäni se raja menee lapsissa, vakaumuksessa, ulkonäössä..voi niitä seikkoja on paljon..ja oikeastaan se Raja menee siinä, että
Toista Ei Saa Loukata!!
Näillä mietteillä kaukohalit teille kaikille
jaana
