maanantai 6. kesäkuuta 2011

hei me lennetään


Laukut on pakattu
Eläimet hyvästelty
Koti siivottu
Matka voi alkaa
Yö lennetään ja vasta huomenna illalla ollaan perillä kakkos kodilla

Hiljaa en siellä malta olla vaan jotain postauksia sieltäkin lähettelen
Varmaankin ihan erilaisia kuin koti Suomesta

Voikaa kaikki Hyvin

Kuulemisiin

jaana

perjantai 3. kesäkuuta 2011

EiLen ILLalla


Eilen illalla istuskelin vielä pitkään tuvassa ja kuuntelin hiljaisuutta.
Katselin tuvan ikkunasta ihanaa syreeni pensasta ja mietin kuinka onnellinen olen, kun saan olla osa tätä vanhaa taloa ja sen tunnelmaa..



Suomen kesä yö on lumoava.
Yöllä luonto saa utuiset sävyt, kaiken ylle hiipii kuin salaisuuksien verho..
Minulle illan viimeiset tunnit on todella tärkeitä, palaudun tästä päivästä ja lataudun uuteen. En ole silloin seurallinen vaan istun yleensä yksin ja mieluusti tuvassa, sen tunnelma on niin rauhoittava.



Olen kantanut päivittäin syreeni kimpun sisälle, tuoksu on vaan niin ihana.
Ja kun maanantaina jo lähdemme, niin takaisin tullessa näistä kukkasista on muisto vain.

Kesä on tällaiselle nostalgiaan taipuvaiselle kulta aikaa.
On ihana kuunnella vanhoja ikivihreitä ja haaveilla laituri tansseista ihanan järven rannalla..
siis vain haaveilla, koska mieheni ei ymmärrä tällaista ollenkaan :)




Haaveillaan ja nautitaan kesästä

jaana

torstai 2. kesäkuuta 2011

KeSä KaUneimmiLLaan


Niin se vaan on, että kesä on tullut.
Kukkaset suorastaan kasvaa humisten ja syreenit on niin kauniita.
Aina välillä täytyy pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta ja sitä rehevää vihreyttä mitä piha on tulvillaan.



Huomenna vielä lapset menevät koulun kanssa kirkkoon ja suvivirsi raikuu kesälle ja lomalle :)
Kyllä sitä on odotettukin ja kesä suunnitelmia tehty.
Ensin kuitenkin "käväistään" siellä kakkos kodilla nauttimassa tropiikin lämmöstä ja ihanista ihmisistä.



Lauantai aamuna sitten juostaankin kilpajuoksua ajan kanssa lasten todistusten jaossa.
Ensin on kevät juhla ja sitten meidän kahden pitäisi puolen tunnin sisällä ennättää neljään eri luokkaan ihailemaan kun lapsi saa joko elämänsä ensimmäisen todistuksen, toisen, neljännen taikka siirtyy kutoselta ylä asteelle.
Kaikki yhtä merkittäviä saavutuksia.
Puhumattakaan siitä, että emme ennätä ysiltä valmistuvan juhlaan Turkuun taikka naapuri kouluun katsomaan vitoselta lähtijää...
Jäiköhän joku vielä listalta   :)




Kaiken vilinän ja vilskeen keskellä olen ihmetellyt miksi ihmiset haluavat sanoa toisille pahasti, pahoittaa mielen rumilla sanoilla perheestä, lapsista ja elämästä millainen se on. Onhan jokaisen oma valinta millaisen elämän haluaa ei sen pitäisi muita häiritä..mutta kumma kyllä osaa meitä Suomalaisia tuntuu kovasti närästävän muiden elämä..
Yhden ihanan blogin äiti on toistuvasti saanut näitä kommentteja koskien perhettä ja jopa lapsia. 
Onko tässä blogi maailmassa enää silloin mitään mieltä jos tämä sellaiseksi menee..
Kaikki kaunis pitää rikkoa, toisen elämää sörkkiä mitä jää jäljelle..tuskin kirjoittajallekaan hyvä mieli puhumattakaan loukkauksien kohteeksi joutuneista.
Jossain täytyy mennä raja ja mielestäni se raja menee lapsissa, vakaumuksessa, ulkonäössä..voi niitä seikkoja on paljon..ja oikeastaan se Raja menee siinä, että

 Toista Ei Saa Loukata!!


Näillä mietteillä kaukohalit teille kaikille

jaana