keskiviikko 9. toukokuuta 2012

tuvan akkunat



sai pitkästä aikaa verhot
kappana on vanha tuttu viime kesältä
ja
alas salusiiniksi pätkäisin vanhoista verhoista palaset
vaikka yhistin valkosta ja luonnonvalkosta 
niin jotenkin silti sopii yhteen
vai tuliko pahakin virhe??




keittiönpuoli pääty näyttää tältä
tasona sisustusliikkeen muuttomyynnistä ostettu tuunattu puupenkki




mettään päin kattellaan täältä
pienen peltisen lampetin löysin tänään kirpparilta




iltapalan teossa ikkunasta heijastuu nuoren miehen selkä :)
iltapala-aika on tärkeä meidän lapsille
ja yleensäkin kaikki ruokaan liittyvä
ruoka tuo turvaa ja jatkuvuutta..








Tänään on tullut taas häärättyä enemmän kuin lääkäri on määrännyt :)
toimistohuone sai uuden ilmeen ja puhdistui lattiasta kattoon
tuvassa hääräilin verhojen kimpussa
kerkisimpä käydä kirpparillakin laittaan loput -50%
jos sais sen vihdoin lopeteltua ennen kesää

Huomenna taas uudet tuulet

Kaikille yhteinen iltahali lähtee täältä...viuuuuh..

jaana
terkkuja uusille lukijoille!!

19 kommenttia:

  1. Oi kuinka kauniit verhot!
    Just sellasset ku itekki haluisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no voi kiitos :))
      meidän miniä sanoi, että tulee ihan mummula tai leikkimökki mieleen :))

      Poista
  2. Viuh-iltahali sinnekin :-D
    Ihanat verhot, ei yhtään haittaa että on kahta valkoista... onhan huoneissa muutenkin monia valkoisia, kun ikkunanpuitteissa saattaa olle yhtä ja jossain muussa paikassa, vaikka ovessa toista, se kuuluu asiaan. Jos kaikki olisi samaa valkoista niin sitten talo näyttäisi minun silmään ihan vastavalmistuneelta, tiedätkös: niin kuin se olisi juuri rakennettu ja sisustettu. ja kuka nyt semmoista tunnelmaa muka vanhaan taloon haluaa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!!
      se on totta mitä sanot, ei tällaiseen vanhaan taloon voikaan laittaa pelkästään puhtaan valkoista kaikkialle...tai no kyllä kait sitä vois jos haluais, mutta kun ei halua :)

      Poista
  3. Kaunista ja kodikasta teillä siellä :) Iltapala on mukavan rauhoittava, yhteinen hetki ennen nukkumaanmenoa. Keskiviikkohalit ja hyvä yötä! :)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. näin sen piti mennä..
      samoin sinulle :))

      Poista
  5. mä tykkään sun blogista ihan täysillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Kiitos Kiitos..kylläpäs lämmitti mieltä :))

      Poista
  6. Ei ole virhe laittaa luonnonvalkoista ja valkoista keskenään tosi kauniit verhot, niin romanttiset.ja sisustuksessa ja etenkin maalairomanttisessa ei taida olla oikeata ja väärää, vaan se että se on silmälle kaunista..ja verhosi on sitä :)
    Todella kaunista on teillä muutenkin, tykkään blogistasi ja laitat aina niin ihania kuvia kiitos sinulle niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no hyvä :))
      Kaunis kiitos itsellesi ihanista sanoista!!

      Poista
  7. Moikka!
    Erityisesti jäi mieleen tuo kommenttisi ruuasta ja sen tärkeydestä. Olen huomannut meille asustelevan sijoitetun suhtautuvan ruokaan myös eri tavalla kuin omamme. Oletko tuohon asiaan perehtynyt sen enempää (tai tiedätkö onko jossain jotain matskua siitä)? Hiukan pride-koulutuksessa asiaa sivuttiin (tyyliin: joku voi ahmia ja toinen ei syö millään) muttei sen enempää. Tämä ei meillä ole ongelma, eikä varmasti tule olemaankaan, mutta vähän mietin omaa suhtautumistapaa asiaan ja lisätieto olisi tervetullutta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ruoka on mielenkiintoinen juttu..
      siihen liittyy niin paljon asiaa, että miten sen nyt lyhyesti kiteyttäisin..
      sijoitettujen lasten elämässä on tapahtunut paljon asioita, ja varsinkin pienen lapsen elämä on niin voimallisesti kiinni ravinnossa ja ravinnon saannissa. Suurin huoli on riittääkö ruoka, onko sitä huomennakin, saanko varmasti tarpeeksi ruokaa..yms. nämä seikat lievittyvät sijoituksen keston myötä, mutta alitajunnassa asia pysyy varmaan lähes koko elämän..
      jos on joutunut bioperheessä olemaan vähällä ravinnolla, tämä asia moninkertaistuu sijaiskodissa..yleensä tulee ahmimista, joka onneksi myös rauhoittuu
      suu on myös hyvin tärkeässä osassa lapsen elämää, ja suuhun laitettava ruoka..sitä kautta tulee mielihyvän tunne ja kun ruokaa laittaa oikein paljon, niin mielihyvä vain kasvaa..
      meillä on lapsia, joille on jäänyt melkeimpä tavaksi "imemis" refleksi..se on alitajunnan muisti äidistä, läheisyydestä, mielihyvästä..maitoakin saatetaan imetään lasista, imetään sormia, paitaa..yms.
      nämä ruokaan liittyvät asiat ovat niin herkkiä juttuja, että niillä ei voi alkaa pahemmin uhkailemaan, komentamaan yms. koska niihin yleensä liittyy joku muistijälki, mikä ei meille edes välity tiedontasolle koskaan...
      välillä voi vaan hiljaa ihmetellä ja antaa lisää ruokaa :)))
      osasinkohan osaltani asiaa yhtään valottaa :)

      Poista