niitähän riittää
tuntuu, että viimeajat on mennyt erinäisissä juhlien valmisteluissa
tai erityisiin tilanteisiin osallistumisessa
onhan ne kaikki mukavia, mutta rästihommat lisääntyy kuin huomaamatta
paperihommat oottelee isnpiraatiota
missä sekin oikein luuraa
huhuu..
jos on teille tullut, niin saa lähettää tännepäin
...kotio...
kun normiarkeen tulee yksikin isompi kupru, joka vaatii lähes päivittäistä lähestymistä
niin viehän se voimia
oonkin tässä huomannut, kuinka keho alkaa ilmoittelemaan milloin mistäkin kohtaa,
että hei muakin tarttis huomioida ja huoltaa
ei mitenkään itsestään selvää sekään
mutta kummasti sitä nämä ilmoittelut vaan ohittaa ja kuittaa huomioiduksi
kunnes tilanne on tämä
ei käänny pää, ei nouse kinttu, kroppa on kuin jyrän alle jäänyt
ja kaikki jotenkin liittyy siihen outoon olotilaan
jota fiksummat stressiksi mainostaa...
oliskohan sitä täälläkin ilmassa
taitaa olla
sen selätys on alkanut mitä moninaisimmilla keinoilla
on valjastettu vitamiinit, kehon huoltokomiteat ja tärkeimpänä tietysti
stressin aiheuttajan selvittäminen ja siihen puuttuminen
on tässä tullut pyydeltyä voimia milloin miltäkin taholta
kaikkea ei edes kehtaa mainita ;)
mutta mitäpä sitä ei kokeilis siinä tilanteessa mihin on itsensä antanut lipua
ei auta vaikka kuinka joku sanois että ota nyt hyvissä ajoin itsestäs kiinni ja huomaa miten tarviit sitä sun tätä...
mutta kun niin tarvii nämä mun kaikki muutkin
pienet ja isot
oon todella hyvä siirtämään omat tarpeeni sivuun
taitaa meidän kanaemojen tapoihin kuulua muillakin :)
mutta aina oon sanonut ja sanon nytkin
niin kauan kuin pää on pinnalla on toivoa paremmasta
ja se ei onneksi ole vielä kovin syvälle uponnut
jos en ite ala huomaamaan että nyt ollaan jo liian syvällä pinnanalla, niin
onneksi läheiset nappaa kauluksesta kiinni ja kiskoo ylös
:)
että tämmöstä tänne näin tiistai aamuna :)
nyt lähen tästä huollattamaan tätä ikiomaa työkaluani kehoa ja päänuppia
heissulivei
jaana
<3 eipä kai tähän muuta voi todeta.
VastaaPoistaJuuri tänään kävin oman hoitajani luona...ja juteltiin siinä kaikenlaista..tuli puhetta arjen selviämisistä, lasten kanssa riteltystä..(jonka hän oli tehnyt oman lapsensa kanssa tänä aamuna) huolista ja murheista sekä minun kohdallani surusta...sanoin että me ei tiedettäisi millaista olisi jos ei olisi noita edellämainuttaja ja paljon muuta, niin sitten niistä hyvistä hetkistä mitään...jos elämässä ei tarvisi stressata sun muuta...Minulla on ollut viimeaikoina paljon jos kysymysksiä ja miksi kysymksiä äidin poismenosta..vihan tunteet ja syyllisyys. sekä tuhannet kyyneleet..mutta se ei tuo äitiäni takaisin..sitten aloin virkata mattoa...ja se vaan kierros kierrokselta kasvaa...piti se matto viedä mökille mutta se on sellainen terapia matto, että tehdessäni sitä olen purkanut siihen tuneeni...ihan kaikki siis avioerot, äitini kuolema, miten minua hyväksi käytettiin ja paljon muuta...sanoin hoitjalle etten voi luopua matosta sillä sen jokainen lanka jokainen silmukka niissä on tunteeni kaikkialta, jopa lapsuudesta...se on terapia matto enkä todellakaan tiedä vielä miten isoksi se tulee..sillä se matto on edelleen kesken..
VastaaPoistakaikkien tapaan asioilla on tapana järjestyä..sateen jälkeen tulee aina pouta ja aurinko sekä lämmin...myös niissä elämän pikku kiemuroissa asioissakkin oli ne sitten mitä tahansa..
Voimia sinun päiviisi...ja mukavaa loppu tiistaipäivää sinulle :)
Koetahan itseäsikin muistaa hoitaa ja helliä :)
VastaaPoista