Isäinpäivä mietteitä

Huomenna juhlitaan isäinpäivää monissa monissa kodeissa. Isät ovat ansainneet oman päivänsä, ehdottomasti!
Siksi ihmettelenkin suuresti, että yhden meidän neidon joukkuevoimistelu kisat ovat juuri
isäinpäivänä..kestäen koko päivän. Miten on ajateltu, että näissä perheissä juhlistetaan isää ja pappaa saman pöydän ääressä kun täytyy olla toisen vanhemmista myös hallilla.. Enpä usko että moiset kisat olisi järjestetty äitienpäivänä, siitä olisi noussut suuri haloo, mutta tuntuu kurjalle isiä kohtaan.
Joten meillä on siis huomenna hiukan erilainen isäinpäivä, mihin on totuttu. Juhlitaan isiä sitten myöhemmin illalla ja syödään hyvin.
Jotenkin jos voisi antaa isälle/miehelle lahjaksi tämän hetken kuvassa. Aurinko lämmittää ikkunasta, olo on rentoutunut ja koiruudet vahtii rauhan pysymistä.. Täytyis vaan muistaa antaa isälle myös niitä omia rauhan hetkiä, omine ajatuksineen ja unelmineen..meille naisille niiden ottaminen on jotenkin luontaisempaa..luulisin..miehet ovat sellaisia suorittajia, ainakin meillä.
Tässäpä sitä haastetta meikäläiselle, miten tämän kuvan voisin paketoida lahjaksi kera hyvien ajatusten..

Kuvassa muuten meidän koiruudet, vaalea pötkylä on Aatu, Dandiedinmonthterrieri ikä 2v. Musta herra on Paavo Portugalinvesikoira ikä kunnioitettavat 8v. Aikamoisia velikultia, varsinkin Aatu-poika, joka jaksaa hauskuuttaa meitä kumiluu suussa mailana käyttäen palloa huitoen. Entisessä elämässä ollut ihan varmaan joku NHL-pelaaja :))

Hyvää isäinpäivän odotusta kaikille!!

Onko enkeleitä koskaan tarpeeksi

Tämän ihanaisen enkeli patsaan toin kesän lomamatkalta Kreetalta. Olimme kävelyllä Hanian vanhassa kaupungissa, kun näin ihanan liikkeen ja käsintehtyjä patsaita. Jo ikkunassa katseeni kiinnittyi tähän enkeli neitoon, ja tuntui kuin tämä katse olisi seurannut minua..menin jo ulos kaupastakin, mutta katse ei antanut rauhaa. 

Palasin kauppaan, jossa näiden patsaiden tekijän mies kertoi, kuinka hänen vaimo valmistaa näitä uniikkeja savipatsaita pienessä verstaassaan..hetken kuluttua tämä ihana enkeli oli pakattuna mukaani. Kannoin sitä kuin suurta aarretta ja toin sen vielä sylissäni lentokoneessa koti Suomeen.

Meillä on kotona paljon enkeleitä, minulle ne merkitsevät turvaa, lohdutusta ja ovathan ne todella kauniita.

Ja olenkin aina sanonut, että varsinkin nämä elämässään kovia kokeneet sijaislapset tarvitsevat paljon enkeleitä matkalleen, korjaamaan, eheyttämään ja suojelemaan..

Paljon enkeleitä myös teidän kaikkien kanssakulkijoiden matkalle...