Tervehdys taas ihanat ihmiset
Olen suurella sydämellä lukenut teidän kommentit
otettu niistä olen
<3 <3
kaunis Kiitos!!
Tämä on ollut vauhdikas viikko ja ihan kaikkea en siitä kaipaa uusintana :)
Mutta
kaksi seuraavaa päivää vietän voimauttavan valokuvauksen parissa upeassa Ruissalossa ja siellä vanhassa pitsihuvilassa ihan mahtavassa seurassa.
On lopputöiden esitysten paikka, kovasti jänskättää...
Lopputyö oli ns. asiakastyö..
Minulle se oli helppo, koska tiesin jo kohteen, suloisen, kauniin neidon, jonka kasvamista olen saanut seurata monet vuodet...kasvua pienestä tytöstä kauniiksi, upeaksi, fiksuksi nuoreksi naiseksi <3
meidän kuvaus päivä oli kaunis aurinkoinen, täynnä kevättä ja tunnetta
oltiin hieman hevosen kanssa maastossa, omalla pihalla kukkakedolla...
kaikki oli hyvin luonnollista, helppoa...ihanaa...
tulen muistamaan sen päivän
ja varsinkin nämä kauniit kuvat loppuelämäni
taitaapa
myös muistaa neitokin
"äiti, olenko minä tuossa"
"näetkö sinä minut noin kauniina"
kyyneleitä..mutta onnenkyyneleitä..
työstin kuvista esityksen, jonka taustalla soi Johanna Kurkelan
-ainutlaatuinen-
kappale
hmmm..en saanut niitä hölmöjä mainoksia siitä kappaleen alusta pois...
Tämä koulutus on ollut vuoden mittainen, sitä on ollut ihan mahtava käydä.
Ihana Miina Savolainen on luonut tämän koulutuksen, joka on saanut alkunsa hänen työstämistä kuvista lastenkotitytöistä, siitä on julkaistu kirja nimeltä
-Maailman Ihanin Tyttö-
kirja on täynnä toinen toistaan koskettavampia kuvia ja tarinoita näistä maailman ihanimmista tytöistä.
Miinan esipuhe kirjasta;
"Tämä kirja on kasvutarina näkyväksi tulemisesta. Se on omistettu kymmenelle maailman ihanimmalle tytölle.
Silti se ei ole kertomus vain heistä, vaan meistä jokaisesta, sinusta ja minusta, joilla myös on oikeus kokea olevamme oman elämämme maailman ihanimpia.
Jokaisella on oikeus olla arvokas ja rakastettu.
Nämä tytöt ovat edelläkivijoitä. He ovat näyttäneet, kuinka itseään voi opetella katsomaan lempeämmin.
Näinä vuosina olen oppinut heiltä, että voin valokuvaamalla osoittaa toiselle ihmiselle, kuinka erityinen hän on minulle. Tämä tarina on esimerkki prosessista, jota kutsun voimautumiseksi."
Tälle tielle minäkin lähdin vuodeksi, oppimaan itsestäni, katsomaan toista rakastavasti, kameran kautta ja ilman kameraa..
Tämä on vasta alkua tälle kaikelle, mutta luulen olevani oikealla tiellä...
Valitettavasti,
En voi näyttää teillä näitä kuvia,
yllä on yksi monista
ja uskokaa ne ovat kauniita, herkkiä...
kuinka viattomasti ja luottavaisesti voikaan katsoa kameraan,
silloin kun kameran takana katsotaan kuvattavaa rakastavasti...
Kannattaa kokeilla :)
Minä lähden ottamaan voimauttavat unoset,
jotta saan kaiken irti näistä viimeisistä koulupäivistä, joihin on luvattu aurinkoa ja lämpöä
fengsuit taitaa olla kohdillaan :)
jaana
ps.
Jokaisella on oikeus kokea
itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi.