räystäältä tippui vesi

HiH

Niin oli keväinen fiilis tänään.

Aurinko paistoi lähes koko päivän, mittarissa +3°,

ja linnutkin innostui visertämään.

Juu

Tiedän, 

talvea vielä eletään, mutta kyllähän tällaisista päivistä innostuu!! 

Minä juoksutin hieman kameraa meidän pihalla ja kuvailin kaikkea mahdollista.

Samalla myös kuvasin meidän koirien leikkejä, niistä ehkä toisella kertaa.

Niinkuin näkyy, luntahan meillä ei ole nimeksikään.

Tai, no sitä tulee ja menee...

Nyt on taas vuorossa menovaihe :)

Tähän lopuksi hieman juttelen omiani...tai niinhän minä aina...

Kun tuonne kommenttilooraan tulee välillä kaikenlaista, siksi minä pidä oikeuden itselläni ne sieltä ensiksi lukaista.

Nyt siellä on ihmetelty sitä, että enkö minä osaa kirjoittaa?

Pisteet, pilkut menee minne sattuu :D

Kieli on hyvin erikoista...ihan kuin suoltaisin suusta mitä sattuu :D

HIH

Täytyy todellakin myöntää, että minä en paljoa perusta tuolle kieliopille.

En oikeastaan koskaan lue mitä olen kirjoitellut.

Siis kirjoitan mitä juuri sillä hetkellä tulee mieleen.

Ja Juu taidan minä puhuakin juuri näin kun kirjoitan.

Ja voin sanoa, että kun mä laitan tekstiin pilkun tai pisteen

niin se on vähän kuin hymyilisin teille...

Siis siinä kohtaa tekstin virta katkeaa ja mieleen tulee jotain hupaista :)

Juu mulla on aika hulvaton mielikuvitus, lapset ja mies saa siitä osansa :)

Ja mä niin toivoisin, että se hymy välittyy täältä myös teillekin :)

Sekin tietysti tekee tästä sopasta omanlaisensa, kun ole kotoisin pohojanmaalta, joka on minussa syvällä sielussa.

Kävin muutaman vuoden asumassa savon sydämmessä, joka jäi minuun kuin leima otsaan...sekä nyt nämä vuodet täällä sitkun sätkyn Turun kupeessa.

Minä tykkään että erilaiset murteet ovat elämän suola,

tietysti ne vois olla jotenki hallitusti hallinnassa eikä sekametelisoppana :D

Tässä maassa on paljon hienoja blogeja,

jotka oikeesti paneutuu siihen miten kirjoittavat jne.

Mutta voin sanoa, tämä ei ole sellainen, valitan :)

Ja ei ole sellaiseksi tulossa, koska mä tykkään hieman keskinkertaisuudesta,

hieman boheemiudesta ja Mikä Tärkeintä Aitoudesta!!

Ja tällä en nyt tarkoita sitä että ne muut ei olis aitoja,

ihan varmasti, mutta minusta ei ole sellaisen aitouden välittäjäksi.

Joten jos sallitte edelleen,

niin näillä mennään!

Pilkun kohdalla edelleen hymyillään...ainakin hymähdetään ;)

Ja tekstiä tulis vaikka romaanin verran, mutta yritän hillitä itseni

ja menen piinaamaan tuvan asukkaita!

Heissulivei, se olis perjantai

nauttimaan siitä siis :)

jaana

 

mikäs möllykkä siellä taivaalla!!

...Ja se möllykkä sai heti aikaiseksi pienimuotoisen mylläkän :)

Verannan laittelin "taas kerran" uusiksi 

ja 

mikä parasta meidän soffat lähtevät maailmalle

toinen tullaan hakemaan tänään,

toinen toivottavasti pikaiseen!!

Niin se on, että tällä käytöllä soffat alkavat hapertua todella nopeasti.

Varsinkin kun olen ne jo käytettynä ostanut,

mutta suuremma ilolla voi sitten taas ottaa jotkut muut haperrettaviksi :D

 

Tämän ihanan metallisen hyllyn osti toissa viikolla 

Paraislaisesta ihanasta sisustusliikkeestä

Tre Små Rum

Näin heti, kuinka laitan siihen kukkasia meidän verannalle.

Hieman vielä uupuu vihreää, mutta sitä kohti olen menossa :)

 

 

Juu u

minussa asuu kuin asuukin 

ihan pikkiriikkinen puutarhuri.

Sain nimittäin tämän kukkimaan toiseen kertaan!!

Tosin nimi ei nyt tule mieleen...

mutta kukkii silti toiseen kertaan!!

Taitava 

olet

;) 

möllykkäisin terkuin

jaana

Siivotaan ja Maritetaan

Taas nämä tavara, vaate kasat kaatavat minut allensa!!

Olen niiden edessä nöyrä ja voimaton. Onko se tämä ikä, siis tämä keski-ikä, kun naisesta kuulemma tulee hieman saamaton, aloitekyvytön jne.

Nyt kyllä tuntuu kovasti siltä...tai on tuntunut jo pidemmän aikaa.

Nimittäin näitä kasoja saan kyllä aikaiseksi, mutta että saisin ne jonnekin pois, se ottaa aikaa. Aina tulee jotain mukavampaa, tärkeämpää...

Ja kasat vain kulkevat paikasta toiseen...niinkuin nyt himpura sentään olohuoneeseen!!

Joku roti tässäkin pitäisi olla...vaan kun ei ole :(

 

 

On vähän suloisia pehmonalleja,muutama lamppu jne
Heppatyynyistä en luovu, niitä saa tulla meille lisääkin...kunhan joistain muista raaskisin luopua!
Kirppari paikkaan olen niin kyllästynyt, kokoajan saa raahata tavaraa sinne ja tavaraa sieltä pois jonnekin muualle. Nyt olen päättänyt sen lopettaa parin viikon päästä!! Muistuttakaan jos olen tästäkin livennyt!!


 

Ja sitten on tämä murheenkryyni, juoksumaton rohjake!!
Niin innoissani sen jokunen vuosi ostin. Ja on sitä käytettykin, mutta nyt sille ei ole tyhjää huonetta!! Se vie ihan valtavan tilan, ja yläkerrassa kun se oli, niin tuntui, että koko talo sortuu siinä jumputuksessa :D
Joko se lähtee pihataloon odottamaan uutta elämää taikka sitten ihan pois kokonaan...ei olla vielä päästy miehen kans yhteisymmärrykseen. Minä olisin jo luopumassa siitä.

 

Imuri odottaa nätisti että mamma taas jaksaisi tulla sitä työntelemään. Voin kertoa, että ei oikein huvita työnnellä, kun nämä kasat :( :(

Mutta pakkokait se on näin tehdä, kun kukaan muukaan ei sitä tee, ja varsinkaan korjaa näitä kasoja pois. Tosin minä ne olen tänne levittänyt ja ajatus on ollut Marittaa sieltä turhat pois, mutta miten se onkin niin vaikea luopua. Jostain asioista, kuten vaatteista luopuminen käy tosi helposti. Mutta mulle on kaikki tyynynpäälliset, vanhat pitsilakanat, torkkupeitot yms tosi tärkeitä...aivan liian tärkeitä :)

No nyt yritän lopettaa jorinat ja lähteä kasojen kimppuun.

Voin yrittää kertoa miten niiden kanssa kävi...jos muistan..

tämäkin kuulemma kuuluu tähän keski-ikäistymiseen

muistin huononeminen

en minä muista kyllä että olisin sellaista huomannut ;)

kuullaan

jaana

tänään jo tuntui siltä...

...olemme jo menossa kovaa vauhtia kohti tätä ihanaa aikaa...

no juu tiedetään vielä on tammikuu,

mutta tallille mentäessä huomasi kuinka päivä on jo pidentynyt tosi paljon.

Se on ihan parasta se!!

 

Nämä kuvat ovat viime keväältä, silloin kun kaikki oli vielä alullaan,

syreenit kukassa ja kesä alkamassa.

Melkein tuntee niiden tuoksun, 

mun mielestä kesän parhain tuoksu on syreenin tuoksu.

Täällä on menty taas sellaista matalalentoa paikasta toiseen.

Tosin mun menoa hidastaa lauantaina alkanut ihmeellinen huimaus,

joka ei meinaa laantua ollenkaan.

Kiertää ja kieputtaa ikävästi. 

Varmaankin olen saanut niskan jotenkin jumiin ja johtunee siitä...

toivotaan niin :) 

Mutta mentävä on, 

se mikä on varmaa, niin tässä duunissa ei sairaspäiviä tunneta :D

Yritäpäs selittää lapsilaumalle, että nyt otetaan ihan vaan iisisti,

kun äidillä on vähän tilanne päällä :D

Juu tämä on ollut tiedossa kaikki nämä vuodet,

ja en siitä valita...totean vain...

Mukavaa alkanutta viikkoa Teille kaikille

<3

jaana