lauantai 26. elokuuta 2017

Hääpäivä viikonloppua viettämässä Helsingissä































Meidän niin auvoisen ja välillä vähemmän auvoisen avioliiton 27-hääpäivää vietetään Helsingissä. Sopivasti sattui tulemaan perjantaille työmatka Helsinkiin ja siitä sitten jatkettiin hääpäivän viettoa hotelli Clarioniin. 

2015 valmistunut hotelli on meille aivan uusi tuttavuus, ja vähän jännitti myös sijainti Hietalahden rannalla satama- ja telakka alueella, että olisiko sieltä ihan liian pitkä matka keskustaan yms. Mutta nyt jo voin sanoa, että kovasti tykkäämme. Rauhallisella paikalla, ja kauniit lenkkeily / kävelytiet lähtevät ihan läheltä kohti kauniita rantoja yms.

Hotelli on tyylikäs, uusi ja hyvin Skandinaavinen sisustukseltaan. Paljon vaaleaa puuta, metallia, hieman rouheuttakin mukana. Ja valoisia avaria tiloja. Huone on ihan kiva, ei koolla pilattu, mutta hyvin mahdutaan. Näkymät kahdeksannen kerroksen ikkunasta telakalle, merelle ja Helsinkiin ovat upeat kaikessa kauneudessaan ja karheudessaan.

Syömässä olimme eilen illalla ja taidamme mennä tänäänkin hotellin Kitchen & Table ravintolaan. Ravintola on ruotsalaisen huippukokki Marcus Samuelssonin käsialaa. Menu yhdistää esitteen mukaan Manhattanin maut suomalaisiin raaka-aineisiin ja perinteisiin.
Söimme siellä Helsinki menun joka oli kyllä hyvä ja sopivan kokoiset annokset.

Tänään nukuimme pitkään, ja menimme juuri ennen yhtätoista vasta aamupalalle...niin luxusta!!

Sen jälkeen palasimme huoneeseen lukemaan kirjoja. Onneksi katsoin säätiedon netistä, ja se lupasi klo 15.00 sadetta Helsinkiin. Puoli kahden aikaan laitoimme lenkkivaatteet päälle ja suuntasimme pitkin rantoja kohti Eteläsatamaa ja sieltä Esplanadia pitkin takaisin.
Ihan kellon lyömällä alkoi sade. Melkein koko reissun saimme taivaltaa auringonpaisteessa. Takaisin tullessa kastuimme kunnolla :)

Nyt taas aurinko hieman paistelee ja odottelemme sängyllä löhöillen että kello tulee viisi ja menemme ylimmäiseen kerrokseen saunomaan sekä uimaan lämmitettyyn altaaseen paljaan taivaan alle. 

Näin tämäkin viikonvaihde kääntyy kohti loppuaan,
mutta vielä on hetki aikaa nauttia ja vain OLLA!!

Nauttikaa tekin :)

jaana

torstai 24. elokuuta 2017

ilta-aurinko paistoi tuvalle













Ihan oli pakko räpsiä muutama kuva kun ilta-aurinko paistoi tuvalle hetken aikaa.
Tänään on ollut sangen kolea päivä, kun pohjoistuuli on pistänyt parastaan.
Illasta alkoi hieman lämpenemään.

Tuvalle laittelin vanhan itämaisen maton, joka tuli juuri pesusta.
Kesä meni matotta, kun tuntui niin mukavalle.
Nyt kaipaan jo lämpöä ja vahvoja värejä.
Mukavasti kyllä muutti tuvan ilmettä :)

Kyllä tämä tästä taas toivottavasti lähtee sujumaan,
siis tällä sisustelu rintamallakin,
tai jos ei lähde, niin mennään entisillä.
Mitä sitä hyväksi havaittuja kokoajan muuttamaan.
Olenkin yrittänyt kovasti kierrättää tekstiilejä, tavaroita jne.
En halua ostaa mitään heräteostoksia, mennä virran mukana ja muuttaa taas kaikki jos / ja kun trendit yms. muuttuvat...ei kovin järkevää sekään!
Ja eipä tänne tuvalle kaikki uudet tuulet sovikaan, onneksi!

Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta
ja kiva kun piipahdatte tuvalla!!

jaana

keskiviikko 23. elokuuta 2017

syksyä ilmassa ja mielessä



Tervehdys taas kaikille täältä meidän tuvalta.

Tuvalla elämä soljuu hyvin ja ei niin hyvin.
Eikös se niin yleensä menekin, että kun alkaa tapahtumaan, niin sitten sitä kaikkea ropisee niskaan oikein urakalla.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että alkais olla jo saavi täynnä ja uuttakaan ei jaksais hankkia
...niinkuin kuvaannollisesti...

Ollaan oltu miehen kanssa "naimisissa" tämän perhekoti työn kanssa hyvin tiiviisti koko kevät ja kesä...ja näyttää siltä, että näillä mennään koko syksykin.
Osittain olosuhteiden pakosta ja osittain meistä riippumattomista syistä.
Nyt vaan alkaa olla mun kovalevyllä tila täynnä.
Jotain pitäis keksiä, mutta ei oikein ihan pikaista apua tilanteeseen ole näkyvissä...
Joten jaksaa jaksaa!!

Sitten sairastui meidän toinen heppa.
Tuli laitumelta ja alkoi ihme oireilu, tätä on nyt kestänyt pari viikkoa ja tänään saatiin terveen paperit..luojalle Kiitos!!
On kuulkaas mennyt hermot ja muutama setelinippu..ei tuo hevosen sairastaminen ole mitään ilmaista hommaa!!

Itse olen törissyt näissä "aikuisen naisen" ongelmissa.
Välillä kuumottaa sieltä ja täältä, mielessä vilistää jos mitäkin ja vannekin tuntuu kiristävän.
Tähän riensi apuun kiva lääkäri..ja en nyt ihan vakuuttunut ole, että oikeat rohdot antoi..mutta annetaan tällekin jutulle vielä mahdollisuus :)
Ja tähän kohtaan olis varmaan hyvä pyytää miehelle myös jotain pientä, kun jaksaa kuunnella ja kestää mun kotkotukset ;)

Ai niin meidän Remu-koira, tämä pieni suloinen n. 60 kg Berninpaimenkoira.
Sai kolme viikkoa sitten lonkkaansa hotspotin (kivulias ihotulehdus) ja voi tätä hoidon ja hermojen menetyksen määrää!!
Alussa herra meinasi ihan kuolla käsiin, kun oli niin otettu tästä tötteröstä päässä mikä estää nuolemisen!!
Nyt ollaan sinut tötterön kanssa, mutta kun hetkeksi otat sen pois niin johan on herra lipsuttamassa :(
Helkutin koira sentään ja silti niin rakas
<3

Ja tämä mistä aattelin vielä avautua, kun nyt avautumaan lähdin..
Minä mummu ikäinen pienen lapsen äitinä.
Siis meillehän perhekotiin tuli kesän alussa pieni lapsonen ihan vaippaikäinen vielä.
Minä kun kuvittelin, että seuraava pieni on mun lapsenlapsi.
Mutta elämä on ihmeellinen ja niin vaan kävi, että hän meille kimpsuineen asettui taloksi.
Ja todellakin valtasi koko talon sekä varasti ihmisten sydämet!
Mutta minulla taitaa olla pieni identiteetti kriisi asian suhteen :)
Siis tämä äitinä oleminen..
kun mietin aina välillä, että mitähän nuo ihmiset kaupassa yms. aattelee, kun minä tämän pienen kanssa siellä työntelen rattaita??
Jotenkin oon miettinyt, että joo siinä menee mummu lapsenlapsen kanssa...
Mutta mitä tekee pikkunen
kailottaa niin että kauppa raikuu;
"mun ÄITI"
"minun ÄITI"
"ÄItiiiiiiii"
Että näin 
:)

No se identiteettikriisistä..näitä nyt tulee, ja menee ei niitä kannata ottaa kovin vakavasti.

Ja onhan mulla tämä sisustus kriisikin, siitä melkein unohdin sanoa..
Kun en osaa enää sisustaa?!
Tai siis en saa mitään aikaiseksi?!
Ja ei tule mitään inspistä?!
Mitä mitä ihmettä!!
Haluan takaisin mukavat perjantai illat kun walssasin huonekaluja paikasta toiseen!!
Haluan takaisin ihanat intohimon hetket kun joku sisustus juttu piti toteuttaa vaikka keskellä yötä!!

Olenko siis tullut vanhaksi??

Hmmmm
tätäkin täytyy vähän tuumailla kaiken tämän muun tuumailun ohessa

Jaa mitäpä vielä
ai niin sitäkin olen miettinyt, 
että 
josko vain alkaisin tänne höpöttelemään kaikenlaista
ja unohtaisin sen kuvaamisen...
kun ei oikein ole mitään kuvattavaa...
tai siis tuntuu että kaikki on kuvattu ja mitään uutta ei tuvalla ole
Mitä siitä oltais mieltä siellä ruudun toisella puolen??
Tai onkohan siellä enää elämää, kun tämä mun postailu on niin harvanlaista...

Mutta nyt siirryn ihmettelemään missä kaikki on
ihan liian huolestuttavan hiljaista ollakseen 8 lapsen, 
miehen ja kaikenmaailman eläinten koti??

Hei Hei

jaana