Olen tässä paljon joutunut pohtimaan meidän Silver hevosen kohtaloa. Silver tuli meille muutama vuosi sitten ja on osoittautunut hieman liian vaikeaksi käsitellä. Paljon on paranusta tullut, ei ihan tarpeeksi, jotta Silveristä olisi kehkeytynyt sopeva perhekoti lasten
ja minun tätiratsastajan hevonen.
Silver on ihan kiva ratsastaa, mutta siinäkin osaa olla vaativa ja omaehtoinen. Minä tällainen tätiratsastaja olen sen kanssa ollut eräätkin kerrat liemessä :D
Maastakäsittely ja jopa laittaminen kuntoon on Silverin kanssa se erityinen haaste ja joka on oikeastaan saanut aikaan sen, että on aika luopua pojasta.
Isoja päätöksiä on vaan uskallettava tehdä ja mietittävä tulevaisuutta...
Meillä perhekodissa on kaksi neitoa kasvamassa ja heillä olisi kova kiinnostus päästä hevosen selkään, mutta Silver ei taida olla tämä heppa...
Meidän toinen kaviorakkaus on Emma neidon oma kisaponi jonka kanssa hän käy aluevalmennuksessa ja oman valmentajan kanssa treenaa täysipainoisesti esteratsastusta. Tämän ponin selkään ei ole menemistä meillä muilla edes koe mielessä..sieltä voisi joutua hyvin vikkelään kuusen oksalle ;)
Kuvassa Silver ja pikkuneiti ottavat turpaterapiaa toisiltansa <3
Se tuleeko meille toinen hevonen tilalle, on vielä auki...toivoisin niin, että minulle ja neidoille löytyisi ihana puskajussi, joka antaisi hoivata ja helliä oikein kunnolla ja kuljettaisi meidät turvallisesti kentällä ja maastossa. Aika näyttää mitä tämän suhteen tapahtuu ja sitä ennen olisi löydettävä Silverille hyvä koti :)
Nyt viettämään perjantai-iltaa lasten kanssa.
Luvassa perjantai karkkeja, leffaa ja yhdessäoloa.
Kiitos kaikille jotka teille jotka olette runsainmitoin lukeneet edellisen postauksen koskien nuoren kiusaamista.
Ja kiitos kommenteista <3
Asiat ovat alkaneet mennä koulussa parempaan suuntaan!
perjantai halein
jaana