torstai 6. syyskuuta 2018

...mistä kirjoittaisin...Hangosta tietysti :)




Välillä on vaikea saada mitään mielekästä kirjoitettua tänne blogiin taikka yhtikäs minnekään. Tuntuu, että kaikki sanat on jo kirjoitettu miljoonia kertoja, miksi minun pitäisi niitä vielä kirjoittaa. Minua paljon viisaammat ovat ne sanoneet hienommin, rakentavammin, viisaammin...

Mutta silti yritän päästä eteenpäin, kertoa jotain, kirjoittaa kuin päiväkirjaa, jota sitten itse voin myöhemmin lueskella. 
Tai sitten ei..tuskinpa sitä tulee kovin useasti tulee palattua näihin vanhoihin teksteihin.

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kiirettä kylläkin ihan riittävästi. Ollaan käyty Hangossa pika piipahdus, työ reissulla Helsingissä jne. Hankoon olisin halunnut jäädä. Aurinko lämmitti ja ranta oli kutsuva. Meri olisi ollut ihan uima lämpöinen, jos sinne olisin ennättänyt.
Mutta joku kaunis päivä pystyn sinne jäämään taas yöksi. Nyt se ei ollut, mutta sain silti itselleni niin paljon kauneutta silmille ja kaikille aisteille, että sen voimalla on hyvä jatkaa täällä kotona.

Miten sitä jostain paikasta tulee niin rakas ja voimaannuttava. Minulle se on Hanko. Kun lähden kotoa ajamaan kohti Hankoa, mieli alkaa hiljalleen rauhoittumaan. Kuuntelen autossa yleensä jotain rauhallista puheohjelmaa, jonka kautta siirryn kuin huomaamatta ihan toiseen maailmaan. Kun auto saapuu Hankoon, niin huomaan ihan konkreettisesti, että hartiat ovat laskeutuneet hieman alemmas, normi kiristys niskassa hellittänyt. Ja kasvoille hiipii onnellinen hymy. 
Viimeistään hymy täyttää koko kasvot, kun ensi pilkahdus merestä tulee vastaan ja ihanat pitsihuvilat, niitä ei voi vastustaa!!

Kotiinlähdön koittaessa olen paljon seesteisempi, ajatukset puhdistuneet, lihasjännitys lauennut. Olen onnellinen, että minulle on löytynyt paikka missä voin näin hyvin. Sen avulla jaksan normi arkea ja tätä hektistä elämää. Mikä onkin parasta, kun tiedän, että pääsen taas sinne, kun sopiva hetki koittaa :)

Toivottavasti teilläkin on sellainen sydämen paikka, missä on äärettömän hyvä olla. 


Näihin tunnelmiin
heippa hei

jaana

sunnuntai 2. syyskuuta 2018




Niin saatiin elokuu muistojen joukkoon. Ihana lämmin elokuu, joka lipui käsittämättömän nopeasti pois. En oikein pysynyt mukana. Syitä en ihan tarkkaan tiedä, mutta jokin levottomuus on ollut päällimmäinen olotila. Levottomuus pysähtyä, levottomuus saavuttaa jotakin, levottomuus olla vain tässä hetkessä. 

Niimpä toivonkin syksyn tuovan myös rauhan mieleen ja kehoon. Odotan hämärän pimeitä syksyn iltoja kynttilän valossa ja takkatulen lämmössä. Hetkiä, milloin on lupa pysähtyä. Kesä on jotenkin sellaista kiiruhtamisen aikaa, pakko kokea ja nähdä paljon niiden muutamien kuukausien aikana, kun meillä on lämmintä ja valoisaa. 

On jännä huomata, miten mieleen tulee myös kirpakat syys säät, pakkasen puraisu poskilla ja ihana lumi...jos sitä saataisiin myös tänne etelään. Olen joulukuun tyttö, ehkä sen myötä myös pidän talvesta, sellaisesta kunnon talvesta. Nämä etelän märät ja loskaiset talvet ovat minulle vaikeita kestää. Silloin tuleekin kaivauduttua sinne soffan uumeniin taikka lähdettyä käymään auringossa.

Mutta edelleen syyskuu näyttäytyy lämpimänä ja kostean hikisenä. Mies leikkaa nurmikkoa, jota ei pahemmin tänä kuivana kesänä ole tarvinnut leikata. 
Itse virittelen mieltäni tulevaan viikkoon. Uusia haasteita, tapaamisia, jännittäviäkin hetkiä...
Nyt on kuitenkin vielä sunnuntai, päivä on pyhitetty kotoilulle, pienille askareille, yhdessäololle, tallille jne.
Ja yritykselle taltuttaa levoton mieli, miten sen teen, siihen minulla ei ole kovin fiksua vastausta. Mutta pääasia taitaa kuitenkin olla, että tiedostan asian ja pyrin parempaan :)


sunnuntai terveisin
jaana

torstai 30. elokuuta 2018

Turhauttavaa, odottelua, tähystystä jne..




Tiedätte varmaan sen tunteen, kun turhauttaa milloin mikäkin..?
Tällä viikolla tätä ollut liikkeellä ihan riittävästi. Ei mitään ihmeellistä, mutta sellaista odotusta, harmitusta jne.
Ja minä en todellakaan ole odotuksen mestari!! Ihan hirvittävän kamalaa näillä hermoilla :)

Viime sunnuntai ja maanantai meni kyllä erikoisella tavalla, minulla oli maanantaina vatsan tähystykset ylä ja ala kautta samalla käynnillä. Syynä nämä epämääräiset vatsavaivat mitä on ollut iät ja ajat. Noh, sitä edelsi täysi tyhjennys ja se nyt oli luku sinänsä. Tunteja ja tunteja Wc:n läheisyydessä :) Itse toimenpiteet meni aikalailla kivuttomasti kun tehtiin ennalta sovitusti humautuksessa. Tunsin ja tiesin, mutta sellaisen pilviharson takaa. Onneksi mitään ihmeellistä ei löytynyt, diagnoosina jo tiedetty ärtynyt paksusuoli..sen kanssa sitten jatketaan elämää. Yritän syödä foodmap tietoisesti, välillä se toimii, välillä ei. Sellaista tasapainoilua.

Yksi mikä turhauttaa todella paljon, on se kun mieheni keksi lähteä siirtämään tämän koneen kaikki kuvat jonnekin pilvipalveluun...ja kone näköjään siirtää niitä varmaan kuukauden!! uusia kuvia ei tule koneelle kun on jotenkin täynnä ja siirto kestää ikuisuuden. En siis saa blogiin uusia kuvia, mikä ei ollenkaan ole kiva juttu :( 
Toivottavasti asia etenisi hiukan nopeammin!!

Onhan tässä ollut kaikkea kivaakin ilmoilla. Olen taas saanut alkaa keräilemään ihania asioita jotain uutta varten...tästä sitten kun sen aika on. Mutta tämänkin asian tiimoilta odottaminen on niin haastavaa :)

Nämä myös jollain tavalla kaikki liittyvät tähän otsakkeeseen "omaa tietä etsimässä" .
Yritän pitää sen ajatuksen mielessä, kun turhauttaa jne. Koska myös niitä tunteita täytyy kestää, kun kaikki ei tule hetkessä valmiiksi, asiat eivät ratkea nopeasti, ja minun pitäisi yrittää oppia vielä enemmän elämään tässä ja nyt elämää. Olen vähän sellainen haaveilija, odotan kaikkea kivaa tapahtuvaksi. Kun ihan tavallinen arki tässä ja nyt voi olla hyvinkin palkitsevaa. Mutta tiedän, että oikealla tiellä olen...ja minulla ei ole kiire päästä perille :)


Ihanan aurinkoisia päiviä teille kaikille
:)

jaana

tiistai 21. elokuuta 2018

arjen kauneus ja rosoisuus




Elämän suola on hyvä arki. Mistä hyvä arki koostuu, siihen on jokaisella varmasti ihan omanlainen vastaus ja ainakin toive siitä millainen olisi hyvä arki.
Minulle hyvä arki on sellainen, missä on muutama kohokohta, mikä nostaa juuri tämän päivän muistojen joukkoon. Sen ei tarvitse olla mikään iso asia. Hyvä keskustelu, mieleenpainuva paikka, päivä ilman migreeniä.

Jokin kaunis asia...niinkuin yllä olevassa kuvassa..mielestäni tässä on tosi sympaattinen asetelma. Kuva on Aurajokirannan yhdestä ruokaravintolasta..valitettavasti nimeä en nyt muista.

Kuvassa on sitä elämän rosoisuutta, sitä mitä elämä nyt yleensäkin tapaa olemaan. Vierastan todella paljon sellaista päälle liimattua kiiltokuva elämää, en osaisi elää sellaista elämää, saatikka pystyisin asumaan ja elämään kovin steriiliksi sisustetussa kodissa. Elämän kerroksellisuus tulee mielestäni näkyä kodissa missä asun, silloin minun silmä ja mieli lepää :)

Tänään elämän rosoisuus näyttäytyi minulle jäätävänä migreeni kohtauksena. Tuntui, että toinen puoli kasvoista halvaantuu, oli ihan jähmeä olo. Onneksi lääkkeet ja lepo auttoivat, ettei tarvinnut lähteä hakemaan apua sairaalasta. 
Pari kertaa olen joutunut migreenin takia tippaan sairaalaan. On hyvä tietää, että sieltä tulee sitten se apu, kun omat konstit ja lääkkeet eivät riitä kohtausta tainnuttamaan.
Tänäänkään en osaa sanoa, mikä sen laukaisi. Ihan normi elämää vietettiin, muutama tapaaminen, ei mitään erityistä. Mutta migreeni onkin siitä erikoinen ainakin minulla, että tulee ja menee milloin huvittaa. Paljoa en pysty ennalta sitä ehkäisemään...enempi niin, että ottaa vastaan mitä annetaan ja yrittää siitä sitten selviytyä :)

Tuvalla on myös alkanut syksyn merkit kuulumaan ja näkymään tasaisena niiskutuksena ja punaisina neninä. Tästä yleensä viimeistään huomaa, että syksy on tullut, koulut ja päiväkodit alkaneet...jollei sitä nyt muuten sattuisi huomaamaan ;)
Tänään kyllä sai jo laittaa villatakin päälle, tuuli oli sen verran viileällä päällä, vaikka aurinko yritti sinnikkäästi lämmittää.

Kaikki tuvalla hyvin. Tasainen niiskutus ja tuhina täyttää makuuhuoneet.
Nukkumattia odottelemaan taidan lähteä minäkin ja luulen, ettei sitä kauaa tarvitse vartoa :)


tiistai terveisin
jaana

lauantai 18. elokuuta 2018

Värillä on väliä




Värillä on väliä vai onko?
Minusta on. Ja nämä kuvat on jo kesäkuun alusta kun vietettiin meidän oman neidon rippijuhlia. Meidän tupa muuttui Ranskalaiseksi bistroksi :)
Punaista ja vahvaa tunnelmaa.







Kaffet juotiin sekalaisesta sarjasta kuppeja, oli Greengatea, Pippiä ja jotain muutakin...ei se niin nopponuukaa ole kunhan on väriä ja tunnelmaa :)








Nyt muuten vähän ärsyttää, kun mun kone sanoi kuvien osalta itsensä irti! Joku kuva tiedosto tuli täyteen, ja kun niitä sitten yritetään siirtää pilvi palveluun...homma ei sitten etene yhtään!! Hitsi en saa mitään uusia kuvia laitettua blogiin enkä sitten yhtikäs minnekään..toivottavasti mies keksii tähän jonkin ratkaisun!

Muuten täällä on vietetty lauantaina veneillen ja uiden, kun nyt kerran on vielä mukavasti lämpöä ja vesikin oli suhteellisen kivan oloista.

Vielä tyttö tallilta ja sitten vois oikaista itsensä soffalle :)

lauantai terkuin
jaana

keskiviikko 15. elokuuta 2018

pidä itsestäsi huolta





Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin.
Tähän hyvinvointiin kuuluu olennaisesti fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Nämä kaksi kulkevat läpi elämän käsi kädessä.
Fyysinen hyvinvointi koostuu mm. ravinnosta, liikunnasta ja levosta. 
Nämä asiat tiedän ja tiedostan kyllä oikein hyvin. Mutta noudatanko näitä ohjeita. Välillä kyllä, mutta harmittavan usein En. Varsinkin hyvä ja monipuolinen ravinto on minulle haaste. Minulla on ärtynyt paksusuoli joka tuottaa omat haasteensa ruokavaliolle, yritän syödä Foodmap ruokavalion mukaisesti, mutta eipä se aina onnistu...ja en oikein jaksa pitää siitä myöskään kurinalaisesti kiinni. Tämä kaikki tietysti kostautuu ja minähän siitä itse saan kärsiä.
Vatsavaivoihin auttaisi myös mukava stressitön elämä..mielestäni tämä on jo aikamoinen klisee...keneltä se tänä päivänä onnistuu, kysynpä vaan??
Lääkärin tarjotessa minulle hoidoksi tätä stressi vapaata elämää, pystyn nykyään jo asialle nauramaan..aiemmin suutuin..yleensä heitänkin hänelle vastapallon "tuletko meille tuuraamaan minua" Eipä ole vielä näkynyt ketään...

Liikunta. 
Mikä ihana ja samalla niin P:n ärsyttävä sana! Minulla on hyvin mielenkiintoinen suhde liikuntaan. Olen siitä innostunut lehtien ja kirjojen kautta, olen hyvä suunnittelemaan, hankkimaan välineitä, vaatteita...mutta toteutus ontuu pahemman kerran. 

Liikunta - painonpudotus.
Kyllä, tämä vasta minulle nostaakin sappinesteen suuhun, muutenkin kuin närästyksestä!
Minä niin tiedän mitä pitäisi tehdä, jotta saisin painoani alas..mutta joku pirulainen istuu olkapäälläni ja sanoo
"ei kannata, ota vaan ihan rennosti"
Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut "uuden elämän" jota on parhaimmillaan kestänyt noh ehkä viikon...siis parhaimmillaan ja pahimmillaan aloitan sen joka maanantai!
Oikeasti haluaisin laihtua, elämä olisi helpompaa edes se 5kg pienempänä, mutta tässä iässä se on niin Vaikeaa!!






Henkinen hyvinvointi.
Haluaisin elää elämääni katsoen eteenpäin ja pystyisin tietoisesti jättämään jo elettyä elämään taaksepäin...pystyisin olemaan vatvomatta niitä asioita mitkä ovat olleet, mille en enää voi tehdä mitään...Ei ole ihan helppoa.

Haluaisin myös oppia hyväksymään tekemäni virheet.
Oppisin elämään niiden kanssa ja opettelemaan anteeksiantoa. Anteeksianto on varmasti helpottavin asia mitä voimme itsellemme tehdä. Anna anteeksi itsellesi, etsi teoillesi selitys ja anna anteeksi. Jos tähän ei pysty, niin elämä tässä päivässä, nykyisyydessä on vaikeaa, kun täytyy kokoajan kantaa menneiden asioiden taakkaa mukanaan.
Tämä ei ole helppoa, mutta opettelemisen arvoista. Jokainen anteeksianto auttaa hengittämään hiukan vapaammin, henkisten taakkojen kantaminen sulkee kehoa ihan turhaan.

Nämä ovat asioita mitkä jokainen suhteuttaa omaan elämäänsä. On myös asioita, mitä ei pysty antamaan anteeksi edes itselleen...niiden käsittelyyn löytyy myös erilaisia keinoja - auttajia.


Kiitollisuus
Olen yrittänyt pitää kirjaa asioista mistä olen kiitollinen. Välillä sen pitäminen naurattaa, välillä itkettää, välillä hymisyttää..
Aluksi asiat mistä olen kiitollinen olivat hyvinkin isoja, jopa maailmaa syleileviä. Nykyisin voin kirjoittaa vihkoon;
tänään olin kiitollinen siitä, että söin ilman vatsanpuruja
tänään olin kiitollinen siitä, että sain hymyn hymystä
Välillä unohdan koko kiitollisuus asian. Mutta kun on viikonkin rypistellyt otsaansa, on ihan hyvä palata vihkon äärelle ja miettiä, että onhan tässä nyt hyviäkin hetkiä ollut...


"vaikka hellittäisit hetkeksi,
elämä ei karkaa käsistäsi"

niinpä
halein

jaana

maanantai 13. elokuuta 2018

ihana maanantai




Ihana ihana maanantai <3
Meidän viikonloput ovat aina hieman kaaoksen täyttämiä, joten syystäkin olen oppinut rakastamaan maanantaita. Vaikkakin kuulemma vaikutan silloin hieman tötteröltä ;)

Tämän viikon maanantaina on jo melkein suuremman juhlan tuntua, kun pienin lähti päiväkotiin Piiiiitkän loman jälkeen ja vanhin aloitti lukion viimeisen luokan. Loput koululaiset lähtevät koulutielle keskiviikkona!

Olen kyllä kiitollinen Suomen päivähoidosta ja mahtavasta koulumaailmasta! Ei mikään itsestään selvyys!

On niin kiva kirjoitella päivän tekemiset kauniiseen To Do vihkoseen, minkä saa takana olevan magneetin kanssa kiinni vaikka jääkaapin oveen. Näin minä en kylläkään tee, koska lapset ovat niin kiinnostuneita minun tekemisistäni, joten heidän päivä menisi siihen, että käyvät katsomassa vihkosta vähän väliä...missä se äiti nyt viilettää :)

Tämän aamupäivän olen pyhittänyt soitoille, aikojen varaamiselle ja tietysti kupilliselle teetä!

Eniten tietysti odotan Hangon piipahdusta!! Minun rakas Hanko! Viimeksi kun sinne menimme, sanoin miehelleni, että minun stressitaso ja hartiat laskevat todella paljon jo sillä hetkellä kun saavumme Hankoon...Pelkkä Hangon ajatteleminen saa hymyn huulille :)




Ja nämä Hangon värit <3 missä taivas voi olla samaan aikaan vaaleanpunainen, sininen ja valkoinen. Kuvassa minä ja Remu Berninpaimenkoira Hangossa.






Tämä suloinen vihko kulkee mukanani käsilaukussa. Kerään sinne milloin mitäkin, hyvä lause lehdessä saa paikkansa tästä vihkosta, sitaatti, ajatus, tunnelma...

Viimeisin teksti vihkosta on edelliseltä viikolta ;
"en ole muuttunut,
minä vain
löysin itseni"

Teksti ei kyllä ihan -vielä- pidä paikkaansa, mutta sitä kohti olen menossa...oman itseni löytämistä, hyväksymistä sen, millainen olen, muuttamassa niitä puolia mitkä mielestäni tarvitsevat muutosta...vai tarvitsevatko...

Se minkä olen jo päättänyt, minua ei enää käytetä kynnysmattona, ajatuksiani ei lakaista maton alle, minulla on väliä, uskallan myös tuoda rohkeammin omat ajatukseni / toiveeni julki...tämä tie on pitkä, mutta minulla on aikaa loppu elämä opetella elämään itseni näköistä elämää!





Makuuhuoneen kaapin päältä katselee hieman rujon näköinen enkeli patsas, Kreetalaista käsityötä...niin rakas!
Enkelit ovat mukana elämässäni, yksi kaulalla, toinen lipaston päällä, pilvissä taivaalla, edes menneissä rakkaissa niin ihmisissä kuin eläimissä. En häpeä niiden olemassaoloa, minulle on ihan sama, mitä muut niistä ajattelevat, tärkeintä on se, mitä ne minulle kertovat!

Ja hattu vierellä aina valmiina uusiin seikkailuihin, lämpimään kaipaamassa niinkuin minäkin, vaikka olemme saaneet viettää ihan mielettömän lämpimän kesän, niin mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Thaimaan hyväilevälle lämmölle...Odota siellä vaan hattuseni valmiina, koskaan ei tiedä milloin sinulle on käyttöä <3


To Do
nyt se kuppi teetä
<3


jaana

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Omaa tietä etsimässä




Tietyn iän saavuttaminen johtaa mielestäni myös jonkinlaiseen mietiskelyyn siitä, miten aikoo elää sen jäljellä olevan elämän. Sitähän ei onneksi kukaan tiedä, minkä verran meillä on sitä jäljellä...joten sen kautta voi tutkiskelua jatkaa hyvinkin pitkälle...
Nyt kun itse olen jo muutaman vuoden päälle 50 niin kummasti on alkanut kiinnostaa ajatus siitä miten minun "loppu" elämäni sujuu..millainen ihminen olen ja millainen ihminen haluaisin olla.
Voinko itse jotenkin muuttaa elämääni siitä, millaiseksi se on tähän mennessä muovautunut,  mitä työtä teen ja suurimpana Mitä Oikein Haluan?

Minulle on ollut jo muutaman vuoden todella tärkeä elokuva ja kirjaa
 Eat Pray Love -omaa tietä etsimässä- 

Elokuvan olen katsonut kymmeniä kertoja, alussa ihanien maisemien, ihmisten, näyttelijöiden kautta. Nykyisin haen elokuvasta hyvää mieltä, ajatuksia omalle tielleni, hetken omaa aikaa - haaveilua.
Kirjan olen lukenut myös useampaan kertaan. Kirja on kirjoittajan omasta elämästä, matkasta itsetutkiskeluun, meditaatioon, uuden alun löytämiseen. Tarina on kiehtova, mukaansatempaava ja saa ainakin minussa aikaan sen, että haluan myös etsiä omaa tietäni, minulla on jo yksi tie mitä olen elänyt tähän saakka, mutta voiko sen rinnalla kulkea myös muita teitä...?
Siitä haluan ottaa selvää...

Tiedän, voi kuulostaa naivilta ajatukselta, lähteä etsimään omaa tietänsä kirjan / elokuvan kautta, mutta en anna sen lannistaa itseäni..jostain se on aloitettava :)







Niinkuin edellisessä postauksessa jo kirjoittelin, minulla on halu muuttaa hiukan blogini suuntaa. Ensin ajattelin ihan kokonaan uutta blogia, mutta olen hiukan laiska ;)
Näin on helpompaa... voin jatkaa saman "katon alla" mutta hiukkasen eri tavalla..ehkä :)

Tekstiä tulee varmasti enemmän, kuin kuvia. Itsetutkiskelua, matkaa itseeni, mutta myös minulle rakasta sisustamista unohtamatta. Ja elämää yleensä, mihin kuuluu eläimet, koti, matkustaminen, kaikenlainen kaunis ympärillämme.
Katsotaan miten tämä tästä jatkuu, minne tie minua kuljettaa. Haaveita on paljon, muutama on toteutumassa. Saan taas toivottavasti alkaa sisustamaan, miettimään värejä, huonekalujen paikkaa jne. Mutta kaikki aikanaan...minulla ei ole mikään kiire, no ok, tuo nyt ei pidä yhtään paikkaansa,  minkäs sitä luonteelleen voi... 


terveisin
" pitäis olla jo"


Olisi ihanaa, jos jatkaisit matkaa kanssani.
Tiedän, että matka voi olla hyvinkin erilainen kuin Amandan Tuvan Tunnelmissa.
Mutta
kirjoittaja on sama, 
kirjoitusvirheet ihan yhtä kamalia 
terkkuja vaan kommentoijalle ;) 
Ja
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sattuisit viihtymään kanssani ;)


Niinkuin hampaaton poppamies Ketut sanoi Balilla
Elizabethille
"sinä tulit takaisin"
"minä tulin takaisin"
"sinä, sinä, sinä"
"minä, minä, minä"

Ja jottei tekstini menisi yhä vain oudompaan suuntaan,
lähden tästä laittamaan lapset yöpuulle
asia, mikä toistuu ilta toisensa perään
vaikka äiti kuinka lähtisi lentoon haaveiden perässä
:)

jaana

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Sadetta odotellessa...mitä sitten ei kuitenkaan tullut...kaikenlaisia mietteitä helteen keskeltä




Eilen illalla odotin kovin meillepäin ennustettua ukkosrintamaa ja kovia sateita.
Vein jo varmuuden vuoksi kaikki tuolien pehmusteet suojaan.

Siinä sitten istuin pitkät tovit terassilla ja katselin kukkasia ja mietin tätä kesää.

Paljon kivaa on saatu kokea, tehdä ja mennä.

Heti alku kesästä olimme viikon miehen ja oman tyttären kanssa Nizzassa.
Ihana paikka, mutta harmittavan sateinen ja kolea keli sattui sille viikolle.
Turisteja oli ihan liikaakin.
Hassu juttu, että viime syksynä olimme myös viikon samassa paikassa ja sinne jäi jotenkin kova kaipuu. Nyt olimme eri hotellissa ja tilanne muutenkin eri. Tuli voimakas tunne, että tämä on nyt nähtynä. Se kaipuu tuli täytettyä ja katseet voi suunnata jonnekin muualle.

Kovasti olen tykästynyt Italiaan, vaikka siellä en ole vielä päässyt käymään.
Nyt kun asiaa olen miettinyt ja haaveillut tämän kesän, on jotenkin hassua, että Italia tulee minulle nyt eteen joka puolella. 
Parasta on, että Hangossa on ollut tämän kesän Italialaiseen jäätelöön erikoistunut Nuvole jäätelö kioski.
www.nuvole.fi
Ja mikä toiseksi parasta, tämän Nuvolen alkuperä on Turun Hansakorttelissa.
Jeee :)
Olimme viimeksi tänään tyttären kanssa syömässä meille niin herkuksi muodostunutta pistaasijäätelöä!!
Neito söi kaksi annosta ja omistaja Stefano sanoi, jos ostat vielä kolmannen hän tarjoaa seuraavan...harmittava kun oli kiirus, muuten neito istuisi varmaan vieläkin pistaasijäätelöllä :)
Ja mielestäni yksi ihanimpia elokuvia on Toscanan auringon alla, kas missäpä muuallakaan kuvattu kuin Italiassa :)







Tämän kesän aikana olen myös pieninä hetkinä, niitä ei ole ollut riittävästi, mutta kuitenkin yrittänyt ottaa tilaa mietiskelylle, itsetutkiskelulle ja omien unelmien kartoittamiselle...ensin kirjoitin karkoittamiselle :D no ei paha sekään :D

Ei mikään helppo aihe tällaiselle hektistä elämää elävälle, hieman liikaa kiiruhtavalle naiselle, mutta silti..
Minulla on kaipuu oman itseni tutkiskeluun, löytämään jonkinlainen tie mitä seurata tämä ns. loppuelämä.
Onko tämä nyt sitä kahden tien risteyksessä olemista, kun puolet elämästä on takana ja jonkin verran vielä toivottavasti edessäpäin.
Haluaisin kovasti että tämä loppuelämä olisi enemmän minun näköistä kuin tämä nykyinen edelleen ruuhkavuosissa eläminen...
Pienissä erissä, pilkkoen ja mutustellen löytyy ehkä se juttu...


Isoja unelmia on myös tullut eteen tänä kesänä.
Niiden eteen on jo tehty hieman taustatyötä, mutta kohde antaa odotuttaa vielä itseään.
Niinkuin olen ennenkin sanonut, kaikella on tarkoituksensa :)











Todellakaan sade ja syöksyvirtaukset eivät sitten saapuneet meidän nurkille.
Olisin kyllä ollut niiden tarpeessa...hieman nuupahtanut olotila jatkuu edelleen.
Mutta
Olen päättänyt olla valittamatta!
Nautin jokaisesta hikisen kuumasta päivästä mitä meille tänne pohjolaan suodaan.
Yritän nauttia myös niistä hikisen tukalista öistä kun nukun nakupellenä kaivaten päälleni muhkeaa untuvatäkkiä siirtämään minut turvallisesti unenmaahan .
Mutta
Kaikki aikanaan ja asioilla on tapana järjestyä!

Minun kohdalla tämä helle on toimiva juttu, kroppa oikein kiittää näistä lämpimistä keleistä. 
Mutta
Ymmärrän oikein hyvin heitä kaikkia joita helle koettelee eri tavoin.

Nautin, koska minulle on suotu se mahdollisuus ja tätä ei voi millään enää jatkua kovin pitkään...tiedän jo nyt, että tulen näitä päiviä ja hikisiä öitä kaipaamaan, kun kroppa alkaa jumittamaan koleasta ja kosteasta syyskelistä.
Voisipa kaiken tämän säilöä ja ottaa tarvittaessa esille...

Olen kovin ajatellut uuden blogin perustamista.
Se olisi jotain muuta kuin Amandan tuvan tunnelmia
se voisi olla 
-Jaanan tunnelmia-
-minun maailmani-
-asioilla on tapana järjestyä-
-hetken kauneus-
-tässä ja nyt-
Ihan vain paikka missä olisi kauniita puhuttelevia kuvia, sisustuskuvia tottakai, koska se on edelleen lähellä minua ja paikka missä voisin kirjoittaa ajatuksiani..hassuja pieniä ehkä muille aivan mitättömiä, mutta minulle tärkeitä...

tai jotain ihan muuta
keksitkö sinä millainen blogi olisi minulle hyvä?
olethan jo seurannut minua muutamia vuosia..jopa hiukan tunnetkin..
tykkään kovasti kirjoittaa omia ajatuksia, sattumuksia jne..

Se mistä minua pyydetään kirjoittamaan, mutta en pysty kirjoittamaan on tämä työni sijaishuollossa.
..kaiken voi kääntää ja vääntää tahallisesti, tahattomasti ihan miten vaan ja se ei ole työlleni hyväksi, joten olen sen päätöksen tehnyt, että työtäni en tämän enempää blogissani avaa...


Näillä mietteillä yritän päästä irti tästä nihkeästä nahkatuolista jolle hikiset reiteni ovat liimaantuneet kiinni kuin joku olisi levittänyt erikeepperiä  :D


Nautitaan edelleen taikka sitten kärsitään
asioilla on tapana järjestyä
:)

jaana

maanantai 30. heinäkuuta 2018

saisimpa olla välillä ihan zen




Tiedättekö sen tunteen, kun narut vievät sinua suuntaan jos toiseen...ja itse kuljet mukana pystymättä tekemään oikein mitään ohjataksesi niiden narujen suuntaa...

Illalla ihmettelen, miten tämä päivä oikein meni..
Mitä sain aikaiseksi...
Mitä olen tehnyt...

Tunne on varsinkin näin kesäisin hyvin voimakas.
Johtuen varmasti siitä, kun kaikki lapset ovat lomilla.
Hyörinä on aikasmoista. Viihdykettä täytyy keksiä, uimista, syömistä, suihkua, syömistä, riehumista...muistinko mainita syömistä :)

Ja minun naruja nykivät lapset, mieskin kyllä ;)

Välillä niin haluaisin ottaa nämä narut omiin käsiini, solmia päät tiukkaan solmuun ettei kukaan vahingossakaan saisi niitä auki ja alkaisi nykimään!

Ja sitten kun tulee siunattu ilta, romahdan soffalle...katson hetken jotain leffaa tms.
Kunnes silmät painuvat kiinni ja lähden yläkertaan nukkumaan.
Tosin se nukkuminen on ollut hippasen haastavaa, kun meidän uusi makkari on vietävän tukala!! Ja tuulettimet on loppu koko maasta :(


Joten Saisimpa Olla Välillä Ihan
Zen
:)

Niitä aikoja odotellessa jatkan viilentymistä kylmässä suihkussa ja yritän hiljentyä edes hetkeksi ennenkuin silmät painuvat kiinni..

Ja 
olen luvannut olla valittamatta helteestä!!
Minä Rakastan lämpöä,
mun keho voi paljon paremmin lämmössä :)
Mutta
haluaisin niin sen tuulettimen makkariin
:D


Hikisin terkuin
jaana


perjantai 20. heinäkuuta 2018

Ihana Kesä































Ihana Ihana 
Kesä
Ihan super Heinäkuu
Minä niin tykkään tästä lämmöstä ja auringosta
Se vois jatkua lokakuulle saakka :)


Nautinnollisia Heinäkuun Hetkiä Teille siellä
:)


jaana

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

illan pimetessä




Näin illan pimetessä on tullut mietittyä kaikenlaista.
Menneitä vuosia, omaa elämää, näiden meille annettujen lasten elämää, jo pois nukkuneiden elämää...
Ihan pian tulee kaksi vuotta kun isäni kuoli.  Minun piti oikein istua alas ja miettiä moneen kertaan, tuleeko siitä vuosi vai kaksi..
No kaksihan siitä tuli, mutta minne ihmeeseen olen hävittänyt nämä pari vuotta??
Elänyt olen kyllä kyllä, mutta miten tuntuu siltä, että en oikein muista näistä vuosista mitään...

Ja tästä päästäänkin siihen minua niin useasti vaivaavaan asiaan, Siihen, että en oikein muista mitään...Tai siis muistan tietysti, mutta kun alan muistelemaan, niin tyhjää hurisee.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että minun kovalevy on vaan ihan liian täynnä. Täynnä tätä elämää yleensä, täynnä kaikkea mahdollista muistettavaa, täynnä hoitamattomia asioita, täynnä hoidettuja asioita, täynnä kaikkea mahdollista.
Ja kun sieltä kovalevyltä sitten yrittää kaivella jotain pientä taikka isompaa asiaa...niin tyhjää se lyö, useinmiten :)

Mieskin on jo välillä huolissaan, kun frouva ei muista mitään...
Välistä leikillä kysyn häneltä minkä ikäinen olen
"en todellakaan kysy leikillään"
Koska en muista
:)

Noh tokkopa sillä iällä nyt niin suurta merkytystä on, kunhan pääpiirteittään tietää, ettei nyt ihan teiniksi itseään luule eikä ala pynttäytymään ihan kaikkiin tämän hetkisiin muotijuttuihin..
En oikeesti aina ymmärrä, kun tuntuu, että taas on muotia ne järkyt nappiverskat, raita verskat jne. Joita itse inhosin jo 90-luvulla ja nyt oma neito niitä hankkii itselleen!

Mutta 
Sen verran vielä muistan, että nyt eletään heinäkuuta ja kesä huristaa kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi hidastaa sen vauhtia.
Pihahommat oli mulle mieluisia alkukesästä, ja jo silloin tiesin, että näin siinä aina käy kun kesä etenee
En millään jaksaisi enää hoitaa niitä kukkasia, saatikka istuttaa tyhjinä oleviin penkkeihin lisää perennoja yms.
Kuka tulisi sen tekemään??






Näihin lumoavan kauniisiin pionin kukkiin on hyvä lopettaa tekstin tuottaminen :)


Helteistä heinäkuuta toivottelen ja toivon totisesti!!

kuulemisiin

jaana