Näin illan pimetessä on tullut mietittyä kaikenlaista.
Menneitä vuosia, omaa elämää, näiden meille annettujen lasten elämää, jo pois nukkuneiden elämää...
Ihan pian tulee kaksi vuotta kun isäni kuoli. Minun piti oikein istua alas ja miettiä moneen kertaan, tuleeko siitä vuosi vai kaksi..
No kaksihan siitä tuli, mutta minne ihmeeseen olen hävittänyt nämä pari vuotta??
Elänyt olen kyllä kyllä, mutta miten tuntuu siltä, että en oikein muista näistä vuosista mitään...
Ja tästä päästäänkin siihen minua niin useasti vaivaavaan asiaan, Siihen, että en oikein muista mitään...Tai siis muistan tietysti, mutta kun alan muistelemaan, niin tyhjää hurisee.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että minun kovalevy on vaan ihan liian täynnä. Täynnä tätä elämää yleensä, täynnä kaikkea mahdollista muistettavaa, täynnä hoitamattomia asioita, täynnä hoidettuja asioita, täynnä kaikkea mahdollista.
Ja kun sieltä kovalevyltä sitten yrittää kaivella jotain pientä taikka isompaa asiaa...niin tyhjää se lyö, useinmiten :)
Mieskin on jo välillä huolissaan, kun frouva ei muista mitään...
Välistä leikillä kysyn häneltä minkä ikäinen olen
"en todellakaan kysy leikillään"
Koska en muista
:)
Noh tokkopa sillä iällä nyt niin suurta merkytystä on, kunhan pääpiirteittään tietää, ettei nyt ihan teiniksi itseään luule eikä ala pynttäytymään ihan kaikkiin tämän hetkisiin muotijuttuihin..
En oikeesti aina ymmärrä, kun tuntuu, että taas on muotia ne järkyt nappiverskat, raita verskat jne. Joita itse inhosin jo 90-luvulla ja nyt oma neito niitä hankkii itselleen!
Mutta
Sen verran vielä muistan, että nyt eletään heinäkuuta ja kesä huristaa kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi hidastaa sen vauhtia.
Pihahommat oli mulle mieluisia alkukesästä, ja jo silloin tiesin, että näin siinä aina käy kun kesä etenee
En millään jaksaisi enää hoitaa niitä kukkasia, saatikka istuttaa tyhjinä oleviin penkkeihin lisää perennoja yms.
Kuka tulisi sen tekemään??
Näihin lumoavan kauniisiin pionin kukkiin on hyvä lopettaa tekstin tuottaminen :)
Helteistä heinäkuuta toivottelen ja toivon totisesti!!
kuulemisiin
jaana
Tuttuja turiset! Kapasiteetti on rajallinen, muistitila tiukilla. Joskus pukkaa blue screenia, mutta syntax errorilta kuitenkin vielä toistaiseksi säästynyt... ;o)
VastaaPoistaHuomenta Jaana!
VastaaPoistaTekstisi oli pitkälti kuin olisin lukenut itsestäni. Vielä jokin aika sitten, tunsin aivan samoin. Vasta kun terveys petti ja jouduin pysähtymään ja miettimään tätä elämää, tajusin kuka ja mikä on tärkein: MINÄ. Otin irtioton palkkatyöstäni ja lähdin psyykisesti kevyempiin töihin. Löytäen pian sen saman vanhan ja iloisen oman itseni.
Mietinkin siis, olisiko sinulla mahdollisuutta höllätä jollain tasolla elämääsi?
Ja tohon puutarhan hoitoon liittyen, löysin siitäkin niin itseni:)
Yritetään nyt nyppiä ne pahimmat rikkaruohot kulkuväyliltä ja/tai, kukkapenkeistä ja muutoin vain nauttia siitä puutarhasta. Mitä sitten, jos joka paikka ei ole ihan tiptop? Tarvitseeko sen ollakaan?
Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle ja kiireettömiä hetkiä puutarhassanne.