lauantai 18. elokuuta 2018

Värillä on väliä




Värillä on väliä vai onko?
Minusta on. Ja nämä kuvat on jo kesäkuun alusta kun vietettiin meidän oman neidon rippijuhlia. Meidän tupa muuttui Ranskalaiseksi bistroksi :)
Punaista ja vahvaa tunnelmaa.







Kaffet juotiin sekalaisesta sarjasta kuppeja, oli Greengatea, Pippiä ja jotain muutakin...ei se niin nopponuukaa ole kunhan on väriä ja tunnelmaa :)








Nyt muuten vähän ärsyttää, kun mun kone sanoi kuvien osalta itsensä irti! Joku kuva tiedosto tuli täyteen, ja kun niitä sitten yritetään siirtää pilvi palveluun...homma ei sitten etene yhtään!! Hitsi en saa mitään uusia kuvia laitettua blogiin enkä sitten yhtikäs minnekään..toivottavasti mies keksii tähän jonkin ratkaisun!

Muuten täällä on vietetty lauantaina veneillen ja uiden, kun nyt kerran on vielä mukavasti lämpöä ja vesikin oli suhteellisen kivan oloista.

Vielä tyttö tallilta ja sitten vois oikaista itsensä soffalle :)

lauantai terkuin
jaana

keskiviikko 15. elokuuta 2018

pidä itsestäsi huolta





Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin.
Tähän hyvinvointiin kuuluu olennaisesti fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Nämä kaksi kulkevat läpi elämän käsi kädessä.
Fyysinen hyvinvointi koostuu mm. ravinnosta, liikunnasta ja levosta. 
Nämä asiat tiedän ja tiedostan kyllä oikein hyvin. Mutta noudatanko näitä ohjeita. Välillä kyllä, mutta harmittavan usein En. Varsinkin hyvä ja monipuolinen ravinto on minulle haaste. Minulla on ärtynyt paksusuoli joka tuottaa omat haasteensa ruokavaliolle, yritän syödä Foodmap ruokavalion mukaisesti, mutta eipä se aina onnistu...ja en oikein jaksa pitää siitä myöskään kurinalaisesti kiinni. Tämä kaikki tietysti kostautuu ja minähän siitä itse saan kärsiä.
Vatsavaivoihin auttaisi myös mukava stressitön elämä..mielestäni tämä on jo aikamoinen klisee...keneltä se tänä päivänä onnistuu, kysynpä vaan??
Lääkärin tarjotessa minulle hoidoksi tätä stressi vapaata elämää, pystyn nykyään jo asialle nauramaan..aiemmin suutuin..yleensä heitänkin hänelle vastapallon "tuletko meille tuuraamaan minua" Eipä ole vielä näkynyt ketään...

Liikunta. 
Mikä ihana ja samalla niin P:n ärsyttävä sana! Minulla on hyvin mielenkiintoinen suhde liikuntaan. Olen siitä innostunut lehtien ja kirjojen kautta, olen hyvä suunnittelemaan, hankkimaan välineitä, vaatteita...mutta toteutus ontuu pahemman kerran. 

Liikunta - painonpudotus.
Kyllä, tämä vasta minulle nostaakin sappinesteen suuhun, muutenkin kuin närästyksestä!
Minä niin tiedän mitä pitäisi tehdä, jotta saisin painoani alas..mutta joku pirulainen istuu olkapäälläni ja sanoo
"ei kannata, ota vaan ihan rennosti"
Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut "uuden elämän" jota on parhaimmillaan kestänyt noh ehkä viikon...siis parhaimmillaan ja pahimmillaan aloitan sen joka maanantai!
Oikeasti haluaisin laihtua, elämä olisi helpompaa edes se 5kg pienempänä, mutta tässä iässä se on niin Vaikeaa!!






Henkinen hyvinvointi.
Haluaisin elää elämääni katsoen eteenpäin ja pystyisin tietoisesti jättämään jo elettyä elämään taaksepäin...pystyisin olemaan vatvomatta niitä asioita mitkä ovat olleet, mille en enää voi tehdä mitään...Ei ole ihan helppoa.

Haluaisin myös oppia hyväksymään tekemäni virheet.
Oppisin elämään niiden kanssa ja opettelemaan anteeksiantoa. Anteeksianto on varmasti helpottavin asia mitä voimme itsellemme tehdä. Anna anteeksi itsellesi, etsi teoillesi selitys ja anna anteeksi. Jos tähän ei pysty, niin elämä tässä päivässä, nykyisyydessä on vaikeaa, kun täytyy kokoajan kantaa menneiden asioiden taakkaa mukanaan.
Tämä ei ole helppoa, mutta opettelemisen arvoista. Jokainen anteeksianto auttaa hengittämään hiukan vapaammin, henkisten taakkojen kantaminen sulkee kehoa ihan turhaan.

Nämä ovat asioita mitkä jokainen suhteuttaa omaan elämäänsä. On myös asioita, mitä ei pysty antamaan anteeksi edes itselleen...niiden käsittelyyn löytyy myös erilaisia keinoja - auttajia.


Kiitollisuus
Olen yrittänyt pitää kirjaa asioista mistä olen kiitollinen. Välillä sen pitäminen naurattaa, välillä itkettää, välillä hymisyttää..
Aluksi asiat mistä olen kiitollinen olivat hyvinkin isoja, jopa maailmaa syleileviä. Nykyisin voin kirjoittaa vihkoon;
tänään olin kiitollinen siitä, että söin ilman vatsanpuruja
tänään olin kiitollinen siitä, että sain hymyn hymystä
Välillä unohdan koko kiitollisuus asian. Mutta kun on viikonkin rypistellyt otsaansa, on ihan hyvä palata vihkon äärelle ja miettiä, että onhan tässä nyt hyviäkin hetkiä ollut...


"vaikka hellittäisit hetkeksi,
elämä ei karkaa käsistäsi"

niinpä
halein

jaana

maanantai 13. elokuuta 2018

ihana maanantai




Ihana ihana maanantai <3
Meidän viikonloput ovat aina hieman kaaoksen täyttämiä, joten syystäkin olen oppinut rakastamaan maanantaita. Vaikkakin kuulemma vaikutan silloin hieman tötteröltä ;)

Tämän viikon maanantaina on jo melkein suuremman juhlan tuntua, kun pienin lähti päiväkotiin Piiiiitkän loman jälkeen ja vanhin aloitti lukion viimeisen luokan. Loput koululaiset lähtevät koulutielle keskiviikkona!

Olen kyllä kiitollinen Suomen päivähoidosta ja mahtavasta koulumaailmasta! Ei mikään itsestään selvyys!

On niin kiva kirjoitella päivän tekemiset kauniiseen To Do vihkoseen, minkä saa takana olevan magneetin kanssa kiinni vaikka jääkaapin oveen. Näin minä en kylläkään tee, koska lapset ovat niin kiinnostuneita minun tekemisistäni, joten heidän päivä menisi siihen, että käyvät katsomassa vihkosta vähän väliä...missä se äiti nyt viilettää :)

Tämän aamupäivän olen pyhittänyt soitoille, aikojen varaamiselle ja tietysti kupilliselle teetä!

Eniten tietysti odotan Hangon piipahdusta!! Minun rakas Hanko! Viimeksi kun sinne menimme, sanoin miehelleni, että minun stressitaso ja hartiat laskevat todella paljon jo sillä hetkellä kun saavumme Hankoon...Pelkkä Hangon ajatteleminen saa hymyn huulille :)




Ja nämä Hangon värit <3 missä taivas voi olla samaan aikaan vaaleanpunainen, sininen ja valkoinen. Kuvassa minä ja Remu Berninpaimenkoira Hangossa.






Tämä suloinen vihko kulkee mukanani käsilaukussa. Kerään sinne milloin mitäkin, hyvä lause lehdessä saa paikkansa tästä vihkosta, sitaatti, ajatus, tunnelma...

Viimeisin teksti vihkosta on edelliseltä viikolta ;
"en ole muuttunut,
minä vain
löysin itseni"

Teksti ei kyllä ihan -vielä- pidä paikkaansa, mutta sitä kohti olen menossa...oman itseni löytämistä, hyväksymistä sen, millainen olen, muuttamassa niitä puolia mitkä mielestäni tarvitsevat muutosta...vai tarvitsevatko...

Se minkä olen jo päättänyt, minua ei enää käytetä kynnysmattona, ajatuksiani ei lakaista maton alle, minulla on väliä, uskallan myös tuoda rohkeammin omat ajatukseni / toiveeni julki...tämä tie on pitkä, mutta minulla on aikaa loppu elämä opetella elämään itseni näköistä elämää!





Makuuhuoneen kaapin päältä katselee hieman rujon näköinen enkeli patsas, Kreetalaista käsityötä...niin rakas!
Enkelit ovat mukana elämässäni, yksi kaulalla, toinen lipaston päällä, pilvissä taivaalla, edes menneissä rakkaissa niin ihmisissä kuin eläimissä. En häpeä niiden olemassaoloa, minulle on ihan sama, mitä muut niistä ajattelevat, tärkeintä on se, mitä ne minulle kertovat!

Ja hattu vierellä aina valmiina uusiin seikkailuihin, lämpimään kaipaamassa niinkuin minäkin, vaikka olemme saaneet viettää ihan mielettömän lämpimän kesän, niin mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Thaimaan hyväilevälle lämmölle...Odota siellä vaan hattuseni valmiina, koskaan ei tiedä milloin sinulle on käyttöä <3


To Do
nyt se kuppi teetä
<3


jaana

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Omaa tietä etsimässä




Tietyn iän saavuttaminen johtaa mielestäni myös jonkinlaiseen mietiskelyyn siitä, miten aikoo elää sen jäljellä olevan elämän. Sitähän ei onneksi kukaan tiedä, minkä verran meillä on sitä jäljellä...joten sen kautta voi tutkiskelua jatkaa hyvinkin pitkälle...
Nyt kun itse olen jo muutaman vuoden päälle 50 niin kummasti on alkanut kiinnostaa ajatus siitä miten minun "loppu" elämäni sujuu..millainen ihminen olen ja millainen ihminen haluaisin olla.
Voinko itse jotenkin muuttaa elämääni siitä, millaiseksi se on tähän mennessä muovautunut,  mitä työtä teen ja suurimpana Mitä Oikein Haluan?

Minulle on ollut jo muutaman vuoden todella tärkeä elokuva ja kirjaa
 Eat Pray Love -omaa tietä etsimässä- 

Elokuvan olen katsonut kymmeniä kertoja, alussa ihanien maisemien, ihmisten, näyttelijöiden kautta. Nykyisin haen elokuvasta hyvää mieltä, ajatuksia omalle tielleni, hetken omaa aikaa - haaveilua.
Kirjan olen lukenut myös useampaan kertaan. Kirja on kirjoittajan omasta elämästä, matkasta itsetutkiskeluun, meditaatioon, uuden alun löytämiseen. Tarina on kiehtova, mukaansatempaava ja saa ainakin minussa aikaan sen, että haluan myös etsiä omaa tietäni, minulla on jo yksi tie mitä olen elänyt tähän saakka, mutta voiko sen rinnalla kulkea myös muita teitä...?
Siitä haluan ottaa selvää...

Tiedän, voi kuulostaa naivilta ajatukselta, lähteä etsimään omaa tietänsä kirjan / elokuvan kautta, mutta en anna sen lannistaa itseäni..jostain se on aloitettava :)







Niinkuin edellisessä postauksessa jo kirjoittelin, minulla on halu muuttaa hiukan blogini suuntaa. Ensin ajattelin ihan kokonaan uutta blogia, mutta olen hiukan laiska ;)
Näin on helpompaa... voin jatkaa saman "katon alla" mutta hiukkasen eri tavalla..ehkä :)

Tekstiä tulee varmasti enemmän, kuin kuvia. Itsetutkiskelua, matkaa itseeni, mutta myös minulle rakasta sisustamista unohtamatta. Ja elämää yleensä, mihin kuuluu eläimet, koti, matkustaminen, kaikenlainen kaunis ympärillämme.
Katsotaan miten tämä tästä jatkuu, minne tie minua kuljettaa. Haaveita on paljon, muutama on toteutumassa. Saan taas toivottavasti alkaa sisustamaan, miettimään värejä, huonekalujen paikkaa jne. Mutta kaikki aikanaan...minulla ei ole mikään kiire, no ok, tuo nyt ei pidä yhtään paikkaansa,  minkäs sitä luonteelleen voi... 


terveisin
" pitäis olla jo"


Olisi ihanaa, jos jatkaisit matkaa kanssani.
Tiedän, että matka voi olla hyvinkin erilainen kuin Amandan Tuvan Tunnelmissa.
Mutta
kirjoittaja on sama, 
kirjoitusvirheet ihan yhtä kamalia 
terkkuja vaan kommentoijalle ;) 
Ja
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sattuisit viihtymään kanssani ;)


Niinkuin hampaaton poppamies Ketut sanoi Balilla
Elizabethille
"sinä tulit takaisin"
"minä tulin takaisin"
"sinä, sinä, sinä"
"minä, minä, minä"

Ja jottei tekstini menisi yhä vain oudompaan suuntaan,
lähden tästä laittamaan lapset yöpuulle
asia, mikä toistuu ilta toisensa perään
vaikka äiti kuinka lähtisi lentoon haaveiden perässä
:)

jaana