Ihana ihana maanantai <3
Meidän viikonloput ovat aina hieman kaaoksen täyttämiä, joten syystäkin olen oppinut rakastamaan maanantaita. Vaikkakin kuulemma vaikutan silloin hieman tötteröltä ;)
Tämän viikon maanantaina on jo melkein suuremman juhlan tuntua, kun pienin lähti päiväkotiin Piiiiitkän loman jälkeen ja vanhin aloitti lukion viimeisen luokan. Loput koululaiset lähtevät koulutielle keskiviikkona!
Olen kyllä kiitollinen Suomen päivähoidosta ja mahtavasta koulumaailmasta! Ei mikään itsestään selvyys!
On niin kiva kirjoitella päivän tekemiset kauniiseen To Do vihkoseen, minkä saa takana olevan magneetin kanssa kiinni vaikka jääkaapin oveen. Näin minä en kylläkään tee, koska lapset ovat niin kiinnostuneita minun tekemisistäni, joten heidän päivä menisi siihen, että käyvät katsomassa vihkosta vähän väliä...missä se äiti nyt viilettää :)
Tämän aamupäivän olen pyhittänyt soitoille, aikojen varaamiselle ja tietysti kupilliselle teetä!
Eniten tietysti odotan Hangon piipahdusta!! Minun rakas Hanko! Viimeksi kun sinne menimme, sanoin miehelleni, että minun stressitaso ja hartiat laskevat todella paljon jo sillä hetkellä kun saavumme Hankoon...Pelkkä Hangon ajatteleminen saa hymyn huulille :)
Ja nämä Hangon värit <3 missä taivas voi olla samaan aikaan vaaleanpunainen, sininen ja valkoinen. Kuvassa minä ja Remu Berninpaimenkoira Hangossa.
Tämä suloinen vihko kulkee mukanani käsilaukussa. Kerään sinne milloin mitäkin, hyvä lause lehdessä saa paikkansa tästä vihkosta, sitaatti, ajatus, tunnelma...
Viimeisin teksti vihkosta on edelliseltä viikolta ;
"en ole muuttunut,
minä vain
löysin itseni"
Teksti ei kyllä ihan -vielä- pidä paikkaansa, mutta sitä kohti olen menossa...oman itseni löytämistä, hyväksymistä sen, millainen olen, muuttamassa niitä puolia mitkä mielestäni tarvitsevat muutosta...vai tarvitsevatko...
Se minkä olen jo päättänyt, minua ei enää käytetä kynnysmattona, ajatuksiani ei lakaista maton alle, minulla on väliä, uskallan myös tuoda rohkeammin omat ajatukseni / toiveeni julki...tämä tie on pitkä, mutta minulla on aikaa loppu elämä opetella elämään itseni näköistä elämää!
Makuuhuoneen kaapin päältä katselee hieman rujon näköinen enkeli patsas, Kreetalaista käsityötä...niin rakas!
Enkelit ovat mukana elämässäni, yksi kaulalla, toinen lipaston päällä, pilvissä taivaalla, edes menneissä rakkaissa niin ihmisissä kuin eläimissä. En häpeä niiden olemassaoloa, minulle on ihan sama, mitä muut niistä ajattelevat, tärkeintä on se, mitä ne minulle kertovat!
Ja hattu vierellä aina valmiina uusiin seikkailuihin, lämpimään kaipaamassa niinkuin minäkin, vaikka olemme saaneet viettää ihan mielettömän lämpimän kesän, niin mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Thaimaan hyväilevälle lämmölle...Odota siellä vaan hattuseni valmiina, koskaan ei tiedä milloin sinulle on käyttöä <3
To Do
nyt se kuppi teetä
<3
jaana
Hyvää syksyn ja rutiinien aloitusta sinne. Siinä on aina oma viehätyksensä ja kiva, että joku osaa nauttia maanantaipäivistä! Täytyy sanoa, etten itsekään ole enää vuosikausiin kärvistellyt maanantaiden vuoksi, vaikka joskus nuorempana ne harmittivat aina vietävästi. Täytyy vain osata taaplata arkipäivät läpi rauhallisesti ja järjestelmällisesti :).
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle :)
VastaaPoistaennen inhosin maanantai päiviä, mutta tämä työ on opettanut tykkäämään niistä ;)
minulle arkipäivät ovat melkein helpompia kuin vkl :) taas tämä työ ;)