äiti on kaunis, äiti on lämmin, äiti on tärkeä, äiti on esikuva

Kuluneella viikolla saimme kaivatun vieraan. Meiltä muutama vuosi sitten pois muuttaneen neidon. Saimme kasvattaa hänet alle kaksivuotiaasta, kaksitoistavuotiaaksi neidoksi.
Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan ja tiemme erosivat muutama vuosi sitten. Ero oli rankka, tuskainen, kamala, tuntui kuin sydän olisi rinnasta revitty.
Ei siinä auttanut ammatti-ihmisten sanat "teitte sen mikä oli sillä hetkellä parhainta teille kaikille"  ja monet muut sanat jotka olivat sillä hetkellä ja vielä pitkästi sen jälkeenkin jotenkin ilmaan heitettyjä...vailla kosketuspintaa...
Tuntui, että olemme epäonnistuneet täysin, vaikka tiedämme, että näin oli parasta sillä hetkellä....
Mutta kun olet sydämestäsi näiden meille annettujen lasten äiti ja isä...

Nyt sitten tämä ihana neito tuli käymään...lahjojen kanssa, ihan jokaista hän oli muistanut <3
Minun kyyneleet eivät meinanneet millään loppua kun illalla avasin tuon lasipurkin kanne ja sieltä löytyi tämä lappunen <3

Voi tyttönen pieni...olet meille niin Rakas <3

Uskohtan sen...olemme täällä myös sinua varten...

sinun äitinä ja isänä

tiedän, että luet tätä :)

Haleja sinulle <3 

äiti

päivän huijaus

Kyllä se niin on, että kevättä kohti mennään kohinalla. Ainakin minusta alkaa näin heti tuntumaan, kun joulusta päästtä :)
Valo ja värit lisääntyvät, niin luonnossa...varsinkin tänään kun aurinko paistoi... ja lautasella sekä kotona.
Hedelmät on oikea väri ja vitamiini pommi. Yritän siirtää hedelmiin kaiken sen suklaan kaipuuni...mikä on valtava!!! Ihan käsinkosketeltava!!! 
voisin vannoa, että n. puolentunnin välein mietin vielä kotona olevia syömättömiä suklaa rasioita, levyjä, patukoita, joulupalloja...aaahhhhh!!
Juuri äsken löysin itseni tonkimasta kaappia, missä nämä herkut ovat...mieheni piilotti ne minulta, mutta minulla on silmät selässäkin, kun suklaasta puhutaan.
Aikani sitä tongittuani, riuhtaisin itseni sieltä irti ja yritin selättää kaamean suklaan himon omenalla..no niin...ei se nyt ihan sama ole :/

Mietin sellaistakin ratkaisua, jotta jos vain söis ne kaikki pois...aika ovelaa, ei olis enää mitä kaivata...tosin joutuisin syömään kaikki kaupatkin tyhjäksi :/

Juu u on tämä sellaista yhtä taistelua tämä ihmisen elämä.

Mutta olen tosi kiitollinen teidän kommenteista edelliseen postaukseeni koskien fibromyalgiaa. Olen kaikki lukenut ajatuksella ja perehdyn niihin vielä lisää. Kiitos!!   Ja saa laittaa lisää ajatuksia jos tulee mieleen...on se sen verran kummallinen sairaus...

suklai...eikun omenaisin 

terkuin

jaana

Fibromyalgia

Olen tässä pitkin kesää, syksyä ja talvea ihmetellyt lisääntyviä kipuja eripuolella kehoa. Jalat varsinkin on olleet tosi puutuneet, jopa ylösnousu lattialta on hyvin kankeaa..
Erilaisilla lääkäreillä olen rampannut tässä syksyllä, on etsitty reumaa, lihas sairauksia ymym.
Sellainen löytyi molemmasta pohkeesta kuin polyneuropatia eli joku hermo on poissa pelistä molemmissa jaloissa, syytä siihen ei löytynyt joten jäi sinne vain kummittelemaan ja aiheuttaa varmaan omat ongelmansa.
Mitään vakavampaa ei löytynyt. Jotenkin ylimalkaisesti reumalääkäri sitten sanoi, että kyllä tässä nämä fibron tunnusmerkit täyttyvät ja sen diagnoosin voin sinulle antaa...??!
Nyt sitten ihmettelen tämän diagnoosin kanssa, että mitä hyötyä siitä on minulle?
Mulle on jotenkin tullut sellainen kuva, että tätä sairautta ei oikein lääkäri piireissä arvosteta...

 Olis kyllä kiva kuulla, jos teillä on tällainen diagnoosi annettu, että millaisia oireita teillä on...yms?
Ja miten tämän kanssa oppii elämään?
Tuntuu, että nyt ei satu mihinkään, mutta odotas vartti, niin kyllä jossain kohtaa alkaa ihan varmasti kolottamaan, polttamaan, repimään jnejne.
Eli pomppii mulla paikasta toiseen.

Mulla on myös nivelrikko sormissa ainakin, ja ne turpoilee kanssa miten tykkää. Just nyt oli kolme päivää neljä sormea turvoksissa ja tosi kipeät. Yhtä-äkkiä se kipu ja turvotus sitten lähti pois. Olis jotenkin kiva tietää, miten itse voisi ennalta ehkäistä näitä oireita jne.

Tahtotila tehdä kaikkea olisi vielä kova. Haluaisin edelleen ratsastaa, käydä lenkillä, käydä vaeltamassa...nyt vaan tuntuu, että mun jalat on kaksi puupökkelöä jotka sattuu milloin mistäkin :(


Että tällaista tuli mieleen tällä kertaa, lähinnä vertaistukea kaipailisin ja jos täällä netissä on jotain ryhmiä mihin voisi liittyä niin olis kiva kuulla niistä...sekä tietysti kokemuksia miten tämän omituisen fibron kanssa tullaan tutuksi :)


Meillä muuten mittarilukemat alkavat näyttää tosi huolestuttaville!!
Tultiin juuri tallilta Paraisilta, pakkasta -15° ja siihen kun lisätään vaakasuoraan mereltä puhaltava jäätävä tuuli, niin keli oli oikein mukava...Hrrrrrr!!

Joten tarjetaan siellä sun täällä!!

jaana

Voimakuvia

"Elämä voi olla onnellista vaikka se ei olisikaan täydellistä."

Keräsin tähän ylle minun voimakuvia.

Kuvia jotka saavat hyvälle tuulelle, niitä katsomalla tuntuu, että kyllä tämä tästä taas hyväksi muuttuu jne.

Näin vuoden vaihtuessa huomaan, että tulee kovastikin mietittyä omaa tyytyväisyyttä...vai olenko tyytyväinen?

Mennyt vuosi oli hyvin erilainen kuin muut tähänastisista.

Jouduin sanomaan hyvästit isälleni. 

Ajatukset käyvät hyvin usein niissä hetkissä heinäkuun...

Meidän perhekotielämä on pysynyt lähes samanlaisena, vaikka lapsikatraassa onkin tapahtunut muutoksia. Mihinkäs se arki siitä muuttuisi iloineen ja suruineen.

Itse huomaan, että iän lisääntyessä oman tilan ja ajan kaipuu lisääntyy vuosien karttuessa. Ja se jos mikä on vaikea yhtälö tässä työssä, jossa työ ja koti ovat mukavasti lomittain ja ristikkäin eli yksi ja sama asia.

Nyt kun on tämä joululoma saatu kohta päätökseen, niin huokasen syvään!

On se sen verran vaativaa, kun kaikki on kotona ja pyörii tässä jaloissa kokoajan. Eipä tarvi paljoa huudella sen oman ajan perään :)

Joten voimakuvat esiin ja mielikuvaharjoitteet myös!

tässä olis mulle hyvä motto tälle päivälle:

"tärkeää on oppia nauttimaan myös matkasta, eikä vaan perille pääsystä" 

mites te muut...löytyykö voimakuvia?

jaana

uusi vuosi...same same but different

Ei mitään uutta, ihmeellistä..

Tätä samaa perhekotielämää ja omaa pientä elämää sen rinnalla.

Siinäpä sitä minulle postailun aihetta kerrakseen.

Yritän pysytellä näissä tutuissa ja turvallisissa aiheissa, välillä hieman raapaisten jotain mikä sytyttää minussa itsessä jonkinlaisen tunteenpalon.

Jos vain uskallusta riittää siihen...raapaisuun...ne voivat saada aikaiseksi enemmän taikka vähemmän ikävää palautetta...siksi minulla on käytössä tämä kommenttien esikatselu. Tiedän, se on tylsä juttu, mutta sellainen kommentti, mikä minusta tuntuu ikävälle, ei varmasti riemastuta kenenkään muunkaan päivää, joten sillä mennään edelleen.

 

Juuri ennen vuodenvaihdetta kävimme miehen ja Emman kanssa omalla pienellä lomasella Hangon piilopirtillä. 
Ai että oli ihana olla yksi vuorokausi ilman mitään sen kummempia velvoitteita.
Ja mikä parasta saimme viettää aikaa tämän ihan ikioman kanssa <3
Se ei ole mitenkään itsestään selvää...ja tuntuu, että vuodet menevät niin kovaa vaihtia, ja tokkopa hän enää kauaa meidän mukaan haluaa lähteä.

Yksinäinen joutsen seilasi Hangon edustalla. Meillä oli Emman kans niin surku, että meinasin jo soitella Leyserille Turkuun, että tuodaan se sinne ;)

 

Taivas oli tummanpuhuva, ilma jotenkin lämmin. Meri huokasi viimepäivien myrskyn jäljiltä.
 

Täällä ihanassa asunnossa mieli vaan lepää, ajatuksetkin hidastuvat :)
Harmoniset värit mitkä ovat minulle hyvinkin erilaiset, mutta jotenkin niin rauhoittavat. Yritän kovasti olla ripottelematta mitään erilaista..vaikeaa :)

 

Ihana esiteini ja lötköpötkö asento :)
Sellaisia ne ovat...esiteinit...lukeminen on tämän meidän heppatytön rakas harrastus, ja vitsit että ollaan tästä onnellisia!
Mikäs sen parempaa tekemistä kuin hyvä kirja. Emma kertoo ihan samoin ajatuksin, kuin itse nuorena, että hyvän kirjan voi nähdä elokuvana mielessä ja tarinat jatkuvat päässä vielä pitkään...juuri noin se menee!
 

Yritin olla hauska ja ottaa itsestäni kuvan peilin kautta...noh monen otoksen jälkeen tämä oli niistä paras!  Jotenkin sain kaikki menemään samalle sivulle vinoon...taidan olla hieman vino itsekin ;)

Ihan Parasta UUTTA VUOTTA Teille Kaikille!

Mitään en ole luvannut, enkä tule lupaamaan, mutta yritys on kova käydä täällä blogistaniassa hieman useammin...

Heippa Kaikille 

ja 

auringon pilkahduksia  tulevaan arkeen!

 Yritetään tehdä siitä mahdollisimman mukava

ja

 Aina pitäisi löytää aikaa pysähtymiseen

<3

halein

jaana