vai täysi katastrofi
ei nyt sentään
ihan vaan sitä normaalia perheen arkea
välillä on niin,
että kaikki paikat pursuaa jotakin..
vaatteet on hujanhajan
ihmeellisiä tavara kasoja kertyy paikkaan jos toiseen
minulle kaaoksen hallinnassa on tärkeää,
että välillä katseen voi suunnata jonnekin kauniiseen
vaikka myrskyn runtelemaan pihamaahan
kaunista sekin omalla tavallaan :)
pyykkejä siellä ja kasoja täällä
mamma se istuu sotkun päällä
hehhee :))
voiku ne osais laittaa edes likaset vaatteet kaappiin
joka on tuossa ovi auki
siis niin helppoa jotta!!
pikku eteisen kulku alkaa kohta olla tukittu
ulkokalusteiden tyynyjä
koreja
työvaatteita
ymym
noh,
eipä tämä isompi eteinenkään sen paremmalta näytä :)
eilisen ratsastustunnin kuraiset kengät vieläkin pesemättä
laiskuus iski ;)
kasseja
kypäröitä
jne jne..
ikkunasta kun kurkkaa ulos
sama näky jatkuu
ja jatkuu
kenkiä
rullaluistimia
...
jep jep
mamman työpöytä ei sekään anna itsestään kovin fiksua vaikutelmaa
tai mitäpä tästä voisi ajatella mammasta itsestään
huithapeli
juu tiedetään
aina välillä on mukavaa olla
huithapeli ;))
mutta kaiken kaaoksen keskellä täällä se mamma vaan hymyilee
huivikin näyttää kaulalla kuin olis unohtunut ruokalappu
pitäisköhän ensikerralla tarkistaa oikeaoppinen huivin asettelu =D
Joku jossai kommentissa kyseli miten ihmeessä selviän tästä kaikesta tavaramäärästä
ja siivouksesta..
siihen auttaa hippasen leväperäinen luonne
siitä "leveästä perästä" on kyllä enemmän haittaa kuin iloa siis mahtumisen suhteen kapeilla käytävillä ;))
oikeissa kohdissa iskevä laiskuus
huono likinäkö
äkilliset tarmonpuuskat
huono kaukonäkö
motto
"vie mennessäs, tuo tullessas"
kova ja kantava ääni
sekä
hurtti huumori
auttoiko ketään :)
asiahan on niin,
että mä en jaksa olla murheissani kaikista pölypalleroista
oon iloinen meidän mukavasta kodista
ja siitä että kaikilla on kotona hyvä olla
terkkuja pölypalleroitten keskeltä
jaana
ps.
meniköhän ny maine,
kukaan ei enää usko, että meillä on ihan nättiä ;))