Kotona taas

Niin sitten taas päästiin ehjin nahoin kotiin.

Matka oli piiitkä ja vivahteikas, mutta muksut jaksoivat yllättävän hyvin.

Itsellä alkoi loppumatkasta hermot kiristymään ja peppu puutumaan, mutta sellaista se on lasten kanssa matkaaminen :)

Kotiin päästyä, minulla oli kiire tuunaamaan tupa uuteen uskoon.

Hyvä kun oli keritty kassit purkaa niin aloin kärrään tavaraa tuvasta pois ja rauhoittamaan tuvan tunnelmaa.

Koko kesän minua on sitten päistänyt meidän tuvan tavara määrä ja liian "imelät" värit. Niistä oli päästävä hetimiten eroon!

Ja tässä hiukan tämän hetkistä tunnelmaa, kun klo lähentelee 24 yöllä ja sain jopa lattiankin pestyä sekä puhtaat matot lattioille.

Muutama kynttilä oli jo niin ihana sytyttää pimeään iltaan...

nyt sitten nautin hetken ja ummistan silmät niiltä pois kiikutetuilta tavararöykkiöiltä, jotka odottaa eteisessä loppusijoituspaikkaa..

Osa huonekaluista sai uuden paikan, osa lähti pois.

Nyt on ihanan rauhallinen tunnelma.

Verhoja en sitten koko kesänä ennättänyt laittelemaan.

Ehkä nyt olis jo niidenkin aika :)

Kuvien laatu on valitettavan heikko :( mutta laiskuuttani en jaksanut kaivaa jalustaa esille, joten nyt joudutaan "nauttimaan" näistä hiukan hujahtaneista kuvista..

Tällainen ihku pupu neito muutti meille jokusen aikaa sitten, huomenna lupasin hakea hänelle sulhasen, ettei tartte ihan yssikseen istuskella :))

Illan päätteksi ihan pieni ajatus;

Meistä ei koskaan tule

valmiita eikä täydellisiä

Siinäpä se elämänrikkaus

ehkä onkin, että aina voimme

oppia uutta, tehdä kaiken

aina paremmin ja silti

kelpaamme aina

juuri sellaisena

kuin olemme

nyt

jaana