maanantai 19. syyskuuta 2011

lauantain laittelut



Lauantaina oli taas ihan pakko :) alkaa pyörittelemään olkkarin tavaroita
talon miesväen kauhuksi
mistä se tunne aina tuleekin
ja oikeesti olen jopa hiukan kateellinen ihmisille jotka pystyvät asumaan huonekalut aina samalla tavalla aseteltuina vuosikausia
kyllähän tämä muutos vimma syö energiaa ja kun tavarat tuppaa pyörimään ympyrää pääkopassa jopa nukkuessa ja kesken tärkeän palaverin =)


soffa ja tuolit pyörivät ympyrää asettuen ainakin toistaiseksi näille sijoilleen
tykkään kyllä 
näin sijoitettuna pitkä ja kapea olkkari sai sellaista pesämäistä tuntua




enkelikin pääsi uudelle paikalle kun neidot veivät hänen piirongin päällisen





täällä vietetään sateisen harmaata maanantai aamua
yksi neito on kotona kuumeessa
muuten kaikki soljuu kuten ennenkin

olen tyytyväinen kun koko ison sakin kanssa saatiin eilen nurmikot leikattua ja pihakalusteet suojaan
nyt voi syksy tulla meillekin

suuria tunteita oli myös sunnuntaina ilmassa
kun esikoiseni muutti neitonsa kanssa yhteiseen ensimmäiseen asuntoon
kun viimeinen muuttokuorma lähti pihasta niin kyyneleitä ei sitten enää pidätellyt mikään
lapset lohduttivat, että jäihän sinulle meidät kaikki kahdeksan
niinhän minulle jäi :)
mutta esikoisen lähteminen kotoa on jotenkin niin riipaisevaa

kaikkea hyvää teille toivottelen

jaana

3 kommenttia:

  1. Heippa! Kyllä lapsen lähteminen maailmalle tuntuu aina: toisaalta on iloinen,että lapsi on kasvanut ja pärjääkin omillaan,toisaalta suru ja huoli. Mutta ne vaan varmaankin pitää käydä läpi. Loppujen lopuksi on ihanaa kun lapsi onkin aikuinen,hänelle voi mennä kylään ym..Mulla muuttaa viimeinen lapsi kohta puoleen..se onkin outoa myös se..Jaksamista Sinulle ja ihania puuhasteluja!! Kaunista oletkin tehnyt! Hyvää tätä päivää teille!!

    VastaaPoista
  2. Voi ihan varmasti riipaisee lapsen lähtö isoon maailmaan. Ihanaa, että sai muuttaa yhdessä nuorikkonsa kanssa.

    Minä olen myös kova järjestelemään huonekalujen paikkoja. Se on jotenkin vain mukavaa vaihtelua!

    VastaaPoista
  3. Moikka!
    Kyllä se lapsen kotoa pois muutto tuntuu niin surulliselta ja se tyhjä huone, ennen kuin sille tulee uudelleen käyttö.Tyttäreni muutti pari kolme vuotta sitten ja sydän oli pitkään ihan raskas. Ihan samoin kävi myös minulle, itkuhan siinä sitten tuli heti kun ovi oli kiinni laitettu, mutta kun huomaa, että kaikki menee hyvin, niin kyllä se siitä. Nyt hän asuukin Turussa, muuttivat elokuun alussa poikaystävänsä kanssa sinne, vähän tuntuu ikävöivän kotiin, kun ei ole vielä kovasti ystäviä siellä. Nyt se on hänelle myös vasta selvinnyt mitä on asua 180 km päässä kotoa kuin 20 km..
    Mutta on se kuitenkin luonnollisempaa että muuttavat pois eivätkä jää asumaan kotiin....

    VastaaPoista