sai pitkästä aikaa verhot
kappana on vanha tuttu viime kesältä
ja
alas salusiiniksi pätkäisin vanhoista verhoista palaset
vaikka yhistin valkosta ja luonnonvalkosta
niin jotenkin silti sopii yhteen
vai tuliko pahakin virhe??
keittiönpuoli pääty näyttää tältä
tasona sisustusliikkeen muuttomyynnistä ostettu tuunattu puupenkki
mettään päin kattellaan täältä
pienen peltisen lampetin löysin tänään kirpparilta
iltapalan teossa ikkunasta heijastuu nuoren miehen selkä :)
iltapala-aika on tärkeä meidän lapsille
ja yleensäkin kaikki ruokaan liittyvä
ruoka tuo turvaa ja jatkuvuutta..
Tänään on tullut taas häärättyä enemmän kuin lääkäri on määrännyt :)
toimistohuone sai uuden ilmeen ja puhdistui lattiasta kattoon
tuvassa hääräilin verhojen kimpussa
kerkisimpä käydä kirpparillakin laittaan loput -50%
jos sais sen vihdoin lopeteltua ennen kesää
Huomenna taas uudet tuulet
Kaikille yhteinen iltahali lähtee täältä...viuuuuh..
jaana
terkkuja uusille lukijoille!!
Oi kuinka kauniit verhot!
VastaaPoistaJust sellasset ku itekki haluisin!!
no voi kiitos :))
Poistameidän miniä sanoi, että tulee ihan mummula tai leikkimökki mieleen :))
Viuh-iltahali sinnekin :-D
VastaaPoistaIhanat verhot, ei yhtään haittaa että on kahta valkoista... onhan huoneissa muutenkin monia valkoisia, kun ikkunanpuitteissa saattaa olle yhtä ja jossain muussa paikassa, vaikka ovessa toista, se kuuluu asiaan. Jos kaikki olisi samaa valkoista niin sitten talo näyttäisi minun silmään ihan vastavalmistuneelta, tiedätkös: niin kuin se olisi juuri rakennettu ja sisustettu. ja kuka nyt semmoista tunnelmaa muka vanhaan taloon haluaa?!
kiitos!!
Poistase on totta mitä sanot, ei tällaiseen vanhaan taloon voikaan laittaa pelkästään puhtaan valkoista kaikkialle...tai no kyllä kait sitä vois jos haluais, mutta kun ei halua :)
Kaunista ja kodikasta teillä siellä :) Iltapala on mukavan rauhoittava, yhteinen hetki ennen nukkumaanmenoa. Keskiviikkohalit ja hyvä yötä! :)
VastaaPoistaKiitos samoin!!
Poistaniinhän se on :)
Halit sinne teillekinpäin!
VastaaPoista<3
PoistaTäältäkin haleja takas:-))
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poistanäin sen piti mennä..
Poistasamoin sinulle :))
mä tykkään sun blogista ihan täysillä :D
VastaaPoistavoi Kiitos Kiitos..kylläpäs lämmitti mieltä :))
PoistaEi ole virhe laittaa luonnonvalkoista ja valkoista keskenään tosi kauniit verhot, niin romanttiset.ja sisustuksessa ja etenkin maalairomanttisessa ei taida olla oikeata ja väärää, vaan se että se on silmälle kaunista..ja verhosi on sitä :)
VastaaPoistaTodella kaunista on teillä muutenkin, tykkään blogistasi ja laitat aina niin ihania kuvia kiitos sinulle niistä :)
no hyvä :))
PoistaKaunis kiitos itsellesi ihanista sanoista!!
Tkkään verhoista kovasti.....:)
VastaaPoistajuu niin minäkin :)
PoistaMoikka!
VastaaPoistaErityisesti jäi mieleen tuo kommenttisi ruuasta ja sen tärkeydestä. Olen huomannut meille asustelevan sijoitetun suhtautuvan ruokaan myös eri tavalla kuin omamme. Oletko tuohon asiaan perehtynyt sen enempää (tai tiedätkö onko jossain jotain matskua siitä)? Hiukan pride-koulutuksessa asiaa sivuttiin (tyyliin: joku voi ahmia ja toinen ei syö millään) muttei sen enempää. Tämä ei meillä ole ongelma, eikä varmasti tule olemaankaan, mutta vähän mietin omaa suhtautumistapaa asiaan ja lisätieto olisi tervetullutta =)
ruoka on mielenkiintoinen juttu..
Poistasiihen liittyy niin paljon asiaa, että miten sen nyt lyhyesti kiteyttäisin..
sijoitettujen lasten elämässä on tapahtunut paljon asioita, ja varsinkin pienen lapsen elämä on niin voimallisesti kiinni ravinnossa ja ravinnon saannissa. Suurin huoli on riittääkö ruoka, onko sitä huomennakin, saanko varmasti tarpeeksi ruokaa..yms. nämä seikat lievittyvät sijoituksen keston myötä, mutta alitajunnassa asia pysyy varmaan lähes koko elämän..
jos on joutunut bioperheessä olemaan vähällä ravinnolla, tämä asia moninkertaistuu sijaiskodissa..yleensä tulee ahmimista, joka onneksi myös rauhoittuu
suu on myös hyvin tärkeässä osassa lapsen elämää, ja suuhun laitettava ruoka..sitä kautta tulee mielihyvän tunne ja kun ruokaa laittaa oikein paljon, niin mielihyvä vain kasvaa..
meillä on lapsia, joille on jäänyt melkeimpä tavaksi "imemis" refleksi..se on alitajunnan muisti äidistä, läheisyydestä, mielihyvästä..maitoakin saatetaan imetään lasista, imetään sormia, paitaa..yms.
nämä ruokaan liittyvät asiat ovat niin herkkiä juttuja, että niillä ei voi alkaa pahemmin uhkailemaan, komentamaan yms. koska niihin yleensä liittyy joku muistijälki, mikä ei meille edes välity tiedontasolle koskaan...
välillä voi vaan hiljaa ihmetellä ja antaa lisää ruokaa :)))
osasinkohan osaltani asiaa yhtään valottaa :)