kuulostaako nämä ajatukset yhtään tutulle

...vai ihanko yksinäni täällä painiskelen :)

että tämä pimeys, jatkuva vesisade..tekee jotenkin aloitekyvyttömäksi...

aamulla herään ja olen vielä ihan täynnä tarmoa...

joka kummasti iltapäivää kohden alkaa hiipumaan...

jaksan kyllä käydä Onneksi kuntosalilla kuntoilemassa,

siitä on oikein tullut intohimo ja varsinkin kun huomaa että asiassa myös edistyy

mutta muut arjen askareet kulkevat kuin hidastetussa elokuvassa :)

oikein täytyy välillä terästäytyä jotta saa jonkun jo pidemmän aikaa roikuskelleen 

homman tehtyä...

siksipä tuntuu, että en ole tänne blogiinkaan saanut mitään aikaiseksi

niin kaipaisin lunta ja pientä pakkasta

alkais tämäkin vuodenaika kuin itsestään tuottamaan kaikkea mukavaa

ehkäpä jo jotain pientä jouluista

niinpä kaivoin koneelta tämän kuvan

ihana muisto meidän lehtikuvausjutusta jonka ihanainen Camilla kuvasi ja kirjoitti

mutta näillähän sitä on mentävä, keleillä mitä meille annetaan

jossain päin maailmaa asiat ovat vielä hullummin

eihän mullakaan olis mitään syytä valittaa,

mutta on se kumma se väsymys mikä näin marraskuussa tuntuu imeytyvän kehoon

Onneksi on aina vielä osannut tiensä ulos jossain kohtaa :)

kaikesta harmaudesta huolimatta

toivotan Teille kaikille Jaksamista tähän pimeään vuodenaikaan

minä taidan laittaa filtin päälle ja lukaista muutaman sivun hyytävää dekkaria :)

terkkusin Jaana