maanantai 11. tammikuuta 2016

katse etsii kauniita juttuja


….kun elämä tarjoilee jotain muuta…
niin se menee minulla, kun tulee vastoinkäymisiä, surua, itselle tai läheisille,
niin mä alan kuin huomaamatta etsimään katseelle sijaa

ja se löytyy monta kertaa vanhoista esineistä
aikani kun niitä katselen, tuntuu kuin olisin siirtänyt osan ajatuksista niiden kautta pois
hiukan sellaista opeteltua meditatiivista ajattelua
ja olen huomannut, että tämä toimii minulla




mietin siinä samalla, että mitä kaikkea esim. juuri nämä esineet pystyisivät minulle kertomaan, ajasta mistä en tiedä mitään…
millaisia murheita ovat nähneet, kuinka silloinen talon emäntä on vaivihkaa pyyhkäissyt silmänsä allaoleviin vanhoihin pyyhkeisiin…ja jatkanut työtänsä…

niin munkin täytyy tehdä, pyyhkäistä se silmäkulma ja jatkaa hommia
entisen elämän murheet on varmasti olleet hyvin erilaisia mittasuhteiltaan,
mutta uskon, että samanlaisia ihmisten välisiä asioita silloinkin on käsitelty
tai oltu käsittelemättä…mutta silmäkulmaa on pyyhitty, se on varma






Mutta ei täällä vaivuta murheiden suohon
elämä antaa ja ottaa
mutta kantaa kyllä
se on tärkeintä se

Täällä ootellaan peukut pystyssä lunta
sitä luvattiin klo 10.00!!
Nyt kello tulee 12.00 ja pientä haituvaa lentelee
Me ootetaan kunnon myräkkää :)

olis kiva tietää, miten sinä siirrät ajatukset ikävistä asioista pois??
vai annatko niiden jäädä hetkeksi asumaan kanssasi…

terkkusin
jaana

5 kommenttia:

  1. Minustakin tuntuu, että ne tavarat on minulle sellaisia, joiden kautta käsittelen asioita. Tervetuloa kylään Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla etten ole yksin :)
      ja piipahdin juuri teillä kyläilemässä..kaunista on!!

      Poista
  2. Olen jättänyt aika monta murhetta ja huolta metsän uumeniin. Eli kun minulla on jokin huoli tai murhe, niin minä painelen metsäpoluille kävelemään koiran kanssa. Toki on murheita, jotka vaan pitää itkeä ja toivoa, että niistä pääsisi yli. Yksi sellainen murhe koitti meille heti vuoden alussa, kun jouduimme viemään vanhan koiraherramme viimeiselle piikille. Siinä ei ihan yksi eikä kaksi metsälenkkiä tai kyyneltä riittänytkään. Mutta eteenpäin on mentävä...ja välillä niitä silmäkulmia pyyhittävä. Kirsi

    VastaaPoista
  3. Murheet voivat hetken viipyäkin, ne kuljettavat kuitenkin arvokkaisiin hetkiin, tunnelmiin, vaikka surua ja haikeutta tuovatkin. Kävely luonnossa koirien kanssa auttaa saamaan oloa helpommaksi, ja vähitellen huomaa ihailevansa elämää sen kaikissa väreissä...

    VastaaPoista