…ja nyt en todellakaan tarkoita Fazerin sinistä…
valitettavasti
vaan tätä ihanaa sinistä hetkeä ennen täydellistä pimeyttä
ei niin etteikö sitä Fazerin sinistä tekisi mieli
tekee nimittäin lähes joka tunti!!
olen ollut nyt kaksi viikkoa hyvin pieni hiilarisella, sokerittomalla elämällä
ja vieläkin kun ajattelen suklaata niin olo käy hyvin sietämättömäksi
hitsiläinen kun sillä herkulla on niin suuri ote minusta!!
mutta olen päättänyt "jälleen kerran" onnistua tässä
elämäntaparemontissa!!
nyt mulla on järkevät systeemit kehissä, mieli on mukana, ajatuksetkin kasassa aina välillä, innostus korkea…
kunhan vaan niitä satoja grammoja alkais tippumaan myös puntarissa, eikä vaan tunnu siltä…koska mä uskon vasta kun näen vaa an lukemat, niin se vaan on
vaikka silmät / vaatteet kertovat jo mulle että pientä edistystä on tapahtunut, niin mut saa vasta tyytyväiseksi kun vaaka alkaa näyttää pienempiä lukemia
ja vielä ei ole sen suhteen hurraamista :/
mutta onhan tämän keräämiseenkin mennyt oma aikansa ;)
joten eikait sitä nyt saavutetusta voi noin vaan luopua..vai voiko??
mutta mulla on nyt jo parempi olla itseni kanssa, kun tuo hiilaripöhötys alkaa vähenemään, turvotus laskemaan
kananmunia kuluu paljon, Lidlin vähärasvaista Kreikka jogurttia, marjoja, sokeritonta mehukeittoa, kanaa muodossa jos toisessa, salaattia, kasviksia vähän niinkuin tässä mun ruokavalio lyhykäisyydessään
ja kyllä ihan tykkään, tosin kana alkaa aina välillä tökkiä, olen yrittänyt vaihtaa sitä välillä naudan jauhelihaan..no jaa..
toiveena mulla on, että ens kuun lopulla saan yhdet kivat housut jalkaan ilman että suurempia vaikeuksia…nyt nimittäin on…
saan mun tallitoppahousujen napin kiinni…nyt vyö toimittaa sitä virkaa…
pystyn kumartumaan ilman että tulee tunne tukehtumisesta…joku tuossa edessä ottaa vastaan…
pystyn katsomaan itseäni peilistä kaupan sovituskopissa…nyt ostan vaatteet ja sovitan kotona…
onhan näitä kun alkaa miettimään
lähinnä se oman olemuksen keveneminen, tyytyväisyys itseensä ja tiettyjen vaivojen väheneminen..vatsan turvotus yms. siihen on kyllä jo auttanut hiilareiden pudotus pois!
mutta täällä taas yritellään
josko tästä joskus vaikka tulis ihan elämäntapa, eikä olis semmosta jojoilua..
mutta sen oon huomannu, ett ihan täydellinen herkuista kieltäytyminen ei vaan sovi mulle, ennemmin semmonen lasten karkkipäivä :)
onko siellä menossa jotain tän kaltaista??
olis kiva kuulla, ja vinkit, tsemppaus yms olis tosi tarpeeseen!!
jaana
Aivan ihanat siniset kuvat.
VastaaPoistaTsemppiä remonttiin!
Meillä mies innostui pitämään lihattoman tammikuun ja yhdessä sitä nyt vedetään. Hyin on mennyt, tärkeää on vain se, että huolehtii mm. proteiinin riittävästä saannista. Itse olen syönyt jo pari vuotta terveellisemmin ja viisi kertaa päivässä, se aamupala on kaikkein tärkein ja siihen satsaan.
VastaaPoistaItse olen päässyt makean himosta tällä terveellisemmällä ruokavaliolla (= erittäin monipuolisesti eri raaka-aineita päivän mittaan, salaatteja ja kasviksia lisätty ruoka-valioon roimasti) ja säännöllisellä ruokailurytmillä. Lisäksi mulla on töissä aina litran kivennäisvesi pullo mukana, näin helppo tarkkailla juomansa nesteen määrää.
Mulla tämä terveellisemmän ruokailutavan toteuttaminen ei ole lähtenyt liikakiloista vaan korkeasta kolesterista johtuen. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että tapasi hakea elämäntapa muutosta ruokailun saralla on se oikea ajatusmalli, joten ihan äärettömästi tsemppiä sinne:)
Ja kyllä niitä herkuttelu hetkiä saa ja täytyy itselleen toisinaan suoda, tuo karkkipäivä toimii myös meillä.
Kauniit kuvat.
VastaaPoistaOlen ollut nyt kolmatta vuotta VHH:lla ,eli vähähiilihydraattisella ruokavaliolla mieheni ohella. Kiloja on pudonnut, kuin itsestään kymmenkunta ruokavaliota noudattamalla. Välillä sitä voi hyvillä mielin herkutellakin. Tosin mieliteot herkkuihin ovat omalla kohdallani vähentyneet todella radikaalisti. Onnea yritykseen.