sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Valon säteitä ja lepoa




















Kumma miten sitä voikaan kaivata omaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Minulle siitä on alkanut tulla jo lähes riippuvaisuus!
Kotona hakeudun meidän uuteen makuuhuoneeseen aina kun lapsikatraan hälinä alkaa ahdistamaan, laitan oven kiinni ja välillä jopa vastamelu kuulokkeet korville..
Iltaisin hiivin jo yläkerran rauhaan hyvissä ajoin, kun pienet ovat menneet nukkumaan. Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, hetken omille ajatuksille, hetken luovuudelle, hetken vaikkapa rauhassa venyttelylle.

Viikolla tuli tilaisuus lähteä reiluksi vuorokaudeksi Hangon asunnolle lataamaan akkuja. Kaveriksi otin Remu koiran. Ihan parasta seuraa ;)
Teimme pitkiä pitkiä lenkkejä pitkin rantoja ja ihania lumen peittämiä pikku teitä. Laskin, että päivittäin tuli käveltyä yli 10km, ja se kyllä tuntui iltaisin jaloissa, koska maasto oli hyvinkin epätasaista johtuen lumesta.
Nautin suunnattomasti näistä yllä olevista maisemista. Ilmoihin mahtui lumisadetta ja myös tätä yllä olevaa lumoavaa auringonpaistetta.
Kyllä siellä taas mieli lepäsi ja kaikki aistit saivat hoivaa.

Tämä viikonloppu on mennyt hujauksessa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista kuskaamista yms. Kun toinen puolisko makaa kuumeessa, niin hommat kaatuvat yhden niskaan...
Mutta uutta viikkoa kohti helmat heiluen!!

Terveisin

jaana

3 kommenttia:

  1. Huh, toivottavasti puoliso paranee pian. Aivan ihanat kävelymaisemat, aurinko hivelee ihmistä ihan ytimiä myöten.

    VastaaPoista
  2. Hyvää laskiasiviikkoa kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista