olen tietoisesti opetellut jo pidemmän aikaa
se ei ole helppoa tällaiselle hetimullenyt ihmiselle
mutta kun sinnikkäästi vain yrittää,
niin pikkuhiljaa alkaa sellainen mukava rauha tulla mieleen ja kehoon
olen viritellyt aistejani huomaamaan arjen pienet ilon asiat
auringonsäteiden leikki,
vanhan puun sileäksi hioutunut pinta, kuinka lämpimälle se käden alla tuntuu,
lapsen nauru,
toisaalta ihanat hiljaiset hetket
...
huomaan kaipaavani ympärilleni vihreää
uusia hentoja versoja
odotan..niin odotan että pääsen uutta kasvihuonetta ihmettelemään
mutta yritän olla kiirehtimättä
istun iltaisin selailemassa vanhoja lehtiä,
mietiskelen ja kirjoitan vihkoon vinkkejä kasveista
...
nautiskelen vaaleista verhoista
niiden mukanaan tuomasta lupauksesta keväästä
toisaalta ne kuvastavat lumen valkoisuutta
ihana jalkojen alla narskuva lumi
kuuluu oleellisena talveen
ihmettelen välillä kuinka etuoikeutettua elämää saan elää
tämän suuren lapsikatraan keskellä
minä pienen perheen ainokainen lapsi
olen nyt tämän katraan äiti
vastuu voisi jopa tulla raskaaksi,
mutta yritän ajatella niin,
että kyllä elämä kannattelee meitä
isoissa ja pienissä käänteissä
<3 <3
Elviira-kisun tavoin
näytän välillä kieltä itselleni
nauran omille touhuilleni
annan piutpaut epäilijöille
tiedostan että en ole enää nuori,
en havittele nuorilta heidän nuoruutta
nautin tästä keski-iän tuomasta aikuisuudesta
tietynlaisesta vapaudesta olla oma itsensä
unohtamatta sitä sisäistä lasta joka on aina valmis hullutteluun ;)
tässä ja nyt äiti
unohtaa haahuilun ja lähtee pyhkimään pyllyä :)
jaana