tiistai 11. tammikuuta 2011

Keskipäivän rauhaa


Ihana keskipäivän hetki, lapset koulussa vielä vähän aikaa vain kello raksuttaa..tosin ei kuitenkaan mennyttä aikaa:)



Pyörähtelin hiukan kirjastohuoneessa. Se on sellainen välihuone, josta mennään moneen paikkaan. Kirjoja on paljon ja hyllyinä Booknäsin hyllyt ja karusellit. 



Pari nahkatuolia odottelee istuskelijoita. Ja niitä kyllä iltasella riittääkin.
Tähän huoneeseen ei oikein tulla jäämään, siitä jatketaan matkaa suuntaan jos toiseenkin ja välillä huoahdetaan tuolilla..







Tälle hyllylle olen keräillyt matkamuistoja.
Ikoneita alkaa olla paljon, varsinkin äiti ja lapsi aiheisia, koskettavia ja kauniita. Ja tietysti enkeleitä :)




Maailmojen ja uskontojen kohtaaminen sulassa sovussa.






Tämän esineen ostimme Kreikasta muutama vuosi sitten. Paikallisesta antiikkiliikkeestä. On 1700-1800 lukujen vaihteesta, kaupan myyjä ei osannut ihan tarkaa tietoa antaa tuotteen alkuperäisestä tarkoituksesta, esineen kauneus ja mystisyys viehätti :)











Tässä kuvassa on tämän meidän talon alkuperäinen omistaja pariskunta. Isäntä oli arvostettu pehtoori ja emäntä hoiti kodin. Palvelusväkeä oli paljon, koska sitä tarvittiin maatalon töihin ja navetalle. Tila oli iso, maata omistettiin isot alueet talon ympäriltä merelle saakka. 
Pariskunta oli lapseton. Heidän jälkeen alkoi tilan rappeutuminen ja lopulta pakkomyynti maiden osalta kunnalle.
Jäljelle jäi enää talo tontteineen.


Tämä on ollut aikas yleinen kuvio valitettavasti Suomalaisilla mahtitiloilla..
Meitä ennen talossa on ollut useita omistajia.
Onneksi taloa ei oltu missään vaiheessa remonteilla pilattu, joten pääsimme "entistämisessä" aikas helpolla!


Täällä ollaan palauduttu arkeen. Ruokapöydässä ihmetellään yhden puuttumista ja lapset kyselee "Santen" perään.
Lauantaina mennään tyttöystävän kera vierailulle Säkylään. Kiva päästä katsomaan armeijan touhuja :)


Kiitos mukavista, lämpöisistä kommenteistanne :))


Tällaista tällä kertaa tuli mieleen :)


  jaana

10 kommenttia:

  1. Lukulamppu viereen ja rahi eteen...mä ainakin viihtyisin noissa nahkatuoleissa :D

    Tuo sun salaperäinen tuliaisesi voisi hyvinnii olla turkkilainen(?) kahvikannu, hyvin sen sorttinen...kai sitä samanmoista kahvia niillä nurkilla on keitelty muuallakin..

    Mä taas vietän täällä saikkuviikkoa puhekiellossa, p***ana!
    Seikkailen koneella ties missä (VIELÄ en ole sortunut shoppailuun) ja välillä tuijottelen leffoja .....so boring...

    VastaaPoista
  2. Rauhallisia hetkiä on kyllä kiva nauttia välillä. Saa vain itsekseen olla ja miettiä. Kaunis huone, viehättää todella paljon, vaikka sisustustyylimme erilaisia onkin, mutta siis oikein ihanalta näyttää ja upeita kuvia, ilo niitä on katsella.

    VastaaPoista
  3. Voin kuvitella kuinka tuo huone on iltaisin täynnä elämää ja nojatuoliin poikkeavia. Teillä on ihanan kodikasta ja viihtyisää. Olkaatte siunattuja!

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia ja viihtyisää:)

    Kiva että pääsette sitte kattomaan
    alokasta;).

    VastaaPoista
  5. mäkin veikkaan että kyseessä on kahvipannu. ihana punainen tapetti!

    VastaaPoista
  6. Kylläpä on kauniita tavaroita, kuten tuo ikonikin!!Ja teillä muutenkin on niin kaunista ja tunnelmallista.

    Hiljaiset hetket on minunkin makuuni, nautin niistä ja kaipaan usein omaa aikaa ja rauhaa itselle.

    VastaaPoista
  7. Olisipa kiva omistaa kirjastohuone, meillä kun tykätään paljon kirjoista muttei niille oikein tahdo löytyä paikkaa. Leppoisalta kuulostaa hiljainen hetkesi :)

    VastaaPoista
  8. Tervetulloo Lovviisan lukijaksi!Erittäin mukavantuntuinen blogi sinulla, innolla luin kirjuuttelemiasi juttuja. Mahottoman arvokasta työtä siellä teette, taitaa olla maaliman tärkeintä. Ja upea talo, ihanat käsinveistetyt hirsiseinät. Oon ihan hurahtanut kun nään tämmöttisiä...Lepposaa loppuviikkoa sinne:)

    VastaaPoista
  9. Hei Jaana,
    Kiva kun poikkesit, klikkasin lukijaksesi itseni vastavuoroisesti.
    Voi kuinka kaunista teillä on kotona ja aivan ihania valokuvia blogi täynnä. Sisustusta minun makuuni. :)

    Työsi (elämäntapasi kait paremminkin) liippaa minunkin lapsuushistoriaani, äitini oli lastenkodin johtajana ja asuimme lastenkodin yhteydessä koko perhe. Vähän eri juttu kuin teillä, mutta ymmärrän ja tiedän kokemuksesta työsi vaativuuden ja sen tärkeyden.

    Onnellista tammikuuta sinulle ja koko perheellesi!

    VastaaPoista
  10. Moi taas :)
    Käypä kurkkaamassa sähköpostisi...

    VastaaPoista