voin hiukan kertoilla lisää itsestäni
Mun lapsuuteen tuolla keskipohjanmaalla vaikutti hyvin voimakkaasti
körttiläisyys
Pienestä tytöstä istuin vanhempien kanssa seuroissa ihmisten tuvilla,
kesän kohokohta oli herättäjäseurat jossain päin suomea
Tässä kuvassa ollaan hyvin vanhassa ajassa,
mahdanko olla edes vielä mukana...
Siihen aikaan esim. punainen väri oli tosi pahaksi
sitä ei saanut näkyä missään muodossa...
Joskus oikein naurattaa ajatus, että mitähän ne kaikki edesmenneet vanhat
sukulaiset yms. aattelisivat kun mun tämänhetkinen sisustusväri on vahva punainen...
Tosin onhan se muuttunut,
omat vanhempani on muuttuneet aikojen saatossa
niin varmaan myös itse herännäisyys...
Mutta hyvin lämmöllä muistelen näitä aikoja
Olisi myös ihana joskus ennättää herättäjäjuhlille muistelemaan menneitä
voin välillä vieläkin muistaa ne tuoksut,
kun pystytettiin kupoliteltta vasta-ajetun pellon pientareelle
tuhansien muiden sekaan
Siellä oli lapsilla paljon kavereita, ja solmittiimpa siellä ne ensimmäiset
ihastuksetkin :)
Mutta tosiaan
punaista näkyy meillä muodossa jos toisess
Tuvan värityksenä on kesästä jouluun lämmin punainen :)
Antaa mulle tosi paljon energiaa ja hyvää mieltä!
Jatketaan harjoituksia...
täällä muksut koulussa ja eskarissa
meillä miehen kanssa muutama tunti kaksin
...mitäs sitä keksittäis...
;)
jaana
Olipa kiva kuulla lapsuuden muistojasi, ja hauska juttu tuo punainen! Se on kaunis väri, ja niin erilainen monissa kulttuureissa. Japanissa ainakin se on ikivanha juhlaväri. Ihana on tupanne!
VastaaPoistano kiva :) eikös ookkin ja nyt mun lemppari väri :) muistan kun äiti neuloin mun lapasiin pienenä punaisen raidan..mummu näki sen ja pitis purkaa...
PoistaKiva kuulla elämäsi eri vaiheita, niitähän meillä jokaisella on ja kaikilla omanlaisensa. Näistä kokemuksista olemme kasvaneet juuri sellaisiksi kuin olemme nyt, monien mutkien ja vaiheiden kautta on tullut monenlaista oppia ja muistoja elämään.
VastaaPoistanäin minäkin sen aattelen...ja jokaisesta ihmisestäkin kantaa jotain mukanaan...varsinkin vanhemmistaan ja isovanhemmistaan...
PoistaHauska kuulla, että sinäkin olet körttikodin kasvatti, niin minäkin, Keskipohjalaiset vanhempani olivat körttejä hekin. Siioninvirret ja herättäjuhlat olivat vuoden tärkein tapahtuma. Toisin, kun sinun muistoissa, meillä sallittiin punainen, minä olw 2-vuotiaana ilmaissut haluni mm. punaisiin kenkiin ja isä ne Kokkolasta kävi ostamassa :) Meidän kodissa oli sellainen henki, että eletään, ja annetaan muidenkin elää :)
VastaaPoistaTurvalliset ja ihanat muistot on itsellänikin nyt jo poisnukkuneista vanhemmistani.
Aika on muuttunut ja uskon, että körttiläisyyskin, ainakin kun olen kuunnellut noita uudempia körttiporukoiden tekemeiä CD-levyjä, kyllä siellä ilo kuuluu ja armo :)
Kiitos tästä postauksesta, sain minäkin hetken olla muistoissani.
Mukavaa uutta viikkoa sinne <3
tuksu Wanhasta mummulasta
oi kiva kuulla!! mistäpäin pohjanmaata mahdatkaan olla...mun sukujuuret on ylivieskassa :) siellä lakeuksilla..
Poistameillä mun mummu joka asui meidän yläkerrassa oli tosi kova punaisen vastainen, mutta kyllä hänkin sitten alkoi suvaita sitä vanhemmiten :) ihana ihminen, kaipaan häntä hyvin paljon...
mulla on haaveena, että löytäisin jostain vanhan körttihuivin, mummun huivi lähti jollekin sukulaiselle, se olis ollut tosi rakas..
rakkaita muistoja lapsuudesta, ja en millään tavalla kokenut tätä ahdistavana asiana, lähes kaikki kaveritkin oli jollain tapaa körttiläisestä perheestä :)
samoin teille molemmille paljon terveisiä <3
Munvanhemmat olivat Ullavasta, isä tosin eli lapsuutensa Lohtajalla. Minä synnyin Kannuksessa, mutta olin ihan pieni tyttö, kun Isän työn takia muutimme Hämeeseen. Muistan pikkutyttönä, että mummoilla oli körttipuvuksi sanottu tumma puku. Ja wanhoilla miehillä oli puku, jossa oli kolme halkiota takana. Seuravat olivat juhlallisia. Ylivieska on itselleni tuttu. Kävin siellä Raudaskylässä kansankorkeakoulun, kun halusin sairraanhoitokouluun, enkä ollut käynyt keskikoulua. Suoritin talven aikana vaaditut aineet siellä. Se oli körttiläinen sisäoppilaitos. Todella turvallinen ja mukava paikka opiskella. Jukka Malmivaara oli siellä johtajana. Hän oli Isän armeija/sotakavereita, piti minua "tyttönään", huolehti kuin omasta lapsestaan. Herättäjäjuhlille minäkin vielä joskus menen Fiilistelemään josko saisi lapsuuden tunnelmasta kii..
Poistahyvin tunnen seudut :) kyllä körttipuku oli minunkin mummulla ja sinisellä raidalla oleva kolmiohuivi olkapäillä sekä huivi tetysti tiukasti päässä :)
Poistaei oikeasti ole totta!! minä kävin samassa opistossa 16vuotiaana lukion ekaluokan..vieläkin siellä oli sunnuntai seurat yms.Jukka malmivaaran muistan kullä kanssa jostakin..oli varmaan tunnettu puhuja sielläpäin, vanhempani varmsti muistavat..äitinikin kävi siellä koulua :)
hyviä muistoja!!
Mielenkiintoista lukea lapsuudestasi täällä Keski-Pohjanmaalla! Ja tiedätkö, löysin tuon Tuksun blogista yhteisiä tuttuja. Maailma on pieni!
VastaaPoistano ihan mahtavaa...on tämä ihmeellinen maailma tämä somemaailma :)
Poista