miten minusta tuli minä

Sihen vaikuttaa varmasti hyvin monta asiaa

elämän varrella koettua tapahtumaa

ennalta-arvaamatonta kohtaamista

monen ihmisen panosta...

Mutta ilman näitä ihmisiä näissä kuvissa

minä en olisi minä

Olen vanhempieni ainoa lapsi,

 rakastettu, odotettu ja toivottu...

Sain hyvin turvallisen ja lempeän lapsuuden

Ei ollut rikkautta, oli paljon rakkautta pienessä maaseutukylässä

maitotilan tyttönä...

Ja mikä parasta, sain omat vanhempani tänne meidän kodin lähelle asumaan

nyt on mun vuoro pitää huolta heistä :)

Mutta ilman Aili-mummun olemassaoloa elämässäni olen ihan varma,

että minä en olisi minä

juuri tällaisena kuin tänään olen...

Hän on ollut minun henkinen valmentajani läpi kokoelämän

Lapsuudessa hän asui meidän kodin yläkerrassa,

sinne oli turvallista kipaista kun vanhemmat oli navetalla..

Myöhemmin hän muutti vanhainkotiin,

ja kas kummaa monien vaiheiden jälkeen meidän pieni perhe

muutti sinne asumaan myös..

vanhemmat hoitamaan tätä vanhainkotia

talkkareiksi heitä silloin kutsuttiin

Ja mulla oli piha täynnä mummuja ja pappoja

rikasta sanon minä :)

Aili mummu oli  nopealiikkeinen nainen,

helmat vaan heilahti kun lähti kylään

suurinpiirtein sokeripala suupielessä

"jos ei sattuisi kyläpaikassa olemaan"

:)

Saman tahtisuutta huomaan itsessäni joka päivä

"jos ei nyt"

"niin ainakin pitäis olla heti"

:)

Ihana mummu tulee mun uniin hyvin monta kertaa,

varsinkin silloin kun on oma mieli maassa..

istutaan unessa vierekkäin

muistan aina miltä tuntui hänen pehmeä ryppyinen käsi kädessäni

....

Vahvasti tunnen, ja uskon,

että menneet sukupolvet katsovat ihan hyvällä,

kun asuttelemme tätä vanhaa taloa

Tämä ei ole mikään synnynkoti, ei perintö...

vaan tuntemattomien ihmisten rakentama

1800-luvulla,

talo jonne me myös monien käänteiden kautta muutimme

n. 11 vuotta sitten...

Meidän koti, jossa minä saan olla minä

juuri sellainen kuin minusta on näiden ihmisten,

vuosien,  kaikkien rakkaiden kautta muovautunut

Eikös se niin kuulu ollakin :)

että saa olla juuri sellainen kuin on?

En tiedä pääsettekö jyvälle yhtään näistä mun kirjoitteluista,

mutta mulle kolahti jotenkin yksi vastaus mun kysymyksiin tuolla aiemmin

"kirjoittele, niin että niitä on kiva lukea myöhemmin"

"vaikka päiväkirjamaisesti"

Nyt tuntuu hyvälle kirjoitella näin...

Hieman kuin itsellensä omaa tarinaa...

...jonka muutkin saavat nähdä...

Näkyväksi tulemista...

jaana