tiistai 1. syyskuuta 2015

miten minusta tuli minä


Sihen vaikuttaa varmasti hyvin monta asiaa
elämän varrella koettua tapahtumaa
ennalta-arvaamatonta kohtaamista
monen ihmisen panosta...

Mutta ilman näitä ihmisiä näissä kuvissa
minä en olisi minä

Olen vanhempieni ainoa lapsi,
 rakastettu, odotettu ja toivottu...
Sain hyvin turvallisen ja lempeän lapsuuden
Ei ollut rikkautta, oli paljon rakkautta pienessä maaseutukylässä
maitotilan tyttönä...

Ja mikä parasta, sain omat vanhempani tänne meidän kodin lähelle asumaan
nyt on mun vuoro pitää huolta heistä :)



Mutta ilman Aili-mummun olemassaoloa elämässäni olen ihan varma,
että minä en olisi minä
juuri tällaisena kuin tänään olen...

Hän on ollut minun henkinen valmentajani läpi kokoelämän
Lapsuudessa hän asui meidän kodin yläkerrassa,
sinne oli turvallista kipaista kun vanhemmat oli navetalla..

Myöhemmin hän muutti vanhainkotiin,
ja kas kummaa monien vaiheiden jälkeen meidän pieni perhe
muutti sinne asumaan myös..
vanhemmat hoitamaan tätä vanhainkotia
talkkareiksi heitä silloin kutsuttiin
Ja mulla oli piha täynnä mummuja ja pappoja
rikasta sanon minä :)

Aili mummu oli  nopealiikkeinen nainen,
helmat vaan heilahti kun lähti kylään
suurinpiirtein sokeripala suupielessä
"jos ei sattuisi kyläpaikassa olemaan"
:)

Saman tahtisuutta huomaan itsessäni joka päivä
"jos ei nyt"
"niin ainakin pitäis olla heti"
:)

Ihana mummu tulee mun uniin hyvin monta kertaa,
varsinkin silloin kun on oma mieli maassa..
istutaan unessa vierekkäin
muistan aina miltä tuntui hänen pehmeä ryppyinen käsi kädessäni
....




Vahvasti tunnen, ja uskon,
että menneet sukupolvet katsovat ihan hyvällä,
kun asuttelemme tätä vanhaa taloa
Tämä ei ole mikään synnynkoti, ei perintö...
vaan tuntemattomien ihmisten rakentama
1800-luvulla,
talo jonne me myös monien käänteiden kautta muutimme
n. 11 vuotta sitten...

Meidän koti, jossa minä saan olla minä
juuri sellainen kuin minusta on näiden ihmisten,
vuosien,  kaikkien rakkaiden kautta muovautunut

Eikös se niin kuulu ollakin :)
että saa olla juuri sellainen kuin on?


En tiedä pääsettekö jyvälle yhtään näistä mun kirjoitteluista,
mutta mulle kolahti jotenkin yksi vastaus mun kysymyksiin tuolla aiemmin
"kirjoittele, niin että niitä on kiva lukea myöhemmin"
"vaikka päiväkirjamaisesti"

Nyt tuntuu hyvälle kirjoitella näin...
Hieman kuin itsellensä omaa tarinaa...
...jonka muutkin saavat nähdä...

Näkyväksi tulemista...
jaana

12 kommenttia:

  1. Oi lapsuutesi kuulostaa ihanalta. Kadehdin! Ja juuri noi asiat varmasti vaikuttaa vahvasti siihen millainen olet tänään. Ja noin sen pitää mennä. Kotona pitää saada olla sellainen kuin on. Mekin asutaan vanhassa talossa. Olisi kiva tietää enemmän tästä talosta. 100v sitten tämä rakennettiin kirkon kanttorille. Pitää alkaa onkimaan lisää tietoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noh ei ehkä kannata :) aikas köyhää oli siihen maailman aikaan..ja onhan se niin, että aika kultaa muistot :)
      mutta juu omana itsenä sai olla...minä olin hyvin ujo ja se ei ollut mitenkään paha asia...
      juu kannattaa yrittää ottaa selvää talon historiasta, se on hyvin jännittävää...me saimme edellisen asukkaan toimesta aikas kattavankin kuvauksen meidän talon historiasta...

      Poista
  2. Teillä on niin kodikasta. Tykkään sisustustyylistäsi. Samantyylistä lapsuustaustaa omaan: olen pohjalainen, ainoa lapsi maitotilalta, meidän kylällä oli lestadiolaisuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiva kuulla :)
      meillä oli siinä naapuri kylällä Sievissä muistaakseni jo hyvinkin vahvana lestadiolaisuus....

      Poista
  3. Vanhassa talossa tuntee menneiden aikojen hengen. Siksi pidän vanhoista taloista. Minunkin lapsuuteni oli pienessä maalaistalossa, mutta olin katraan nuorimmainen. Valitettavasti mummot olivat jo kuolleet, joten mummoa minulla ei ole ollut. Pari varamummoa tädeistäni sain kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi niin tuntee..joskus illan pimetessä ja talon rauhoittuessa oikein yritän kuulostella onko talolla mulle jotain kerrottavaa :)
      varamummot on aina hyväksi :)

      Poista
  4. Ihana lukea kertomuksiasi lapsuudestasi, niihin on niin helppo samaistua ;) Ylivieskalais lähtöinen, körttikodin kasvatti ja sijaisäiti minäkin...
    Mahtoivatko vanhempasi olla Sipilän vanhainkodin talonmiehiä? Siellä asustelee 101v "ikinuori" mummini, kauniissa joenranta maisemissa.
    Mukavaa syksyä, jään mielenkiinnolla odottamaan lisää lapsuus tarinoitasi, kiitos kun kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi oi..olisipa kiva kuulla tunnetaanko?? :)
      ei olleet sipilässä vaan siinä keskustan vanhainkodissa, nyt taitaa olla jo aikasmoisen iso laitos..silloin pari pitkää kaksikerroksista taloa, siellä radan toisella puolella...
      minun tätinikin elelee ehtoopäiviä siellä sipilän hoivaosastolla...ihan mahtava ikä sinun mummilla!!! Ei mikään itsestäänselvyys :)
      samoin sinulle hyvää syksyä!! ja paljon jaksamista sijaisäidin puuhiin <3

      Poista
  5. Kiitos, kun olet Sinä! Tykkään! Onnea elämällesi edelleen!

    VastaaPoista
  6. Ihana lukea ja tutustua sinun tarinaasi! Odotan mielenkiinnolla jatkoa; perheenne tarinaa, teidän talon tarinaa, miten se päätyi teille, miten teistä tuli sijaisperhe... sellaisia asioita mitä haluat jakaa ja kertoa :)

    Minun elämäni yksi suurin vaikuttaja oli Aili-mummini <3 Sekä toinen mummu. Toisen menetin jo 7-vuotiaana, toisen sain pitää 25 vuotta. Molemmat äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä elämässäni.

    VastaaPoista
  7. Kiitos :)
    Aili mumumut on ihan parhaita :)
    niin olen tässä tuuminut että juuri noin vois tätä blogia kirjoitella...käväistä menneessä hakea sieltä sitä minää, joka nyt olen ja miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin...katsotaan miten tarina etenee :)

    VastaaPoista