Tervehdys teille kaikille,
ja varsinkin Teille jotka olette jaksaneet käydä tuvan ovella kurkkimassa :)
Mitään taukoa en ollut ajatellut pidellä, elämä vaan saneli ehdot mitä tehdään ja missä järjestykessä.
Paljon mukavia asioita on tapahtunut kesällä.
Meille tuli uusi perheenjäsen, vilkas kakkosluokkalainen.
Nyt on sitten kaikki Amandantuvan lapsukaiset koulutiellä, kun pieninkin aloitti ekaluokan.
Seitsemän lainalasta ja yksi oma, siinä on aikas touhua kun kaikki on yhtäaikaa tuvalla :)
Meille hankittiin kesänkorvalla oma vene, minä luulin, että minusta ei ole veneilijäksi tämän minun huimauksen johdosta ja olenkin aina ollut jarruna miehen venehaluille..
Kunnes päätin, että kokeiltava se on ja voivathan ne veneillä ilman minua.
Mutta voi veljet miten ihanaa se on ollut!!
Ei huimauksesta tietoakaan, merituulen tuivertamat hiukset vaan hulmuaa kun ollaan painettu "busulla" laineilla.
Olen ihan myyty!!
Ja lapset tykkää kans, ihan parasta yhdessä oloa :)
Sitten se maailman surullisin asia tapahtui myös minun kohdalle.
Jouduin saattamaan oman isäni taivaan isän kotiin 15.7.
Lyhyt ja agressiivinen sairaus vei isäni.
Oli se kova paikka kun äidin kanssa olimme päivän isän sängyn vierellä loppuun asti.
Sain saatella isän rajan taakse kädestä kiinni pitäen.
Ainoana lapsena järjestin yksin hautajaiset.
Ne pidettiin vanhempien toiveesta heidän kotiseudulla Ylivieskassa.
Täältä etelästä niitä puhelimen ja netin kautta järjestin, ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.
Pienet kauniit tunnelmalliseet ja hyvin surullisetkin hautajaiset.
Pystyin jopa pitämään isälle muistopuheen.
Nyt sitten tuetaan mummua tässä lähellä, hänellä on kova paikka pitkän avioliiton jäädä yksin asumaan, kun ikää jo on.
Mutta toivon ja rukoilen, että saamme pitää mummun lähellämme ja lasten mummuna vielä monta vuotta!!
Oli kiva huomata, että on kaivattu ja päivittäin täällä on jaksettu käydä kurkistamassa.
Oli kiva myös palata tänne :)
aurinkoisin terkuin
jaana
Toivon sinulla ja äidillesi paljon voimia isäsi lähdön jälkeen. Äidillesi lohdutuksen sanana, että siitä se arki taas alkaa. vähitellen. Itse olen nyt melkein kymmenen vuotta elellyt yksin, ja vähitellen palautui elämä omiin uomiinsa, ikävä on vieläkin mutta ei enään kipeää tekevä vaan ihanat muistot jo pystyy ajattelemaan.
VastaaPoistaVoimia sinulle työssäsi, ei ole maailman helpointa sekään.
Voimia Äidillesi ja sinulle suruunne♥
VastaaPoistaOsanotto isäsi poismenon johdosta. Isät ovat niin rakkaita ja tärkeitä ♥
VastaaPoistaOsanottoni! Eilen juuri kävin kurkistamassa blogiasi. Olikohan jokin etiäinen, että nyt sitten ilmaannuit tänne. Hyvää loppukesää Sinulle ja koko perheelle!
VastaaPoistaLämmin osanotto!❤️
VastaaPoistaOsanottoni!
VastaaPoistaLämmin osaanotto suuressa surussanne!
VastaaPoistaVoin vaan kuvitella mitä teidän aamut ovat. Toisaalta 4 tuntia päivässä aikaa hoitaa rauhassa asioita ja nollata päätä. Antaahan se voimia siihen hulinaan. Tuvalle hyvää alkavaa syksyä!
Hankala sijari
Osanottoni suruunne ja voimia teille kaikille! Keväällä tuli 5 vuotta oman äitini poismenosta.
VastaaPoistaOlen niin pahoillani :( Omasta surusta tulee marraskuun lopulla 2 vuotta, eikä juuri päivää ole, etten äitiä ajattelisi. Onneksi elämä tarjoaa myös tuollaisia iloja ja elämä kulkee edelleen. Tulee uusia asioita, tuollaisia uusia kokemuksia ja jossain siellä sydämen perukoilla suru antaa periksi, vaikkei koskaan ihan kokonaan katoaisikaan. Otan osaa suruunne, äitisi, sinun ja muun perheenne. Teillä taitaa olla melkoinen hulina siellä, kun on iso lapsikatras :) Jospa se mummukin jaksaisi ilon ammentaa suruunsa iloisen lapsiköörin touhuista :)
VastaaPoistamummu on kuin vanha puu..huojuu hiljaa tuulessa, mutta ei katkea..jotenkin tämän ikäluokan ihmisillä on niin realistinen suhtautuminen kuolemaan..vaikka se koskettaakin..häneltä olen yrittänyt oppia samaa ajattelumallia..mutta täytyy todeta, että olen vielä ihan oppilas :)
PoistaOsanotto täältäkin. Kiitos päivityksestä, oli kiva lukea kuulumisia.muistaakseni joskus kirjoitit että olit voimauttava valokuva -koulutuksessa/kurssilla. Olis kiva joskus kuulla siitä enemmän. Itseasiassa olet varmaan paljonkin ollut hyvissä koulutuksissa, olis kiva saada vinkkejä tai vaikka ihan niin että lukijatkin voisivat myös omia kokemuksiaan jakaa.
VastaaPoistajuu kerran taisin siitä jo pidemmänkin postauksen tehdä :) löytyy jostain viime syksyltä tms..
Poistanyt on koulutukset olleet hieman vähissä kun on tätä muuta hulinaa..mutta täytyypä pitää mielessä..kiitos vinkistä :)
Voi, voimia sinulle suureen suruusi. Myös olen saman kokenut ja ei se suru poistu koskaan, vaikka vähän helpottaa.
VastaaPoistaOnpa hienoa, että olette saaneet yhdessä aloittaa veneilyharrastuksen ja että sinäkin olet myyty! Uskon, että lapsille se on hauska ja tärkeä juttu ja mikä sen parempaa yhdessäoloa Paljon hulmuavia loppukesän viikonloppuja teille. Veneilyssä on taas yksi syy lisää odotella sitten seuraavaa kevättä ja kesää :)
Osanottoni ja jaksamista<3
VastaaPoistaOsanottoni sinulle suuressa surussa!
VastaaPoistaMuistan sinua.
VastaaPoistaKaunis Kiitos teille kaikille <3
VastaaPoistaElämä jatkuu, vaikka rakas ihminen on poissa.. on se kyllä haikeaa ja vaikea vieläkin hyväksyä..
tänään pikkumies sanoi, kun asiasta mainittiin "no niin nyt äiti alkaa taas itkemään, kun silmät kiiltää"
näinhän se on silmät on kyllä kiiltäneet useamman kerran :)
Mutta kun tähän elämään kuuluu nämä kaikki tunnetilat ja niiden pitää saada myös näkyä..niin olen ajatellut, että kyllä nämä minun lainalapsetkin sen kestävät, että mamman silmät aina välillä kiiltää...