Niin minä sitten vain tein...sanoin miehelle Helsingin työ reissun jälkeen maanantaina kotimatkalla, että tämä tyttö lähtee kahdeksi yöksi Hangon asunnolle. Tuli vaan niin kova ikävä sinne ja jotenkin ihan pakottava tarve päästä hetkeksi pois..olemaan yksin..puhumatta kellekään.
Kotiin päästyä pakkasin nopeasti lenkkivaatteet kassiin Remu koira mukaan ja menoksi. Kaikki muu sieltä sitten löytyykin asunnolta. Jo autossa olkapäät laski monta senttiä alaspäin. Laitoin vielä radion kiinni, ihan vaan nautiskelin ajamisesta ja siitä tiedosta, että pääsen pienelle perille.
Hangon pikku puutalo koti odottaa minua aina yhtä kauniina, lämpimänä ja jotenkin niin hyvän tuoksuisena. On ihana kantaa kassi sisälle, laittaa tavarat paikalleen ja ruuat kaappiin. Miettiä hetken mitä tekisin..ihan vain itse vastata itselle, tee sitä mikä tuntuu hyvälle :)
Ja minulle on nykyään tuntunut hyvälle lenkkeily. Joten vielä illalla laitoin juoksu trikoot jalkaan ja vähän takkia päälle, Remu mukaan ja kohti rantoja.
Voi mikä myrsky siellä olikaan!! Puut huojuivat, sataman purjelaivojen mastot ujelsi, aallot löivät korkealle kiville. Oli jo tullut hämärä kun siellä taivalsimme. Remu tais hieman pelätä sitä tuulta ja ujellusta. Minä nautin!! Oli niin vapauttavaa olla rannalla kaksin Remun kanssa. Kuunnella ja katsella tuulta, kääntää kasvot tuuleen ja antaa sen puhdistaa.
Tätä sitten tein seuraavankin päivän. Aamusta lenkki pitkin rantoja ja bulevardeja. Vähän kotiin syömään, pieni kauppa pyrähdys keskustan putiikkiin. Ja pitkälle lenkille Remun kanssa kohti Neljän Tuulen Tupaa. Tuuli alkoi uudestaan nousta, mutta ei ihan yltänyt samoihin myrskylukemiin kuin maanantai iltana/yönä.
Illasta vielä pieni happi hyppely ja pissatus reissu. Taivasta valaisi todella upea täysikuu.
Tunnelma oli niin hyvä, kaikinpuolin.
Sain myös luettua yhden kivan pokkarin, tämä kertoi 30-luvusta ja kätilön elämästä kaukaisella hiilikaivos alueella jossain päin Amerikkaa. En nyt muista kirjan nimeä, mutta tosi hyvin kirjoitettu, kirjailija oli itse toiminut kätilönä, joten sen alan tieto oli asiantuntevasti kirjoitettu. Tarina oli mielenkiintoinen ja kirja piti ahmia loppuun vielä yön tunteina.
Keskiviikko aamuna hurautin sitten aamulenkin jälkeen takaisin kotiin ja ehdin juuri parahiksi kun piti lähteä jo kohti palaveria.
Ihana ihana pieni lomanen ihan vaan itselle <3
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan aikaa itselleni, aikaa rauhoittua, aikaa olla puhumatta kenellekään...Tässä perhe kuviossa sen ottaminen ei ole ihan helppoa, mutta yritän kovasti olla ahkera muun ajan, että pääsen sopivin välein lataamaan akkujani Hangon kodille :)
Tänään aamu alkoi jo rivakasti.
Lähdimme miehen ja tirppanan kanssa kohti tallia.
Minulla ja Silverillä oli tätitunti.
Tunnin paineltiin niin kovaa, ravia ja laukkaa, että tiesi taas tehneensä...
Etsittiin oikein urakalla niitä kadonneita vatsalihaksia, joiden tarkoitus ratsastuksessa on pitää ryhti hyvänä...ehkä siinä vartti ennen tunnin loppua mulle tuli pieni mielikuva niiden olemassa olosta...tai ainakin ajatus siitä, että siellä ne pitäisi olla ;)
Tänään vielä lenkille, jos vaan jossain kohtaa ennätän.
Se tuntuu nyt niin hyvälle, että yritän käydä vaikka sitten myöhään illasta.
Kroppa ja mieli kiittää :)
torstai terkuin
jaana
Hyvä Sinä!
VastaaPoista