...vai ihanko yksinäni täällä painiskelen :)
että tämä pimeys, jatkuva vesisade..tekee jotenkin aloitekyvyttömäksi...
aamulla herään ja olen vielä ihan täynnä tarmoa...
joka kummasti iltapäivää kohden alkaa hiipumaan...
jaksan kyllä käydä Onneksi kuntosalilla kuntoilemassa,
siitä on oikein tullut intohimo ja varsinkin kun huomaa että asiassa myös edistyy
mutta muut arjen askareet kulkevat kuin hidastetussa elokuvassa :)
oikein täytyy välillä terästäytyä jotta saa jonkun jo pidemmän aikaa roikuskelleen
homman tehtyä...
siksipä tuntuu, että en ole tänne blogiinkaan saanut mitään aikaiseksi
niin kaipaisin lunta ja pientä pakkasta
alkais tämäkin vuodenaika kuin itsestään tuottamaan kaikkea mukavaa
ehkäpä jo jotain pientä jouluista
niinpä kaivoin koneelta tämän kuvan
ihana muisto meidän lehtikuvausjutusta jonka ihanainen Camilla kuvasi ja kirjoitti
mutta näillähän sitä on mentävä, keleillä mitä meille annetaan
jossain päin maailmaa asiat ovat vielä hullummin
eihän mullakaan olis mitään syytä valittaa,
mutta on se kumma se väsymys mikä näin marraskuussa tuntuu imeytyvän kehoon
Onneksi on aina vielä osannut tiensä ulos jossain kohtaa :)
kaikesta harmaudesta huolimatta
toivotan Teille kaikille Jaksamista tähän pimeään vuodenaikaan
minä taidan laittaa filtin päälle ja lukaista muutaman sivun hyytävää dekkaria :)
terkkusin Jaana

































