Ihan oikeasti olen oikein järkyttynyt tästä ajan kulusta!! Minne tämä vapaa viikonloppu hävisi.
Tuntuu, että juuri lähdimme kohti Helsinkiä ja taas istun kotona tuvan pöydän ääressä purkamassa viikonlopun ajan tapahtumia täällä kotosalla.
On kyllä ollut taas kerran niin paljon purettavaa ja pureskeltavaa, että alkaa vaikuttaa siltä, että meidän olisi vaan paras pysyä kotosalla! Miten osa lapsista saakin asiansa niin solmuun juuri silloin kun emme ole paikalla...
Harmittaa ja sekin harmittaa, kun tuntuu, että vapaa-ajan antama pieni hyvä olo häviää samantien kun alkaa näitä asioita selvittämään..
Noh, nämä on näitä meidän työn iloja ja suruja ihan miten asiaa katsoo :)
Mutta sen verran tässä kerkisin jo hihojani polttaa, että sytyttelin illalla nämä "rauhan" kynttilät tuvan pöydälle ja nyt istuskelen niiden valossa miettimässä menneitä ja tulevia.
Uusi viikko tuo mukanaan taas paljon tapahtumia. Osa ihan mukavia, osa pakollisia.
Jokaiseen täytyy kuitenkin osallistua ja paneutua, mikä lisää ainakin minulla hetkittäin sellaista mielen levottomuutta. Mitä enemmän ikää tulee, tarvitsisin rauhallisia päiviä paljon enemmän kalenteriin kuin niitä kiireisiä, eikä varsinkaan sitä paikasta toiseen säntäilyä...sitä en meinaa kestää enää ollenkaan!!
Sen verran piipahdimme yhdessä ostarissa, ja siellä Indiskassa, että mukaani lähti nämä kivat narusta tehdyt tabletit. Minun on ollut vaikea löytää mieleistä kaitaliinaa tai edes jotain tähän isoon ja leveään ruokapöytään. Kaikki normaalit liinat näyttävät ihan liian pieniltä tässä, kun tämä on normaalia leveämpi ja tosi pitkä. Ilman liinaa olenkin pitänyt pöydän lähes koko kesän, mutta nyt syksyä kohden mennessä alkoi tuntua pöytäkin jotenkin alastomalta. Nämä vaikuttavat ainakin tällä hetkellä ihan mukavilta, ehkä hankin vielä yhden lisää taikka sitten annan olla näin??
On muuten hassua, miten mieli muuttuu. Pidin neilikoita tosi pitkään lähestulkoon hautajais kukkina, joita en olisi mitenkään voinut omaan pöytään ottaa. Nyt tykkään niistä kovasti, varsinkin kun värisävyjä on vaikka kuinka paljon ja se mistä tykkään eniten on tämä kestävyys!! Jaksavat kukkia ylväänä viikosta toiseen..ihan super :)
Mukavaa ja aurinkoista uuden viikon alkua
<3
jaana
Neilikat ovat siitä kiitollisia, että kestävät maljakossa pitkään. Löysin tänne blogiisi tuolta Hanneleen blogista. Kivaa uutta lukemista!
VastaaPoistaKiva kun löysit Amandan tuvalle :) Tervetuloa!!
PoistaNiinhän se on, että toisinaan on loman tarpeessa heti lomalta tullessa.😁 Meillä kyllä lapset reagoivat meidän vapaisiin (siis lomiin), oltiin sitten lyhyen tai pidemmän aikaa pois kotoa. Ja koettelevat toki kaikin keinoin sijaishoitajaa. Mutta tätä tämä on, ymmärrän aivan täysin tunnelmoitasi. Täällä kans on menoja tuleville illoille niin, että hirvittää kun kalenteria katsoo: vanhempainiltaa ( ja kun on ammattina äiti ja isä, niin vanhempainiltoihin jotenkin oletetaan meidän osallistuvan aina. Ja hyvähän se onkin), terapiaa, harrastuksia yms. Huhhuijaa, mutta yritetään, Jaana, vielä pysyä menossa mukana. Terv Riikkis
VastaaPoistaIhan sama täällä. Hoitajat saavat osansa ja välillä sitä miettii onko loma sen arvoista. Mutta kyllä se on!!
PoistaMe ei enää paljoa osallistuta vanhempain iltoihin, täällä jo nuot opettajat tuntevat meidät niin monen vuoden takaa, että eivät oikein edes oleta että olisimme paikalla. Wilman kautta tulee sitten nopeasti tieto, jos jotain uutta on sovitu yms.
Juu jaksetaan jaksetaan!!