äiti on kaunis, äiti on lämmin, äiti on tärkeä, äiti on esikuva

Kuluneella viikolla saimme kaivatun vieraan. Meiltä muutama vuosi sitten pois muuttaneen neidon. Saimme kasvattaa hänet alle kaksivuotiaasta, kaksitoistavuotiaaksi neidoksi.
Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan ja tiemme erosivat muutama vuosi sitten. Ero oli rankka, tuskainen, kamala, tuntui kuin sydän olisi rinnasta revitty.
Ei siinä auttanut ammatti-ihmisten sanat "teitte sen mikä oli sillä hetkellä parhainta teille kaikille"  ja monet muut sanat jotka olivat sillä hetkellä ja vielä pitkästi sen jälkeenkin jotenkin ilmaan heitettyjä...vailla kosketuspintaa...
Tuntui, että olemme epäonnistuneet täysin, vaikka tiedämme, että näin oli parasta sillä hetkellä....
Mutta kun olet sydämestäsi näiden meille annettujen lasten äiti ja isä...

Nyt sitten tämä ihana neito tuli käymään...lahjojen kanssa, ihan jokaista hän oli muistanut <3
Minun kyyneleet eivät meinanneet millään loppua kun illalla avasin tuon lasipurkin kanne ja sieltä löytyi tämä lappunen <3

Voi tyttönen pieni...olet meille niin Rakas <3

Uskohtan sen...olemme täällä myös sinua varten...

sinun äitinä ja isänä

tiedän, että luet tätä :)

Haleja sinulle <3 

äiti

päivän huijaus

Kyllä se niin on, että kevättä kohti mennään kohinalla. Ainakin minusta alkaa näin heti tuntumaan, kun joulusta päästtä :)
Valo ja värit lisääntyvät, niin luonnossa...varsinkin tänään kun aurinko paistoi... ja lautasella sekä kotona.
Hedelmät on oikea väri ja vitamiini pommi. Yritän siirtää hedelmiin kaiken sen suklaan kaipuuni...mikä on valtava!!! Ihan käsinkosketeltava!!! 
voisin vannoa, että n. puolentunnin välein mietin vielä kotona olevia syömättömiä suklaa rasioita, levyjä, patukoita, joulupalloja...aaahhhhh!!
Juuri äsken löysin itseni tonkimasta kaappia, missä nämä herkut ovat...mieheni piilotti ne minulta, mutta minulla on silmät selässäkin, kun suklaasta puhutaan.
Aikani sitä tongittuani, riuhtaisin itseni sieltä irti ja yritin selättää kaamean suklaan himon omenalla..no niin...ei se nyt ihan sama ole :/

Mietin sellaistakin ratkaisua, jotta jos vain söis ne kaikki pois...aika ovelaa, ei olis enää mitä kaivata...tosin joutuisin syömään kaikki kaupatkin tyhjäksi :/

Juu u on tämä sellaista yhtä taistelua tämä ihmisen elämä.

Mutta olen tosi kiitollinen teidän kommenteista edelliseen postaukseeni koskien fibromyalgiaa. Olen kaikki lukenut ajatuksella ja perehdyn niihin vielä lisää. Kiitos!!   Ja saa laittaa lisää ajatuksia jos tulee mieleen...on se sen verran kummallinen sairaus...

suklai...eikun omenaisin 

terkuin

jaana

Fibromyalgia

Olen tässä pitkin kesää, syksyä ja talvea ihmetellyt lisääntyviä kipuja eripuolella kehoa. Jalat varsinkin on olleet tosi puutuneet, jopa ylösnousu lattialta on hyvin kankeaa..
Erilaisilla lääkäreillä olen rampannut tässä syksyllä, on etsitty reumaa, lihas sairauksia ymym.
Sellainen löytyi molemmasta pohkeesta kuin polyneuropatia eli joku hermo on poissa pelistä molemmissa jaloissa, syytä siihen ei löytynyt joten jäi sinne vain kummittelemaan ja aiheuttaa varmaan omat ongelmansa.
Mitään vakavampaa ei löytynyt. Jotenkin ylimalkaisesti reumalääkäri sitten sanoi, että kyllä tässä nämä fibron tunnusmerkit täyttyvät ja sen diagnoosin voin sinulle antaa...??!
Nyt sitten ihmettelen tämän diagnoosin kanssa, että mitä hyötyä siitä on minulle?
Mulle on jotenkin tullut sellainen kuva, että tätä sairautta ei oikein lääkäri piireissä arvosteta...

 Olis kyllä kiva kuulla, jos teillä on tällainen diagnoosi annettu, että millaisia oireita teillä on...yms?
Ja miten tämän kanssa oppii elämään?
Tuntuu, että nyt ei satu mihinkään, mutta odotas vartti, niin kyllä jossain kohtaa alkaa ihan varmasti kolottamaan, polttamaan, repimään jnejne.
Eli pomppii mulla paikasta toiseen.

Mulla on myös nivelrikko sormissa ainakin, ja ne turpoilee kanssa miten tykkää. Just nyt oli kolme päivää neljä sormea turvoksissa ja tosi kipeät. Yhtä-äkkiä se kipu ja turvotus sitten lähti pois. Olis jotenkin kiva tietää, miten itse voisi ennalta ehkäistä näitä oireita jne.

Tahtotila tehdä kaikkea olisi vielä kova. Haluaisin edelleen ratsastaa, käydä lenkillä, käydä vaeltamassa...nyt vaan tuntuu, että mun jalat on kaksi puupökkelöä jotka sattuu milloin mistäkin :(


Että tällaista tuli mieleen tällä kertaa, lähinnä vertaistukea kaipailisin ja jos täällä netissä on jotain ryhmiä mihin voisi liittyä niin olis kiva kuulla niistä...sekä tietysti kokemuksia miten tämän omituisen fibron kanssa tullaan tutuksi :)


Meillä muuten mittarilukemat alkavat näyttää tosi huolestuttaville!!
Tultiin juuri tallilta Paraisilta, pakkasta -15° ja siihen kun lisätään vaakasuoraan mereltä puhaltava jäätävä tuuli, niin keli oli oikein mukava...Hrrrrrr!!

Joten tarjetaan siellä sun täällä!!

jaana

Voimakuvia

"Elämä voi olla onnellista vaikka se ei olisikaan täydellistä."

Keräsin tähän ylle minun voimakuvia.

Kuvia jotka saavat hyvälle tuulelle, niitä katsomalla tuntuu, että kyllä tämä tästä taas hyväksi muuttuu jne.

Näin vuoden vaihtuessa huomaan, että tulee kovastikin mietittyä omaa tyytyväisyyttä...vai olenko tyytyväinen?

Mennyt vuosi oli hyvin erilainen kuin muut tähänastisista.

Jouduin sanomaan hyvästit isälleni. 

Ajatukset käyvät hyvin usein niissä hetkissä heinäkuun...

Meidän perhekotielämä on pysynyt lähes samanlaisena, vaikka lapsikatraassa onkin tapahtunut muutoksia. Mihinkäs se arki siitä muuttuisi iloineen ja suruineen.

Itse huomaan, että iän lisääntyessä oman tilan ja ajan kaipuu lisääntyy vuosien karttuessa. Ja se jos mikä on vaikea yhtälö tässä työssä, jossa työ ja koti ovat mukavasti lomittain ja ristikkäin eli yksi ja sama asia.

Nyt kun on tämä joululoma saatu kohta päätökseen, niin huokasen syvään!

On se sen verran vaativaa, kun kaikki on kotona ja pyörii tässä jaloissa kokoajan. Eipä tarvi paljoa huudella sen oman ajan perään :)

Joten voimakuvat esiin ja mielikuvaharjoitteet myös!

tässä olis mulle hyvä motto tälle päivälle:

"tärkeää on oppia nauttimaan myös matkasta, eikä vaan perille pääsystä" 

mites te muut...löytyykö voimakuvia?

jaana

uusi vuosi...same same but different

Ei mitään uutta, ihmeellistä..

Tätä samaa perhekotielämää ja omaa pientä elämää sen rinnalla.

Siinäpä sitä minulle postailun aihetta kerrakseen.

Yritän pysytellä näissä tutuissa ja turvallisissa aiheissa, välillä hieman raapaisten jotain mikä sytyttää minussa itsessä jonkinlaisen tunteenpalon.

Jos vain uskallusta riittää siihen...raapaisuun...ne voivat saada aikaiseksi enemmän taikka vähemmän ikävää palautetta...siksi minulla on käytössä tämä kommenttien esikatselu. Tiedän, se on tylsä juttu, mutta sellainen kommentti, mikä minusta tuntuu ikävälle, ei varmasti riemastuta kenenkään muunkaan päivää, joten sillä mennään edelleen.

 

Juuri ennen vuodenvaihdetta kävimme miehen ja Emman kanssa omalla pienellä lomasella Hangon piilopirtillä. 
Ai että oli ihana olla yksi vuorokausi ilman mitään sen kummempia velvoitteita.
Ja mikä parasta saimme viettää aikaa tämän ihan ikioman kanssa <3
Se ei ole mitenkään itsestään selvää...ja tuntuu, että vuodet menevät niin kovaa vaihtia, ja tokkopa hän enää kauaa meidän mukaan haluaa lähteä.

Yksinäinen joutsen seilasi Hangon edustalla. Meillä oli Emman kans niin surku, että meinasin jo soitella Leyserille Turkuun, että tuodaan se sinne ;)

 

Taivas oli tummanpuhuva, ilma jotenkin lämmin. Meri huokasi viimepäivien myrskyn jäljiltä.
 

Täällä ihanassa asunnossa mieli vaan lepää, ajatuksetkin hidastuvat :)
Harmoniset värit mitkä ovat minulle hyvinkin erilaiset, mutta jotenkin niin rauhoittavat. Yritän kovasti olla ripottelematta mitään erilaista..vaikeaa :)

 

Ihana esiteini ja lötköpötkö asento :)
Sellaisia ne ovat...esiteinit...lukeminen on tämän meidän heppatytön rakas harrastus, ja vitsit että ollaan tästä onnellisia!
Mikäs sen parempaa tekemistä kuin hyvä kirja. Emma kertoo ihan samoin ajatuksin, kuin itse nuorena, että hyvän kirjan voi nähdä elokuvana mielessä ja tarinat jatkuvat päässä vielä pitkään...juuri noin se menee!
 

Yritin olla hauska ja ottaa itsestäni kuvan peilin kautta...noh monen otoksen jälkeen tämä oli niistä paras!  Jotenkin sain kaikki menemään samalle sivulle vinoon...taidan olla hieman vino itsekin ;)

Ihan Parasta UUTTA VUOTTA Teille Kaikille!

Mitään en ole luvannut, enkä tule lupaamaan, mutta yritys on kova käydä täällä blogistaniassa hieman useammin...

Heippa Kaikille 

ja 

auringon pilkahduksia  tulevaan arkeen!

 Yritetään tehdä siitä mahdollisimman mukava

ja

 Aina pitäisi löytää aikaa pysähtymiseen

<3

halein

jaana

Joulu

Pysähdytään

on kaikki niin lähellä.

Avataan sydämiin

ikkuna,

sieltä näkyvät tähdet.

Meidän perhe toivottaa kaikille 

Satumaisen Ihanaa 

ja

Rauhallista Joulua

 

 

vanhaan malliin joulua

mulle tuli hyvin helpottunut olo, kun tajusin, 

että ei mun tartte muuttua...

ei meidän joulun tarvitse olla muodissa mukana,

ei seurata vaihtuvia trendejä

oli jotenkin niin ihanan vapauttavaa pistää pois kaikki ne joulu jutut,

mitä olen ehkä hetken mielenjohteessa joskus ostanut

  jotka eivät ole koskaan paikkaansa löytäneet meidän tuvalta..

meidän joulussa ei ole koskaan loistaneet neonpallot, ei välky strassit, ei kimalla vilkkuvalot,

ei ole mustia palloja ja mitä nyt kaikkea onkaan :)

meillä palattiin siihen mitä on joskus ollut

 ja mikä on jo silloin hyväksin havaittu

kaivoin kaikki ihanat vanhat joulukoristeet esille

oikein hykertelin niiden edessä

ihania ihania

<3

<3 

 

mun ja miehen joulutontut

kumpikin sai omansa 1964 ja 1963

joulunlapsilla piti olla tietysti omat tontut!

 

jossain ihmeellisessä muutoksen vimmassa olin kaapinperukoille

sullonut mun ihanat pikkukengät

punaiset navettakengät ja valkoiset juhlakengät eli nappaskengät :)

 nyt en niitä enää unohda minnekään!

 

on se hassua miten sitä ihmisen pitää tempoilla sinnesuntänne

viritellä kaikenlaisia koristuksia, 

jos nyt niin vaan kuuluu jonkin trendijutun myötä tehdä..

voi että olen ollut hassu,

mutta en ole enää sen kyllä lupaan!

tai sitten se on tämä ikä mikä pistää arvot oikeaan järjestykseen

ja mieli halajaa lapsuuden jouluihin, muistoihin..

ja näitä muistoja haluan jakaa myös meidän lapsille

näin myös luulen jo onnistuneeni

niin tärkeänä meidän lapsukaiset pitävät meidän vanhan tuvan joulun tunnelmaa

<3

tonttuillen

jaana

Tämä on jo vanha kuva, oli silloin maalla lehden joulunumerossa vuosia sitten.

Mutta niin ihana ja tänään oli meillä täällä hyvin samanlainen ilma.

Aurinko paistoi kauniisti ja maa oli kuurassa.

Aamulla oli vielä pakkasta tosi paljon, nyt keli on ihan nollassa.

Päivään on mahtunut monenmoista hipsuttelua. 

Oli työnohjaus aamusta, sitten odoteltiin yhtä palaveria alkavaksi meillä kotona.

Kerkisin jo pöydänkin laittaa koreaksi, kunnes selvisi, että sitä ei olekaan kuin vasta tammikuussa...hippasen harmitti :)

Iltasella olin tallihommissa ja kävin pienellä lenkillä remun kanssa.

Paraisilla puhalsi niin kylmä meri tuuli..hrrrr...

Huomenna olis taas Helsingin keikka.

terkkusin

jaana

Adventti sunnuntai

Meillä kaikki kynttilät pitää olla hyvin suojattuna.

Karvaisia otuksia on neljä kappaletta, joista tämä meidän Berni poika on se vallattomin.

Kun hän saa pitkän talon toisesta päästä vauhdin, niin Remua ei pysäytä mikään!

Mutta kynttilöitä poltan paljon juurikin tuvassa, missä tykkään itsekin oleilla eniten.

Näin adventtinakin meillä palaa monta punaista kynttilää...joulun aikaan en osaa oikein muita värejä ostaa...koska tykkään niin punaisesta ja nyt on saan oikein luvan kanssa niillä hehkutella.

Onneksi meillä ei kukaan ole allerginen tuoksuille, ja oma migreenikään ei ala valittamaan kynttilän tuoksusta..nyt purkeissa palaa ihanat kaneliomenan tuoksuiset kynttilät.

Kaunis kiitos synttärimuistamisesta <3

Täällä taas aletaan valmistautua työn täyteiseen viikkoon, taitaapa niin tapahtua muuallakin kuin vain meillä :)

Jouluisia hetkiä tulevalle viikolle

toivottelee

jaana

joulukuun kymmenes

Tämä päivä on minulle ollut joskus tooosi tärkeä päivä

Onhan se minun syntymäpäivä :)

Näin vanhemmiten sen voisi melkein unohtaa ja olla aina mieleltään 25-vuotias.

Siihen on jotenkin ollut hyvä jämähtää :)

Noh eihän nämä minun isot ja pienet anna vuosien kulua huomioimatta.

Tänäänkin laulettiin ja syötiin kakkua isolla porukalla.

Ihanaa olla rakastettu

<3

Tässä istuu minun ihan ikioma synttärilahja minulle ja miehelleni.

Hän täytti pari päivää aiemmin :)

Siinä me nätisti istumme käsikädessä katselemassa tuvan touhuja :)

Oli siinä taas miehellä ihmettelemistä kun kassista kurkisti kaksi isoa puikulapäätä

niinkuin hän asian ilmaisi :D

Olis kuulemma ottanut tällä hinnalla jotain muuta tarpeellista...

mun mielestä nämä on juuri niin tarpeelliset kuin vain kaksi ihanaa tonttua voi olla!

 

 

Meillä alkaa olla jo aikas jouluista..

tai siis ainahan meillä on jouluista jos punaisella värillä asiaa mitataan :)

Mutta kokoajan jotain pientä lisääntyy sinnesuntänne

lapset tykkää kun äiti jouluttelee oikein kunnolla :D

 

Nämä hämäränhyssyn illat on ihan parhaita.

Istun tuvassa, kuuntelen joululauluja ja touhuilen jotain pientä tai olen vaan.

Nautinnollisia hetkiä teille sinne!

jaana

Paluu juurille

Katselin vanhoja kuvia,  ja meillä oli tällainen asetelma ollut köökissä joskus muinoin.

Kovasti miellytti silmää,  joten kokeilin hieman samanlaista.

Tykkään kyllä...ihanan jouluista jotenkin :)

 

Muutenkin köökissä laitettiin iso ruokapöytä 

vanhalle tutulle paikalle.

Hieman piti lamppuakin siirtää.

Minä kun olen niin kovasti vaihtelun haluinen,

ei niin hyvä homma miehen mielestä.

Mulle tämä tavaroiden hilaaminen ja uudelleen asettelu

käy melkeimpä terapiasta.

On ihana kun taas on hieman eri näköistä.

Varsinkin kun työ ja koti on samassa, alkaa helposti samat nurkat ahdistamaan ;)

Näillä mietteillä kohti Suomen Itsenäisyyspäivää.

Meille tosi tärkeä päivä, sitä vietetään aina samoilla kaavoilla.

Ruuaksi täytyy olla jotain juhlavampaa.

Yleensä haetaan tilalta puolikas kalkkuna, niin nytkin.

Ja televisiosta katsotaan tuntematon sotilas.

Aina

Hyvää Itsenäisyyspäivää Teille Kaikille

jaana

mitäs teille kuuluu?

Kovin on hiljaista täällä blogi maailmassa.

Minä yritän selviytyä päivästä toiseen

tuntuu, että

kaikki mahdolliset menot on kasautuneet juuri joulukuulle 

Olis niin kiva hiukan jo rauhoittua kynttilän äärelle,

mutta kun sen voisi tehdä, niin ilta on jo niin pitkälle, että nukkumatti kutsuu..

Ollaan oloitettu miehen kanssa mielenkiintoinen koulutus

-psykiatrinen lastensuojelutyö-

hyvin sopii tähän meidän elämään tämän koulutuksen viitekehys

Mielenkiintoisia aiheita ym

Mutta onneksi ei ole kuin pari päivää kuukaudessa,

ei oikein muuten kyllä onnistuisi irrottautuminen arjesta.

Kuulumisiin

jaana

 

Kotona taas sorvin ääressä

Niin se hujahti tämäkin loma.

Ihanaa ja lämmintä oli, toivottavasti tuli nyt saatua riittävästi aurinko energiaa

pitkän talven varalle.

Tosin täälläkin nyt kivan kirpakka keli ja aurinko on paistellut.

 

Lapset on kovasti toivoneet ja odottaneet, että äidin pitää tulla kotiin ja aloittaa 

Jouluttelu!

No minä yritän kovasti päästä sopivaan fiilikseen.

Aamulla kaivoin jo valoja esille,

punaistahan meillä on aina, joten sen lisääntymistä ei oikein edes huomaa :)

Tästä tämä viikko lähtee käyntiin.

Hieman varmaan parina päivänä aikaero alkaa ramaisemaan hiukan liian aikaisin, mutta sekin kyllä parissa päivässä suttaantuu normiksi.

Kuullaan

jaana

"kesä loma"

Pieni irtiotto 

Pieni lomanen

Kakkos koti kutsuu

Ihanaa Ihanaa!!

voikaa hyvin

ja 

kuullaan

:)

jaana

kissan elämää ja aurinko

Meillä paistaa aurinko ja on -11° pakkasta!

Oi elämää miten luonto on kaunis

Ihanaa viikonvaihteen alkua teille kaikille

<3

terveisin

Jaana

ja 

Elviira kisu