Eilen illalla odotin kovin meillepäin ennustettua ukkosrintamaa ja kovia sateita.
Vein jo varmuuden vuoksi kaikki tuolien pehmusteet suojaan.
Siinä sitten istuin pitkät tovit terassilla ja katselin kukkasia ja mietin tätä kesää.
Paljon kivaa on saatu kokea, tehdä ja mennä.
Heti alku kesästä olimme viikon miehen ja oman tyttären kanssa Nizzassa.
Ihana paikka, mutta harmittavan sateinen ja kolea keli sattui sille viikolle.
Turisteja oli ihan liikaakin.
Hassu juttu, että viime syksynä olimme myös viikon samassa paikassa ja sinne jäi jotenkin kova kaipuu. Nyt olimme eri hotellissa ja tilanne muutenkin eri. Tuli voimakas tunne, että tämä on nyt nähtynä. Se kaipuu tuli täytettyä ja katseet voi suunnata jonnekin muualle.
Kovasti olen tykästynyt Italiaan, vaikka siellä en ole vielä päässyt käymään.
Nyt kun asiaa olen miettinyt ja haaveillut tämän kesän, on jotenkin hassua, että Italia tulee minulle nyt eteen joka puolella.
Parasta on, että Hangossa on ollut tämän kesän Italialaiseen jäätelöön erikoistunut Nuvole jäätelö kioski.
www.nuvole.fi
Ja mikä toiseksi parasta, tämän Nuvolen alkuperä on Turun Hansakorttelissa.
Jeee :)
Olimme viimeksi tänään tyttären kanssa syömässä meille niin herkuksi muodostunutta pistaasijäätelöä!!
Neito söi kaksi annosta ja omistaja Stefano sanoi, jos ostat vielä kolmannen hän tarjoaa seuraavan...harmittava kun oli kiirus, muuten neito istuisi varmaan vieläkin pistaasijäätelöllä :)
Ja mielestäni yksi ihanimpia elokuvia on Toscanan auringon alla, kas missäpä muuallakaan kuvattu kuin Italiassa :)
Tämän kesän aikana olen myös pieninä hetkinä, niitä ei ole ollut riittävästi, mutta kuitenkin yrittänyt ottaa tilaa mietiskelylle, itsetutkiskelulle ja omien unelmien kartoittamiselle...ensin kirjoitin karkoittamiselle :D no ei paha sekään :D
Ei mikään helppo aihe tällaiselle hektistä elämää elävälle, hieman liikaa kiiruhtavalle naiselle, mutta silti..
Minulla on kaipuu oman itseni tutkiskeluun, löytämään jonkinlainen tie mitä seurata tämä ns. loppuelämä.
Onko tämä nyt sitä kahden tien risteyksessä olemista, kun puolet elämästä on takana ja jonkin verran vielä toivottavasti edessäpäin.
Haluaisin kovasti että tämä loppuelämä olisi enemmän minun näköistä kuin tämä nykyinen edelleen ruuhkavuosissa eläminen...
Pienissä erissä, pilkkoen ja mutustellen löytyy ehkä se juttu...
Isoja unelmia on myös tullut eteen tänä kesänä.
Niiden eteen on jo tehty hieman taustatyötä, mutta kohde antaa odotuttaa vielä itseään.
Niinkuin olen ennenkin sanonut, kaikella on tarkoituksensa :)
Todellakaan sade ja syöksyvirtaukset eivät sitten saapuneet meidän nurkille.
Olisin kyllä ollut niiden tarpeessa...hieman nuupahtanut olotila jatkuu edelleen.
Mutta
Olen päättänyt olla valittamatta!
Nautin jokaisesta hikisen kuumasta päivästä mitä meille tänne pohjolaan suodaan.
Yritän nauttia myös niistä hikisen tukalista öistä kun nukun nakupellenä kaivaten päälleni muhkeaa untuvatäkkiä siirtämään minut turvallisesti unenmaahan .
Mutta
Kaikki aikanaan ja asioilla on tapana järjestyä!
Minun kohdalla tämä helle on toimiva juttu, kroppa oikein kiittää näistä lämpimistä keleistä.
Mutta
Ymmärrän oikein hyvin heitä kaikkia joita helle koettelee eri tavoin.
Nautin, koska minulle on suotu se mahdollisuus ja tätä ei voi millään enää jatkua kovin pitkään...tiedän jo nyt, että tulen näitä päiviä ja hikisiä öitä kaipaamaan, kun kroppa alkaa jumittamaan koleasta ja kosteasta syyskelistä.
Voisipa kaiken tämän säilöä ja ottaa tarvittaessa esille...
Olen kovin ajatellut uuden blogin perustamista.
Se olisi jotain muuta kuin Amandan tuvan tunnelmia
se voisi olla
-Jaanan tunnelmia-
-minun maailmani-
-asioilla on tapana järjestyä-
-hetken kauneus-
-tässä ja nyt-
Ihan vain paikka missä olisi kauniita puhuttelevia kuvia, sisustuskuvia tottakai, koska se on edelleen lähellä minua ja paikka missä voisin kirjoittaa ajatuksiani..hassuja pieniä ehkä muille aivan mitättömiä, mutta minulle tärkeitä...
tai jotain ihan muuta
keksitkö sinä millainen blogi olisi minulle hyvä?
olethan jo seurannut minua muutamia vuosia..jopa hiukan tunnetkin..
tykkään kovasti kirjoittaa omia ajatuksia, sattumuksia jne..
Se mistä minua pyydetään kirjoittamaan, mutta en pysty kirjoittamaan on tämä työni sijaishuollossa.
..kaiken voi kääntää ja vääntää tahallisesti, tahattomasti ihan miten vaan ja se ei ole työlleni hyväksi, joten olen sen päätöksen tehnyt, että työtäni en tämän enempää blogissani avaa...
Näillä mietteillä yritän päästä irti tästä nihkeästä nahkatuolista jolle hikiset reiteni ovat liimaantuneet kiinni kuin joku olisi levittänyt erikeepperiä :D
Nautitaan edelleen taikka sitten kärsitään
asioilla on tapana järjestyä
:)
jaana
