...mistä kirjoittaisin...Hangosta tietysti :)

Välillä on vaikea saada mitään mielekästä kirjoitettua tänne blogiin taikka yhtikäs minnekään. Tuntuu, että kaikki sanat on jo kirjoitettu miljoonia kertoja, miksi minun pitäisi niitä vielä kirjoittaa. Minua paljon viisaammat ovat ne sanoneet hienommin, rakentavammin, viisaammin...

Mutta silti yritän päästä eteenpäin, kertoa jotain, kirjoittaa kuin päiväkirjaa, jota sitten itse voin myöhemmin lueskella. 
Tai sitten ei..tuskinpa sitä tulee kovin useasti tulee palattua näihin vanhoihin teksteihin.

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kiirettä kylläkin ihan riittävästi. Ollaan käyty Hangossa pika piipahdus, työ reissulla Helsingissä jne. Hankoon olisin halunnut jäädä. Aurinko lämmitti ja ranta oli kutsuva. Meri olisi ollut ihan uima lämpöinen, jos sinne olisin ennättänyt.
Mutta joku kaunis päivä pystyn sinne jäämään taas yöksi. Nyt se ei ollut, mutta sain silti itselleni niin paljon kauneutta silmille ja kaikille aisteille, että sen voimalla on hyvä jatkaa täällä kotona.

Miten sitä jostain paikasta tulee niin rakas ja voimaannuttava. Minulle se on Hanko. Kun lähden kotoa ajamaan kohti Hankoa, mieli alkaa hiljalleen rauhoittumaan. Kuuntelen autossa yleensä jotain rauhallista puheohjelmaa, jonka kautta siirryn kuin huomaamatta ihan toiseen maailmaan. Kun auto saapuu Hankoon, niin huomaan ihan konkreettisesti, että hartiat ovat laskeutuneet hieman alemmas, normi kiristys niskassa hellittänyt. Ja kasvoille hiipii onnellinen hymy. 
Viimeistään hymy täyttää koko kasvot, kun ensi pilkahdus merestä tulee vastaan ja ihanat pitsihuvilat, niitä ei voi vastustaa!!

Kotiinlähdön koittaessa olen paljon seesteisempi, ajatukset puhdistuneet, lihasjännitys lauennut. Olen onnellinen, että minulle on löytynyt paikka missä voin näin hyvin. Sen avulla jaksan normi arkea ja tätä hektistä elämää. Mikä onkin parasta, kun tiedän, että pääsen taas sinne, kun sopiva hetki koittaa :)

Toivottavasti teilläkin on sellainen sydämen paikka, missä on äärettömän hyvä olla. 

Näihin tunnelmiin

heippa hei

jaana

Niin saatiin elokuu muistojen joukkoon. Ihana lämmin elokuu, joka lipui käsittämättömän nopeasti pois. En oikein pysynyt mukana. Syitä en ihan tarkkaan tiedä, mutta jokin levottomuus on ollut päällimmäinen olotila. Levottomuus pysähtyä, levottomuus saavuttaa jotakin, levottomuus olla vain tässä hetkessä. 

Niimpä toivonkin syksyn tuovan myös rauhan mieleen ja kehoon. Odotan hämärän pimeitä syksyn iltoja kynttilän valossa ja takkatulen lämmössä. Hetkiä, milloin on lupa pysähtyä. Kesä on jotenkin sellaista kiiruhtamisen aikaa, pakko kokea ja nähdä paljon niiden muutamien kuukausien aikana, kun meillä on lämmintä ja valoisaa. 

On jännä huomata, miten mieleen tulee myös kirpakat syys säät, pakkasen puraisu poskilla ja ihana lumi...jos sitä saataisiin myös tänne etelään. Olen joulukuun tyttö, ehkä sen myötä myös pidän talvesta, sellaisesta kunnon talvesta. Nämä etelän märät ja loskaiset talvet ovat minulle vaikeita kestää. Silloin tuleekin kaivauduttua sinne soffan uumeniin taikka lähdettyä käymään auringossa.

Mutta edelleen syyskuu näyttäytyy lämpimänä ja kostean hikisenä. Mies leikkaa nurmikkoa, jota ei pahemmin tänä kuivana kesänä ole tarvinnut leikata. 
Itse virittelen mieltäni tulevaan viikkoon. Uusia haasteita, tapaamisia, jännittäviäkin hetkiä...
Nyt on kuitenkin vielä sunnuntai, päivä on pyhitetty kotoilulle, pienille askareille, yhdessäololle, tallille jne.
Ja yritykselle taltuttaa levoton mieli, miten sen teen, siihen minulla ei ole kovin fiksua vastausta. Mutta pääasia taitaa kuitenkin olla, että tiedostan asian ja pyrin parempaan :)

sunnuntai terveisin

jaana

Turhauttavaa, odottelua, tähystystä jne..

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun turhauttaa milloin mikäkin..?
Tällä viikolla tätä ollut liikkeellä ihan riittävästi. Ei mitään ihmeellistä, mutta sellaista odotusta, harmitusta jne.
Ja minä en todellakaan ole odotuksen mestari!! Ihan hirvittävän kamalaa näillä hermoilla :)

Viime sunnuntai ja maanantai meni kyllä erikoisella tavalla, minulla oli maanantaina vatsan tähystykset ylä ja ala kautta samalla käynnillä. Syynä nämä epämääräiset vatsavaivat mitä on ollut iät ja ajat. Noh, sitä edelsi täysi tyhjennys ja se nyt oli luku sinänsä. Tunteja ja tunteja Wc:n läheisyydessä :) Itse toimenpiteet meni aikalailla kivuttomasti kun tehtiin ennalta sovitusti humautuksessa. Tunsin ja tiesin, mutta sellaisen pilviharson takaa. Onneksi mitään ihmeellistä ei löytynyt, diagnoosina jo tiedetty ärtynyt paksusuoli..sen kanssa sitten jatketaan elämää. Yritän syödä foodmap tietoisesti, välillä se toimii, välillä ei. Sellaista tasapainoilua.

Yksi mikä turhauttaa todella paljon, on se kun mieheni keksi lähteä siirtämään tämän koneen kaikki kuvat jonnekin pilvipalveluun...ja kone näköjään siirtää niitä varmaan kuukauden!! uusia kuvia ei tule koneelle kun on jotenkin täynnä ja siirto kestää ikuisuuden. En siis saa blogiin uusia kuvia, mikä ei ollenkaan ole kiva juttu :( 
Toivottavasti asia etenisi hiukan nopeammin!!

Onhan tässä ollut kaikkea kivaakin ilmoilla. Olen taas saanut alkaa keräilemään ihania asioita jotain uutta varten...tästä sitten kun sen aika on. Mutta tämänkin asian tiimoilta odottaminen on niin haastavaa :)

Nämä myös jollain tavalla kaikki liittyvät tähän otsakkeeseen "omaa tietä etsimässä" .
Yritän pitää sen ajatuksen mielessä, kun turhauttaa jne. Koska myös niitä tunteita täytyy kestää, kun kaikki ei tule hetkessä valmiiksi, asiat eivät ratkea nopeasti, ja minun pitäisi yrittää oppia vielä enemmän elämään tässä ja nyt elämää. Olen vähän sellainen haaveilija, odotan kaikkea kivaa tapahtuvaksi. Kun ihan tavallinen arki tässä ja nyt voi olla hyvinkin palkitsevaa. Mutta tiedän, että oikealla tiellä olen...ja minulla ei ole kiire päästä perille :)

Ihanan aurinkoisia päiviä teille kaikille

:)

jaana

arjen kauneus ja rosoisuus

Elämän suola on hyvä arki. Mistä hyvä arki koostuu, siihen on jokaisella varmasti ihan omanlainen vastaus ja ainakin toive siitä millainen olisi hyvä arki.
Minulle hyvä arki on sellainen, missä on muutama kohokohta, mikä nostaa juuri tämän päivän muistojen joukkoon. Sen ei tarvitse olla mikään iso asia. Hyvä keskustelu, mieleenpainuva paikka, päivä ilman migreeniä.

Jokin kaunis asia...niinkuin yllä olevassa kuvassa..mielestäni tässä on tosi sympaattinen asetelma. Kuva on Aurajokirannan yhdestä ruokaravintolasta..valitettavasti nimeä en nyt muista.

Kuvassa on sitä elämän rosoisuutta, sitä mitä elämä nyt yleensäkin tapaa olemaan. Vierastan todella paljon sellaista päälle liimattua kiiltokuva elämää, en osaisi elää sellaista elämää, saatikka pystyisin asumaan ja elämään kovin steriiliksi sisustetussa kodissa. Elämän kerroksellisuus tulee mielestäni näkyä kodissa missä asun, silloin minun silmä ja mieli lepää :)

Tänään elämän rosoisuus näyttäytyi minulle jäätävänä migreeni kohtauksena. Tuntui, että toinen puoli kasvoista halvaantuu, oli ihan jähmeä olo. Onneksi lääkkeet ja lepo auttoivat, ettei tarvinnut lähteä hakemaan apua sairaalasta. 
Pari kertaa olen joutunut migreenin takia tippaan sairaalaan. On hyvä tietää, että sieltä tulee sitten se apu, kun omat konstit ja lääkkeet eivät riitä kohtausta tainnuttamaan.
Tänäänkään en osaa sanoa, mikä sen laukaisi. Ihan normi elämää vietettiin, muutama tapaaminen, ei mitään erityistä. Mutta migreeni onkin siitä erikoinen ainakin minulla, että tulee ja menee milloin huvittaa. Paljoa en pysty ennalta sitä ehkäisemään...enempi niin, että ottaa vastaan mitä annetaan ja yrittää siitä sitten selviytyä :)

Tuvalla on myös alkanut syksyn merkit kuulumaan ja näkymään tasaisena niiskutuksena ja punaisina neninä. Tästä yleensä viimeistään huomaa, että syksy on tullut, koulut ja päiväkodit alkaneet...jollei sitä nyt muuten sattuisi huomaamaan ;)
Tänään kyllä sai jo laittaa villatakin päälle, tuuli oli sen verran viileällä päällä, vaikka aurinko yritti sinnikkäästi lämmittää.

Kaikki tuvalla hyvin. Tasainen niiskutus ja tuhina täyttää makuuhuoneet.
Nukkumattia odottelemaan taidan lähteä minäkin ja luulen, ettei sitä kauaa tarvitse vartoa :)

tiistai terveisin

jaana

Värillä on väliä

Värillä on väliä vai onko?
Minusta on. Ja nämä kuvat on jo kesäkuun alusta kun vietettiin meidän oman neidon rippijuhlia. Meidän tupa muuttui Ranskalaiseksi bistroksi :)
Punaista ja vahvaa tunnelmaa.

Kaffet juotiin sekalaisesta sarjasta kuppeja, oli Greengatea, Pippiä ja jotain muutakin...ei se niin nopponuukaa ole kunhan on väriä ja tunnelmaa :)

Nyt muuten vähän ärsyttää, kun mun kone sanoi kuvien osalta itsensä irti! Joku kuva tiedosto tuli täyteen, ja kun niitä sitten yritetään siirtää pilvi palveluun...homma ei sitten etene yhtään!! Hitsi en saa mitään uusia kuvia laitettua blogiin enkä sitten yhtikäs minnekään..toivottavasti mies keksii tähän jonkin ratkaisun!

Muuten täällä on vietetty lauantaina veneillen ja uiden, kun nyt kerran on vielä mukavasti lämpöä ja vesikin oli suhteellisen kivan oloista.

Vielä tyttö tallilta ja sitten vois oikaista itsensä soffalle :)

lauantai terkuin

jaana

pidä itsestäsi huolta

Tärkeintä on, että sinä itse voit hyvin.
Tähän hyvinvointiin kuuluu olennaisesti fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Nämä kaksi kulkevat läpi elämän käsi kädessä.
Fyysinen hyvinvointi koostuu mm. ravinnosta, liikunnasta ja levosta. 
Nämä asiat tiedän ja tiedostan kyllä oikein hyvin. Mutta noudatanko näitä ohjeita. Välillä kyllä, mutta harmittavan usein En. Varsinkin hyvä ja monipuolinen ravinto on minulle haaste. Minulla on ärtynyt paksusuoli joka tuottaa omat haasteensa ruokavaliolle, yritän syödä Foodmap ruokavalion mukaisesti, mutta eipä se aina onnistu...ja en oikein jaksa pitää siitä myöskään kurinalaisesti kiinni. Tämä kaikki tietysti kostautuu ja minähän siitä itse saan kärsiä.
Vatsavaivoihin auttaisi myös mukava stressitön elämä..mielestäni tämä on jo aikamoinen klisee...keneltä se tänä päivänä onnistuu, kysynpä vaan??
Lääkärin tarjotessa minulle hoidoksi tätä stressi vapaata elämää, pystyn nykyään jo asialle nauramaan..aiemmin suutuin..yleensä heitänkin hänelle vastapallon "tuletko meille tuuraamaan minua" Eipä ole vielä näkynyt ketään...

Liikunta. 
Mikä ihana ja samalla niin P:n ärsyttävä sana! Minulla on hyvin mielenkiintoinen suhde liikuntaan. Olen siitä innostunut lehtien ja kirjojen kautta, olen hyvä suunnittelemaan, hankkimaan välineitä, vaatteita...mutta toteutus ontuu pahemman kerran. 

Liikunta - painonpudotus.
Kyllä, tämä vasta minulle nostaakin sappinesteen suuhun, muutenkin kuin närästyksestä!
Minä niin tiedän mitä pitäisi tehdä, jotta saisin painoani alas..mutta joku pirulainen istuu olkapäälläni ja sanoo
"ei kannata, ota vaan ihan rennosti"
Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut "uuden elämän" jota on parhaimmillaan kestänyt noh ehkä viikon...siis parhaimmillaan ja pahimmillaan aloitan sen joka maanantai!
Oikeasti haluaisin laihtua, elämä olisi helpompaa edes se 5kg pienempänä, mutta tässä iässä se on niin Vaikeaa!!

Henkinen hyvinvointi.
Haluaisin elää elämääni katsoen eteenpäin ja pystyisin tietoisesti jättämään jo elettyä elämään taaksepäin...pystyisin olemaan vatvomatta niitä asioita mitkä ovat olleet, mille en enää voi tehdä mitään...Ei ole ihan helppoa.

Haluaisin myös oppia hyväksymään tekemäni virheet.
Oppisin elämään niiden kanssa ja opettelemaan anteeksiantoa. Anteeksianto on varmasti helpottavin asia mitä voimme itsellemme tehdä. Anna anteeksi itsellesi, etsi teoillesi selitys ja anna anteeksi. Jos tähän ei pysty, niin elämä tässä päivässä, nykyisyydessä on vaikeaa, kun täytyy kokoajan kantaa menneiden asioiden taakkaa mukanaan.
Tämä ei ole helppoa, mutta opettelemisen arvoista. Jokainen anteeksianto auttaa hengittämään hiukan vapaammin, henkisten taakkojen kantaminen sulkee kehoa ihan turhaan.

Nämä ovat asioita mitkä jokainen suhteuttaa omaan elämäänsä. On myös asioita, mitä ei pysty antamaan anteeksi edes itselleen...niiden käsittelyyn löytyy myös erilaisia keinoja - auttajia.


Kiitollisuus
Olen yrittänyt pitää kirjaa asioista mistä olen kiitollinen. Välillä sen pitäminen naurattaa, välillä itkettää, välillä hymisyttää..
Aluksi asiat mistä olen kiitollinen olivat hyvinkin isoja, jopa maailmaa syleileviä. Nykyisin voin kirjoittaa vihkoon;
tänään olin kiitollinen siitä, että söin ilman vatsanpuruja
tänään olin kiitollinen siitä, että sain hymyn hymystä
Välillä unohdan koko kiitollisuus asian. Mutta kun on viikonkin rypistellyt otsaansa, on ihan hyvä palata vihkon äärelle ja miettiä, että onhan tässä nyt hyviäkin hetkiä ollut...

"vaikka hellittäisit hetkeksi,

elämä ei karkaa käsistäsi"

niinpä

halein

jaana

ihana maanantai

Ihana ihana maanantai <3
Meidän viikonloput ovat aina hieman kaaoksen täyttämiä, joten syystäkin olen oppinut rakastamaan maanantaita. Vaikkakin kuulemma vaikutan silloin hieman tötteröltä ;)

Tämän viikon maanantaina on jo melkein suuremman juhlan tuntua, kun pienin lähti päiväkotiin Piiiiitkän loman jälkeen ja vanhin aloitti lukion viimeisen luokan. Loput koululaiset lähtevät koulutielle keskiviikkona!

Olen kyllä kiitollinen Suomen päivähoidosta ja mahtavasta koulumaailmasta! Ei mikään itsestään selvyys!

On niin kiva kirjoitella päivän tekemiset kauniiseen To Do vihkoseen, minkä saa takana olevan magneetin kanssa kiinni vaikka jääkaapin oveen. Näin minä en kylläkään tee, koska lapset ovat niin kiinnostuneita minun tekemisistäni, joten heidän päivä menisi siihen, että käyvät katsomassa vihkosta vähän väliä...missä se äiti nyt viilettää :)

Tämän aamupäivän olen pyhittänyt soitoille, aikojen varaamiselle ja tietysti kupilliselle teetä!

Eniten tietysti odotan Hangon piipahdusta!! Minun rakas Hanko! Viimeksi kun sinne menimme, sanoin miehelleni, että minun stressitaso ja hartiat laskevat todella paljon jo sillä hetkellä kun saavumme Hankoon...Pelkkä Hangon ajatteleminen saa hymyn huulille :)

Ja nämä Hangon värit <3 missä taivas voi olla samaan aikaan vaaleanpunainen, sininen ja valkoinen. Kuvassa minä ja Remu Berninpaimenkoira Hangossa.

Tämä suloinen vihko kulkee mukanani käsilaukussa. Kerään sinne milloin mitäkin, hyvä lause lehdessä saa paikkansa tästä vihkosta, sitaatti, ajatus, tunnelma...

Viimeisin teksti vihkosta on edelliseltä viikolta ;

"en ole muuttunut,

minä vain

löysin itseni"

Teksti ei kyllä ihan -vielä- pidä paikkaansa, mutta sitä kohti olen menossa...oman itseni löytämistä, hyväksymistä sen, millainen olen, muuttamassa niitä puolia mitkä mielestäni tarvitsevat muutosta...vai tarvitsevatko...

Se minkä olen jo päättänyt, minua ei enää käytetä kynnysmattona, ajatuksiani ei lakaista maton alle, minulla on väliä, uskallan myös tuoda rohkeammin omat ajatukseni / toiveeni julki...tämä tie on pitkä, mutta minulla on aikaa loppu elämä opetella elämään itseni näköistä elämää!

Makuuhuoneen kaapin päältä katselee hieman rujon näköinen enkeli patsas, Kreetalaista käsityötä...niin rakas!

Enkelit ovat mukana elämässäni, yksi kaulalla, toinen lipaston päällä, pilvissä taivaalla, edes menneissä rakkaissa niin ihmisissä kuin eläimissä. En häpeä niiden olemassaoloa, minulle on ihan sama, mitä muut niistä ajattelevat, tärkeintä on se, mitä ne minulle kertovat!

Ja hattu vierellä aina valmiina uusiin seikkailuihin, lämpimään kaipaamassa niinkuin minäkin, vaikka olemme saaneet viettää ihan mielettömän lämpimän kesän, niin mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Thaimaan hyväilevälle lämmölle...Odota siellä vaan hattuseni valmiina, koskaan ei tiedä milloin sinulle on käyttöä <3

To Do

nyt se kuppi teetä

<3

jaana