keskiviikko 18. tammikuuta 2017

ehei en ole karannut

Henkilön Beach Tomato kuva.





Ehei...en ole karannut maailman ääriin.
Vaikka välillä mieli tekis ;)

Tähän laitoin tällaiset ihanat maisemakuvat,
muistutuksena 
kesästä, valosta, lämmöstä, hiekasta, meren kohinasta. 

Tänään meillä oli niin tasaisen harmaa päivä.
Pilvet roikkuivat alhaalla ja keli oli loskainen.
Kyllä sillä ilmalla on minuun ainakin tosi suuri vaikutus.
Ja sen voin sanoa, että tasaisen harmaa ei ole mun Juttu!! 






Tänään aloitin yhden pikku junnun huoneen raivauksen.
Hänelle meidän pitis löytää kierrätyskeskuksesta täyspuinen vanha työpöytä.
Ja pöh.. ei siellä ollut kuin jotain lastulevyisiä kamaluuksia sekä pari vanhaa pankin johtajan pöytää ;)

Eli sinne minne meidän EI pitänyt mennä eli Ikeaan :)
No nyt junnu 17v kokoaa ihan ilman pyytämistä tätä pöytää,
on kuulemma kivaa, kun ei enää oikein viitsi legoilla rakentaa, 
niin tämä on lähes samanlaista :)
Hyvä että näin, mä en meinaa millään kestää sitä niiden kokoamis operaatiota,
vaikka en itse sitä edes tee...niin silti meinaa mennä hermot...
Ja mullahan on tunnetusti lehmän hermot ;)   


Minä voitin yhdestä kilpailusta meille 2 lippua matkamessuille!!
Ikinä en voita mitään!!
Ja nyt mies ei sitten olekaan innostunut lähtemään sinne :(
Mutta olenhan nainen...ja minulla on konstini ;)
Eli luulempa, 
että 
perjantaina meidän kärryn nokka osoittaa kohti Helsinkiä 
ja matkamessuja!!  

Törmäillään siellä sitten
hope so
:)

jaana    

maanantai 16. tammikuuta 2017

tyhjän tilan kaipuu...


Juu
Huomaan, että taas alkaa olla se aika vuodesta, kun mun tyhjän tilan kaipuu lisääntyy valon määrän lisääntyessä...
Eihän se aurinko vielä paljoa paistele, mutta kuitenkin saa mun jossain pään sisäisessä käpysessä aikaan jonkinlaista liikehdintää...

 



Enää ei tee ihan kokoaikaa mieli käpertyä pesäänsä niinkuin Elviira kisu yllä.
Vaan alan taas katsella ympärilleni "sillä silmällä".
Tuolta vois vähän karsia pois sitä ja tätä, tätä jatkuu yleensä siihen saakka kunnes koittaa kunnon kevät ja pääsee pihalle!
Siihen on vielä aikaa, joten täytyy alkaa karsimaan ja pienin askelin kevättä sisälle :)

 




Meillä täällä aurinko on pilkistellyt jo mukavasti.
Nyt on pikku pakkanen joka toivottavasti myös jää sellaiseksi!

Leppoisaa alkanutta viikkoa!!

jaana

lauantai 14. tammikuuta 2017

Hangon myrsky ja Arvonnan voittaja








Kävimme katsomassa miehen kanssa Hangon myrskyä. Olihan se aikamoinen.
Tuuli niin kovaa, ettei meinannut pystyssä pysyä!!

Lähes kaikki kuvat mitä sieltä otin meni piloille..tuuli toi mukanaan semmoisen kosteuden, että vasta jälkikäteen huomasin linssin olleen ihan huurussa!

Muutama ihminen meidän lisäksi uskalsi uhmata tuulta ja tuiskua.

Nyt on tuulet menneet menojaan. Meillä täällä on sellainen pieni lumi maassa ja mittari vaihtelee nollan molemmin puolin. Lisää lunta kyllä haluaisin, pääsis lapset harrastamaan talviurheilulajeja.

Arvonnan voittajakin on selvillä. Meillä pikku-ukko toimi onnettarena.
Ihania unelmia olitte kirjoitelleet. Kaikille niille toivotaan suotuisia tuulia <3



 

Unelmien vuosi kalenterin voitti allaoleva kommentti;


Upea kalenteri ja ihania kuvia!

Olen aivan samaa mieltä, ettei elämän tarvitse olla täydellistä, jotta voisi olla onnellinen. Elämä rakkaan erityislapsen kanssa on viimeistään tämän opettanut. Yksi lapsen kokonainen koulupäivä tässä tilanteessa, on jo aihe kiitollisuuteen omalla kohdallani.

Aurinkoista talven jatkoa kaikille ja koitetaan jaksaa :)

T. Pirre  


Kiitos Pirre unelmasi jakamisesta <3
lähetätkö minulle osoite tietosi;
jaana.strom@pkamanda.fi

Jatketaan unelmointia ja välillä niiden toteuttamistakin..




Tässä kuvassa toteutuu yksi iso unelma.
Tänään oli meidän Emman ja Luzak eli Luka ponin ensimmäiset yhteiset kisat.
Luka on mestaruustason poni, kilpaillut mm. Helsinki horse showssa,
ja on nyt meidän poni.
Täsmä opettaja ihan kaikessa.
Opettaa rauhallisuutta, keskittymistä, tahtoa jnejne
Sekä antaa vastineeksi kaiken taitonsa ja rakkautensa.
Hienosti meni koulukisa, ponisarjassa tuli mitali ja ruusuke :)





Meidän ensimmäinen unelma on Silver hevonen.
Ollut meillä jo pari ikimuistoista vuotta :)
Opetus hevonen, joka ei päästä ketään helpolla.
Tänäänkin traileriin lastatessa, otti ohjat omiin käsiin,
jä päätti käydä kaikessa varustuksessa pienen lenkin pellolla...huoh :D

Ihana pakkaus hänkin <3
Ruusuke mitali tuli myös tälle parivaljakolle!

Huomenna jatkuu uusien unelmien toteuttaminen estekisojen merkeissä.


Unelmoidaan isosti
ja
pienesti
kunhan unelmoidaan
<3

jaana 


tiistai 10. tammikuuta 2017

Unelmieni vuosi 2017 ja arvonta


Olen ihan rakastunut tähän super kauniiseen kalenteriin.
Joka ei ole mikä tahansa almanakka...
vaan sinne merkitään kaikkea kaunista.

Tässä kalenterissa on niin kauniit valokuvat, ihanat tekstit
ja aarrekartta omille unelmille.




Kuvat ovat kauniita ja siellä on myös ihania kuvia minulle niin 
rakkaasta Hangosta.




Olen alkanut jo täyttämään kalenteria.
Unelmia on helppo kirjoittaa ylös, niitähän meillä jokaisella on
mutta
nämä kiitollisuuden aiheet ovat jotenkin tuottaneet hankaluuksia
ehkä yritän miettiä niitä liian vakavasti

voisihan sitä olla tänään kiitollinen siitä, 
että
sain syödä hyvää kasvisruokaa
mies lähti neidon kanssa tallille, sain jäädä kotiin 
äitini oli hyvällä tuulella kun kävimme hänelle kaupassa

vaikkapa näin
:)



Yllä oleva lause on niin totta.
Tänään ensin ajattelin, että tästä ei tule hyvä päivä.
 Minua alkoi huimaamaan jo heti aamusta.
Eihän päivä voi olla hyvä, kun elämää hankaloittaa joku ikävä oire...

Yritin palauttaa mieliini, 
että
minun huimaus ei johdu mistään pahemmasta,
paljon huonomminkin voisi asiat olla
Ja
näin päädyin taas kerran tähän samaan tekstiin
"elämä voi olla onnellista, vaikka se ei olisikaan täydellistä"

Vai mitäpä olette mieltä?





Tästä kuvasta minulle tulee niin onnellinen olo.
Kesätuulessa hulmuavat verhot,
vanhan kamarin ikkunassa.
Taustalla auringon lämpö ja vihreys.

Ihanat 
Frida ja Merja
ovat toteuttaneet tämän kalenterin


yllä olevasta linkistä löytyy heidän kotisivut

minä tykkään 
ja
 palaan kalenterin pariin lähes joka päivä

jaana 

ps
minulla on yksi ylimääräinen kalenteri
olisi kiva antaa se sinulle
kerro minulle oma pieni tai iso unelmasi
ja 
jos sattuisit olemaan lukijani
niin kalenterin mahdollisuus tulla juuri sinulle
on tuplasti parempi

pps
tämä ei ole sponsoroitu juttu
ihan vaan minulta sinulle
:)  


tulin viel huikkaamaan,
että perjantai-iltana arvotaan kalenteri
joten siihen asti
laittakaa kommenttia tulemaan :)  

maanantai 9. tammikuuta 2017

Suomen Kaunein Koti



Taas alkoi tämä hermoja raastava, kipakoita kommentteja aikaansaava, 
mutta silti niin pakko katsoa ohjelma...Suomen Kaunein Koti!

On se kumma, vaikka kuinka rauhassa sitä asetun katsomaan, niin johan kohta ääni nousee, kipinät lentävät..ja lopuksi seison telkkarin edessä vimmatusti selostaen :)

 



Myönnän, tämä ohjelma käy minulla tunteisiin. Ja en oikeasti ymmärrä miksi.
Mun on vaan ihan pakko päästä retostelemaan toimittajien tapa puhua, katsoa koteja yms.  Ja kodit sitten, ne on ihan pakko myös puhua puhki. Älytöntä, noloa juu sitäkin...ja lapset tietää heti mikä ilta on kyseessä...hieman varuillaan istuvat (kyllä lähes kaikki) soffilla ja tapittavat Suomen Kauneinta Kotia.

Välillä mietin, millaisen mallin heille annan...mutta eikait tämä ihan paha voi olla...vaikka nyt hieman hiillynkin mutta ihan asiasta..tai välillä hieman asian vierestä, mutta kuitenkin :)

 



Mutta mitä onkaan tulossa, kun tämä ihan ensimmäinen jakso sai minut lähes poistolalta!!  Minulle selvisi (mies avitti) että tämä voittaja koti Paraisilta on hotelli villa reuter!! siis mitä, onko se silloin koti? tai vaikka olisi myös koti, niin mielestäni se olisi pitänyt kertoa ohjelmassa??
Ai että sapettaa. Ja kun vielä tykkäsin siitä ihan kamalasti, niin se sapettaa vielä enemmän!! Ja edelleen tykkään siitä talosta..tai siitä lasiterassista..ihanasta tiili kellarista...Oih ja voih!!
Tykkäsin kyllä niistä kahdesta muustakin talosta. Ihania olivat nekin.

Ja miten sitä sitten heti tämän ohjelman aikana jo alkaa katsella omaa kotia "sillä" silmällä...tuokin pitäisi korjata, sisustus meillä ihan kamala, voi mitkä tapetit meillä on, väriä liikaa, puuttuuko persoona, vai onko persoonaa liikaa!!

Ja kaikki tuo vain siksi, kun nyt taas alkoi tuo Suomen Kaunein Koti!!

Ja eihän mun tarttis tuohtua
ei meidän koti ole tuolla kaikkien katsottavana
mutta
joku tässä ohjelmassa on
kun meinaa hermostua niin paljon
:)
paras olis vaan katsoa pikkukakkosta!!

jaana

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

välitilinpäätös












Vai mikä nyt on meneillään, päänsisällä ja pään ulkopuolella. Kovasti olis haluja johonkin muutokseen. Pysyvään ja mukavaan. Jokaisella elämän alueella.
Mutta kun mikään ei oikein nyt suju..ei lähde liitoon niinsanotusti.

Tämä on tätä jokavuotista kipuilua, kunnes olotila rauhoittuu ja taas ollaan perus tyytyväisiä..luulisin :)
Jokapaikka suoltaa että pitäisi tehdä sellainen ja tällainen elämän muutos. Sisustaa koti nyt näillä väreillä. Vaihtaa kampaus tällaiseksi. Ja tietysti aloittaa uusivuosi kuntoremontilla, ruokaremontilla jne...

Ja minä vielä luen näitä oikein innolla. Yritän ottaa sieltä intoa tähän omaan elämään. Mutta kun se into ei vain riitä, kun tahtotila puuttuu!!
Ja sitä ei myy kukaan :(

Joten tilauksessa olis hyvällä minäkuvalla varustettu tahtotila. Tulis jokapäiväiseen käyttöön, lähinnä itselle...voisin lainata myös välillä miehelle.

Jos tiedätte mistä niitä saa, niin vinkkejä voi antaa!!

Luin juuri että
"joka päivä on uusi alku"
miksi sitten minusta tuntuu, että junnaan paikoillani!!??

Ja tähän samaan liittyy myös tämä minun Marittaminen.
Se lähti lentoon, ja nyt on tipahtanut ihan kokonaan siiviltään.
Minä Hukun Tähän Tavaraan!!

En vaan enää jaksaisi kantaa sitä kirpparille, antaa kierrätykseen...
Tekis mieli laittaa lappu kaupan seinälle
"hakekaa mitä haluatte"

Hih
Että tämmöinen välitilinpäätös tällä kertaa
:)

ei oteta niin vakavasti
en minäkään

jaana
 
 

perjantai 6. tammikuuta 2017

äiti on kaunis, äiti on lämmin, äiti on tärkeä, äiti on esikuva











Kuluneella viikolla saimme kaivatun vieraan. Meiltä muutama vuosi sitten pois muuttaneen neidon. Saimme kasvattaa hänet alle kaksivuotiaasta, kaksitoistavuotiaaksi neidoksi.
Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan ja tiemme erosivat muutama vuosi sitten. Ero oli rankka, tuskainen, kamala, tuntui kuin sydän olisi rinnasta revitty.
Ei siinä auttanut ammatti-ihmisten sanat "teitte sen mikä oli sillä hetkellä parhainta teille kaikille"  ja monet muut sanat jotka olivat sillä hetkellä ja vielä pitkästi sen jälkeenkin jotenkin ilmaan heitettyjä...vailla kosketuspintaa...
Tuntui, että olemme epäonnistuneet täysin, vaikka tiedämme, että näin oli parasta sillä hetkellä....
Mutta kun olet sydämestäsi näiden meille annettujen lasten äiti ja isä...

Nyt sitten tämä ihana neito tuli käymään...lahjojen kanssa, ihan jokaista hän oli muistanut <3
Minun kyyneleet eivät meinanneet millään loppua kun illalla avasin tuon lasipurkin kanne ja sieltä löytyi tämä lappunen <3

Voi tyttönen pieni...olet meille niin Rakas <3
Uskohtan sen...olemme täällä myös sinua varten...
sinun äitinä ja isänä

tiedän, että luet tätä :)

Haleja sinulle <3 

äiti

torstai 5. tammikuuta 2017

päivän huijaus








Kyllä se niin on, että kevättä kohti mennään kohinalla. Ainakin minusta alkaa näin heti tuntumaan, kun joulusta päästtä :)
Valo ja värit lisääntyvät, niin luonnossa...varsinkin tänään kun aurinko paistoi... ja lautasella sekä kotona.
Hedelmät on oikea väri ja vitamiini pommi. Yritän siirtää hedelmiin kaiken sen suklaan kaipuuni...mikä on valtava!!! Ihan käsinkosketeltava!!! 
voisin vannoa, että n. puolentunnin välein mietin vielä kotona olevia syömättömiä suklaa rasioita, levyjä, patukoita, joulupalloja...aaahhhhh!!
Juuri äsken löysin itseni tonkimasta kaappia, missä nämä herkut ovat...mieheni piilotti ne minulta, mutta minulla on silmät selässäkin, kun suklaasta puhutaan.
Aikani sitä tongittuani, riuhtaisin itseni sieltä irti ja yritin selättää kaamean suklaan himon omenalla..no niin...ei se nyt ihan sama ole :/

Mietin sellaistakin ratkaisua, jotta jos vain söis ne kaikki pois...aika ovelaa, ei olis enää mitä kaivata...tosin joutuisin syömään kaikki kaupatkin tyhjäksi :/

Juu u on tämä sellaista yhtä taistelua tämä ihmisen elämä.

Mutta olen tosi kiitollinen teidän kommenteista edelliseen postaukseeni koskien fibromyalgiaa. Olen kaikki lukenut ajatuksella ja perehdyn niihin vielä lisää. Kiitos!!   Ja saa laittaa lisää ajatuksia jos tulee mieleen...on se sen verran kummallinen sairaus...


suklai...eikun omenaisin 
terkuin
jaana

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Fibromyalgia



Olen tässä pitkin kesää, syksyä ja talvea ihmetellyt lisääntyviä kipuja eripuolella kehoa. Jalat varsinkin on olleet tosi puutuneet, jopa ylösnousu lattialta on hyvin kankeaa..
Erilaisilla lääkäreillä olen rampannut tässä syksyllä, on etsitty reumaa, lihas sairauksia ymym.
Sellainen löytyi molemmasta pohkeesta kuin polyneuropatia eli joku hermo on poissa pelistä molemmissa jaloissa, syytä siihen ei löytynyt joten jäi sinne vain kummittelemaan ja aiheuttaa varmaan omat ongelmansa.
Mitään vakavampaa ei löytynyt. Jotenkin ylimalkaisesti reumalääkäri sitten sanoi, että kyllä tässä nämä fibron tunnusmerkit täyttyvät ja sen diagnoosin voin sinulle antaa...??!
Nyt sitten ihmettelen tämän diagnoosin kanssa, että mitä hyötyä siitä on minulle?
Mulle on jotenkin tullut sellainen kuva, että tätä sairautta ei oikein lääkäri piireissä arvosteta...




 Olis kyllä kiva kuulla, jos teillä on tällainen diagnoosi annettu, että millaisia oireita teillä on...yms?
Ja miten tämän kanssa oppii elämään?
Tuntuu, että nyt ei satu mihinkään, mutta odotas vartti, niin kyllä jossain kohtaa alkaa ihan varmasti kolottamaan, polttamaan, repimään jnejne.
Eli pomppii mulla paikasta toiseen.

Mulla on myös nivelrikko sormissa ainakin, ja ne turpoilee kanssa miten tykkää. Just nyt oli kolme päivää neljä sormea turvoksissa ja tosi kipeät. Yhtä-äkkiä se kipu ja turvotus sitten lähti pois. Olis jotenkin kiva tietää, miten itse voisi ennalta ehkäistä näitä oireita jne.

Tahtotila tehdä kaikkea olisi vielä kova. Haluaisin edelleen ratsastaa, käydä lenkillä, käydä vaeltamassa...nyt vaan tuntuu, että mun jalat on kaksi puupökkelöä jotka sattuu milloin mistäkin :(


Että tällaista tuli mieleen tällä kertaa, lähinnä vertaistukea kaipailisin ja jos täällä netissä on jotain ryhmiä mihin voisi liittyä niin olis kiva kuulla niistä...sekä tietysti kokemuksia miten tämän omituisen fibron kanssa tullaan tutuksi :)


Meillä muuten mittarilukemat alkavat näyttää tosi huolestuttaville!!
Tultiin juuri tallilta Paraisilta, pakkasta -15° ja siihen kun lisätään vaakasuoraan mereltä puhaltava jäätävä tuuli, niin keli oli oikein mukava...Hrrrrrr!!

Joten tarjetaan siellä sun täällä!!

jaana

maanantai 2. tammikuuta 2017

Voimakuvia






















"Elämä voi olla onnellista vaikka se ei olisikaan täydellistä."

Keräsin tähän ylle minun voimakuvia.
Kuvia jotka saavat hyvälle tuulelle, niitä katsomalla tuntuu, että kyllä tämä tästä taas hyväksi muuttuu jne.
Näin vuoden vaihtuessa huomaan, että tulee kovastikin mietittyä omaa tyytyväisyyttä...vai olenko tyytyväinen?

Mennyt vuosi oli hyvin erilainen kuin muut tähänastisista.
Jouduin sanomaan hyvästit isälleni. 
Ajatukset käyvät hyvin usein niissä hetkissä heinäkuun...

Meidän perhekotielämä on pysynyt lähes samanlaisena, vaikka lapsikatraassa onkin tapahtunut muutoksia. Mihinkäs se arki siitä muuttuisi iloineen ja suruineen.
Itse huomaan, että iän lisääntyessä oman tilan ja ajan kaipuu lisääntyy vuosien karttuessa. Ja se jos mikä on vaikea yhtälö tässä työssä, jossa työ ja koti ovat mukavasti lomittain ja ristikkäin eli yksi ja sama asia.

Nyt kun on tämä joululoma saatu kohta päätökseen, niin huokasen syvään!
On se sen verran vaativaa, kun kaikki on kotona ja pyörii tässä jaloissa kokoajan. Eipä tarvi paljoa huudella sen oman ajan perään :)


Joten voimakuvat esiin ja mielikuvaharjoitteet myös!

tässä olis mulle hyvä motto tälle päivälle:
"tärkeää on oppia nauttimaan myös matkasta, eikä vaan perille pääsystä" 

mites te muut...löytyykö voimakuvia?

jaana

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

uusi vuosi...same same but different


Ei mitään uutta, ihmeellistä..
Tätä samaa perhekotielämää ja omaa pientä elämää sen rinnalla.
Siinäpä sitä minulle postailun aihetta kerrakseen.
Yritän pysytellä näissä tutuissa ja turvallisissa aiheissa, välillä hieman raapaisten jotain mikä sytyttää minussa itsessä jonkinlaisen tunteenpalon.
Jos vain uskallusta riittää siihen...raapaisuun...ne voivat saada aikaiseksi enemmän taikka vähemmän ikävää palautetta...siksi minulla on käytössä tämä kommenttien esikatselu. Tiedän, se on tylsä juttu, mutta sellainen kommentti, mikä minusta tuntuu ikävälle, ei varmasti riemastuta kenenkään muunkaan päivää, joten sillä mennään edelleen.
 




Juuri ennen vuodenvaihdetta kävimme miehen ja Emman kanssa omalla pienellä lomasella Hangon piilopirtillä. 
Ai että oli ihana olla yksi vuorokausi ilman mitään sen kummempia velvoitteita.
Ja mikä parasta saimme viettää aikaa tämän ihan ikioman kanssa <3
Se ei ole mitenkään itsestään selvää...ja tuntuu, että vuodet menevät niin kovaa vaihtia, ja tokkopa hän enää kauaa meidän mukaan haluaa lähteä.

Yksinäinen joutsen seilasi Hangon edustalla. Meillä oli Emman kans niin surku, että meinasin jo soitella Leyserille Turkuun, että tuodaan se sinne ;)

 



Taivas oli tummanpuhuva, ilma jotenkin lämmin. Meri huokasi viimepäivien myrskyn jäljiltä.
 




Täällä ihanassa asunnossa mieli vaan lepää, ajatuksetkin hidastuvat :)
Harmoniset värit mitkä ovat minulle hyvinkin erilaiset, mutta jotenkin niin rauhoittavat. Yritän kovasti olla ripottelematta mitään erilaista..vaikeaa :)

 













Ihana esiteini ja lötköpötkö asento :)
Sellaisia ne ovat...esiteinit...lukeminen on tämän meidän heppatytön rakas harrastus, ja vitsit että ollaan tästä onnellisia!
Mikäs sen parempaa tekemistä kuin hyvä kirja. Emma kertoo ihan samoin ajatuksin, kuin itse nuorena, että hyvän kirjan voi nähdä elokuvana mielessä ja tarinat jatkuvat päässä vielä pitkään...juuri noin se menee!
 










Yritin olla hauska ja ottaa itsestäni kuvan peilin kautta...noh monen otoksen jälkeen tämä oli niistä paras!  Jotenkin sain kaikki menemään samalle sivulle vinoon...taidan olla hieman vino itsekin ;)


Ihan Parasta UUTTA VUOTTA Teille Kaikille!
Mitään en ole luvannut, enkä tule lupaamaan, mutta yritys on kova käydä täällä blogistaniassa hieman useammin...

Heippa Kaikille 
ja 
auringon pilkahduksia  tulevaan arkeen!

 Yritetään tehdä siitä mahdollisimman mukava
ja
 Aina pitäisi löytää aikaa pysähtymiseen
<3

halein
jaana