Olohuone

Meidän olohuone sai jossain kohtaa edellistä vuotta uudet soffat ja rahin pöydäksi. Ihan perus Ikea juttua, tosin soffa oli heidän aikas uutta mallistoa. 
Kovasti mietin päällisiä ja niiden väriä. Minä ihastuin tähän vaaleansini valko raitaan. Tosin pieni epäilys oli siitä, miten se sopii keltaiseen tapettiin ja vahvan punaiseen villamattoon. Mutta pelko oli turha ja onneksi luotin mielikuvaan siitä, miten ne toimivat yhdessä :)

Ihanan raikas kokonaisuus mielestäni. Ja tiedän, että joudun kuitenkin jossain kohtaa uusimaan nämä päälliset taas, kun ne ovat niin kovalla kulutuksella tässä suurperheessä..sitten voi miettiä jotain toista kuosia jos siltä tuntuu..nyt tuntuu nämä kivalle!

Vastapuolella on sitten samaa sarjaa kahden istuttava soffa.

Näin tämäkin viikko on pian taputeltu muistojen joukkoon.
Kovasti on ollut kiireinen ja paljon palavereita mm. Tyksissä. Nämä palaverit kuluttavat aina minun energiavarastoa, jotenkin imevät mehut. Niissä joutuu kuitenkin antamaan aina paljon itsestään ja miettimään isoja asioita lapsen parhaaksi. 
Eilenkin oltiin 5h palavereissa joista viimeinen oli tyksissä. Siellä huomasin jo, että migreeni pyrkii pintaan ja niin sitten loppuilta meni sen puitteissa. 

Mutta on niin ihana, kun päivä on ihan selvästi pidentynyt ja mekin saatiin tänne ihan pieni valkoinen kerros lunta ja pikkupakkanen!

Kyllä tämä aika vuodesta on ihan parasta...ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kevättä!!


Perjantai terveisin
jaana

Uusi Väri Hiuksissa

Minulla oli tänään aika kampaajalle. Käyn yleensä Turussa Butik kampaamossa. Nyt siellä minua odotti minulle ihan uusi tuttavuus, Emma kampaaja. Valloittava nuori neito :)

Ensin ajattelin vaan, että ihan juuriväri ja siinä se on.
Hän rohkeasti ehdotti, että voisi hiukan viilentää sävyä..ihanaa, että lähti ehdottomaan ja minä tartuin tilaisuuteen!
Nyt olen niin tyytyväinen hiusten sävyyn. Siihen laitettiin myös pesun yhteydessä syvähoito joka auttaa hiuksia kestämään värikäsittelyä ja rakentaa vaurioitunutta hiusta. 
Arvatkaa vaan muistanko mistä hoidosta oli kyse..no en, mutta hyvää varmasti teki!

Hän vielä lopuksi sai vapaat kädet kuivatteluun, ja tässä upea lopputulos ihan harjalla ja föönillä..tosin välillä hiuksissa oli rullattuna kolmekin harjaa :) minulle ihan käsittämätön tulos, koska itse en osaa tehdä hiuksilleni kuin kuivata.

Ostin sieltä myös sellaisen juureen laitettavan botox tuotteen, joka nostattaa hius juurta ennen kuivausta. 

Muutenkin tuli törsättyä. Sanna kosmetologi värjäsi kulmani..yleensä annan tehdä tämän kampaamo käynnin yhteydessä, on niin kiva kun on hetken aikaa kulmat ;)
Hankin sieltä myös pari muuta tuotetta, niistä voisin tehdä ihan oman postauksen, kun olen tutustunut niihin hieman paremmin.

No, mitäs pidätte?
Minä ainakin tykkään ihan valtavasti!

Nyt ihanan elokuvan katseluun loppuillaksi..Talo Toscanassa <3

jaana

Tee Hetki Kruunaa Päivän

Meillä alkoi taas pienen joulutauon jälkeen säännölliset Helsingin työmatkat. Lapsia viedään kolmen viikon välein tapaamaan vanhempiaan valvotusti ja me kulutamme sen ajan Sellossa. Paikka on jo vähän liiankin tuttu. Kaikki kaupat on koluttu moneen kertaan ja mielestäni sieltä puuttuu monta kivaa ja inspiroivaa liikettä. Onhan siellä Indiska ja toinen pieni sisustusliike..mutta olisi kiva jos olis joitain muitakin...

Hieman teemme pakollisia hankintoja, mies käy parturissa jos pääsee ja syömme jotain pientä taikka istumme kahvilassa.

Tänään menimme minulle hyvin mieleiseen ja sisustukseltaan tunnelmalliseen Robert`s Coffeen kahvilaan. Minä tykkään heidän tummasta sisustuksesta..hieman tulee mieleen Englantilainen bubi :)
Valikoimat herkkujen ja suolaisten suhteen ovat todella hyvät ja varsinkin heidän tee valikoima on mieleinen. Mies on kaffe ihmisiä ja löytää sieltä myös hyvät kahvijuomat itsellensä. Minä olen jo niin aloittanut herkkulakon!! ja kuinka ollakaan löysin sieltä itseni herkullinen muffinssi suussa!! Miten ihminen voi olla niin heikko..siinä ne oli edessä ja ennenkuin olin edes ennättänyt asiaa sen kummemmin ajatella olinkin jo tilannut itselleni valtavan muffinsin!! No en antanut tämän asian pilata ihanaa herkkuhetkeä, vaan mutustelin hyvällä mielellä...ok...nyt kyllä hiukan narraan...mutta ah niin hyvää oli!!

Tämä Yllä oleva Tee oli niin hyvää, että menin sitten ostamaan paketin kotiinkin. Aikas kallis paketti tämä oli verrattuna ihan perus kaupan laadukkaaseen teehen...mutta oli vaan niin hyvä maku, josta erottui myös teehen käytetyt aineosat jotenkin tosi hyvin..niin mukaan tätä oli saatava!
Ajattelin, että jos vaikka joka toinen päivä yksi pussi, niin kestää siihen saakka kunnes pääsen taas ostamaan lisää ;)

Myönnetään, yhtään uutta teepakettia en olisi saanut hankkia..ennenkuin vanhat on juotu! Mutta olen tee friikki!
Ja varsinkin jos tee paketti on jotenkin puhutteleva, kaunis..niin kotiin lähtee :)
Noissa kaikissa peltipurkeissa on jos jonkinlaista teepussia. Kirjan mallisissa tee laatikoissa on Saksasta joulumarkkinoilta ostettua teetä jne jne..

 Tätä yllä olevaa Joulu teetä en ennättänyt joulun aikaan edes maistaa, mutta tarkistin, että päiväys kestää vielä ensi jouluun!! Siis sittenhän minun ei tarvitse ensi jouluna hankkia yhtää pakettia jouluteetä...eihän ;)


Nyt ollaan oltu jo muutama tunti kotona. Kyllä nämä Hesan reissut ovat mielestäni kivoja, mutta aikas raskaita kuitenkin. Sellaista autossa istumista, varsinkin takaisin tulo kun pahin ruuhka aika on kehätiellä..HuH siinä pääsee mieheltä muutama murahdus kun kuulemma kukaan ei osaa ajaa oikein..Hän vain ;)

Lapset ovat väsyneitä reissun jälkeen, mutta hyvillään näistä tapaamisista. Puhumattakaan siellä odottavista vanhemmista <3
Heidän kaikkien vuoksi nämä reissut tehdään, jotta ikävä ei tulisi liian isoksi, voisi viettää aikaa ja sylitellä ikioman vanhemman kanssa, vanhemmat jaksaisivat jatkaa elämää kun näkevät, että heidän lapset voivat hyvin..

Tänään aion vielä hetken aikaa istua Zen asennossa tämän ukkelin edessä ja olla miettimättä yhtään mitään...minulle äärimmäisen vaikea juttu...mutta olen luvannut itselleni ainakin yrittää <3


Terveisin
Jaana

tummasta vaaleaksi ja miten se tapahtui :)

Haluan teillekin tänne kertoa, näistä minun hiusten kolmesta luotto tuotteesta.
Goodwill Rich Repair shampoo ja hoitoaine sekä Sebastian Dark Oil

Tilannehan oli niin, että vajaa kaksi vuotta sitten minulla oli vielä hyvin tumman ruskeaksi värjätyt ihan lyhyet hiukset...normi väri minulla on kyllä vaalea...mutta silloin joskus tuli vain sellainen olo, että halusin totaalisen vaihtelun. Ja niin sitä sitten vaaleista pitkistä hiuksista pätkäistiin lyhyet ja värjättiin lähes mustiksi :)

Tässäpä sitä ollaan näissä mustissa lyhyissä hiuksissa lähdössä kummipojan häihin, ihan ammatti meikkaajalla tuli käytyä ennen juhlia :)

Nyt tämän hetkinen tilanne pari päivää sitten itse otetussa kuvassa :)
Ihan hurjasti ovat kasvaneet..välillä itsekin ihmettelen.


Tähän vaaleuteen pääsy vaati hieman kikkailua ja muutaman kuukauden kestämistä sellaisen kissanpissin värisen kuontalon kanssa :D

Minä kun olen aika nopea käänteissäni ja varsinkin kun mies alkoi valittamaan, että hän on mennyt naimisiin blondin kanssa eikä bruneten..niin aikani tuumailtuani tuli sellainen olo, että ehkä minä kuitenkin haluan olla taas blondi.

Kyselin kampaajalta, että mitä pitäisi tehdä, hän oli sitä mieltä, että tilanne vaatii pitkän pitkän ajan sekä monta varovaista sävytystä vaaleaan suuntaan...No se ei sopinut minulle yhtään. Kävin sitten hakemassa kaupasta värinpoiston ja tein niitä sitten oikeasti neljä perättäin kuukauden aikana! Lopputulema oli se, että hiusten juuret olivat ihan läpinäkyvän vaaleat ja jo hieman kasvanut latvusto sellainen pissin värinen :D

Siinä kohtaa vaihdoin kampaajaa, en kehdannut mennä sinne sen näköisenä...
Uusi kampaaja katseli hieman, ihmetteli oikein ääneen, että miten minulla voi vielä olla  hiukset päässä saatikka että ne ovat ok kunnossa...!
Siellä sitten tehtiin se vihon viimeinen värin poisto ja laitettiin vaalea sävy koko päähän...sillä tiellä ollaan. Nykyään käyn enää vaalentamassa juurikasvua n. 3kk välein, muuten hiukset vain kasvavat, kasvavat ja kasvavat....

Mä luulen ihan oikeasti, että syynä hiusten nopeaan kasvuun ja hyvään kuntoon on kyllä perintötekijöissä ja näissä ihanissa tuotteissa joita käytän. Varsinkin tätä Dark Oilia käytän joka pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin. Levitän koko pituuksiin ja hieman lisään vielä latvoihin. Tulee ihana kiilto ja hiuksista tulee helposti selvitettävät ja mielestäni ne voivat tosi hyvin..näin kampaajakin aina sanoo. 
Ja kyllähän nämä ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, välillä naurattaa kun katson näitä muutaman vuoden takaisia kuvia..en meinaa tunnistaa itseäni näistä :)

Mieskin taitaa tykätä kun sai oman blondinsa takaisin ;)

Suosittelen kokeilemaan kaikkia näitä..varsinkin öljyä :) 

jaana

Nizza..Nice..Ranskan Riviera

Pääsin viime lokakuussa ensimmäistä kertaa Ranskan Nizzaan pienelle lomalle. Mukana ystävä perhe ja saimme ihan ikioman neidon mukaan. 

Mennessä en arvannut kuinka siinä tulee käymään...että ihan suinpäin Rakastuisin tähän lumoavaan kaupunkiin. Jo matka sinne oli niin miellyttävän lyhyt, sinnehän voisi mennä vaikka pidennetylle viikonloppu lomalle!
Ja mukavasti ilman jonoja lentokentältä taxiin ja puolen tunnin kuluttua onkin jo hotellilla.

Lokakuussa ilma oli suloisen lämmin, ei polttavan kuuma. Sellainen odottava...
Illasta hieman viileni, mutta hyvin pystyi kevyellä pukeutumisella liikkumaan kaupungin kujilla.
Meri vesi oli mielestäni jo liian kylmää :) mutta kyllä uskalikot sinne pulahtivat tuon tuosta, tosin minua hidasti myös mielestäni aivan liian suuri aallokko siinä kivien täyttämällä rannalla...eipä se muita haitannut :)

Päivät vietimme aikaa rantatuoleissa makoillen. Mikä oli kyllä hävyttömän kallista lystiä, mutta aah niin arjen pientä luxusta. Paikkahan oli kuin täydenpalvelun majatalo, peti merinäköalalla, tarjoilu pelasi suoraan pedille, takahuoneesta löytyivät hyvät suihkut, wc:t ym. Ja mikä parasta kun iso nälkä yllätti tarvitsi vain laittaa mekko päälle ja siirtyä takana olevaan tavernaan nauttimaan paikallisista herkuista.

Iltaisin lähdimme vanhan kaupungin kujille seikkailemaan, tekemään pieniä suloisia ostoksia ja sitten syömään johonkin kauniiseen ravintolaan. 

Kyllä, minä annoin sydämeni ja puolet itsestäni Nizzalle!!
Olen aina ihaillut Ranskalaista sisustusta, heidän todella vaikeaa kieltä...mutta, että kaikki muukin siellä on niin ihanaa!!

Kävin myös kävelyllä itsekseni, iltapäivisin kaupoilla ja kujilla, ja tunsin oloni ihan turvalliseksi. En tietenkään lähtenyt illalla seikkailemaan omin nokkineni...tiedän kyllä tämänkin kaupungin nurjan puolen. Mutta emme nähneet mitään ikävää koko pienen loman aikana, tosin pysyttelimme ajan puutteen takia hyvin suppealla alueella.

Kävimme aamupäivisin pitkillä lenkeillä kierrellen rantabulevardia sekä kiipesimme yhdelle kauniille kukkulalle. Siellä oli vanha kaunis hautausmaa sekä ihania taloja, portteja...

Tässä muutama kuva tältä reissulta. Miten lämmittää katsoa tuota turkoosia merta ja niin upean kirkkaan sinistä taivasta. Meren sävy oli siellä ihan jotain muuta mihin olen välimeren matkoilla tottunut, niin erilaisen sinininen, samalla kylmä ja lämmin.
Eipä ole ihme, että kuuluisat taiteilijat ennen ja nykyään menevät luomaan sinne taideteoksiaan sekä kirjailijat kirjoittamaan. 
Itsellekin tuli sellainen tunne, että haluaisin tehdä täällä jotain...tai sitten minulle riittää vain kameran kanssa kuljeskelu ja kaikilla aisteilla nauttiminen.

Tänne palaamme vielä useasti...sen olen päättänyt :)

näihin tunnelmiin suloista unelmointi perjantaita

jaana

Hanko

Ihana pieni mini loma ihan ikioma on takana. Olin niin sen tarpeessa kaiken tämän joulu hässäkän jälkeen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnun kaipaavan omaa aikaa.
Välillä tuntuu, että mikään ei oikein riitä, kaksi yötä kun on poissa kotoa, niin kotiin paluu ei kyllä tunnu yhtään helpolta...jospa joskus pystyisi olemaan ihan itsekseen vaikka viikon...
Olin tosiaan Hangossa. Siellä minulla on vuokralla pieni soma koppero ihan minua varten, ja noh, välillä myös mies pääsee mukaan :)
Mietin kovasti uskallanko sellaisen vuokrata, mutta sitten tunne voitti ja pistin järjen takaisin taskuun. Onhan se hassua maksaa vuokraa paikasta, missä ennättää käydä ehkä kerran kuukaudessa...Mutta vitsit kun tuntuu välillä, että se tunnekin riittää, että siellä se ihana rakas pikku paikka odottaa vain minua <3

Nämä kuvat otin, kun illalla kiertelin tämän alla olevan herran kanssa pitkin teitä ja rantoja. Oli aivan mielettömän hieno täysikuu taivaalla ja pilvet kulkivat tuulen mukana todella "kammottavasti" kuun päältä. Tämä ihana vanha talo siinä ihan Hangon keskustassa näytti kuun valossa todella aidolta kummitus talolta! Oikein odotin, että pimeistä ikkunoista katselee minua vanhan frouvan haamu!

Kukaan ei todellakaan tästä kuvasta arvaa mikä rakennus tuolla taustalla on ;)

Tänään tein vielä Remun kanssa pitkän lenkin neljän tuulen tuvalle saakka, pitkin rantoja. Tuuli puhalsi todella kovaa ja välillä vesi valui silmistä, niin että ei eteensä nähnyt. Mutta ai että tuli hyvä fiilis! Sinne häipyi monta turhaa mietettä ja ajatusta tuulten mukana kaukaisuuteen. Ihan tuntui siltä, että tuli puhdistetuksi päältä ja sisältä :)

Minä olen niin kerrassaan rakastunut Hangon ihaniin pitsi huviloihin ja puu taloihin. Kuljen ja kuljen aina vaan samat kujat ja polut. Seison hiljaa kauempana vain huokailemassa niiden kauneutta. Tuntuu, että jos ne osaisivat puhua, niin niiden pyyntö olisi "arvostakaa meitä, pitäkää meistä hyvää huolta" Ja kyllähän siellä pidetäänkin, välillä vaan harmittaa, kun niin moni ihana huvila on vain keskikesän sesonkina käytössä muutaman viikon, ja loppuajan odottaa ikkunat pimeinä ihmisiä sisällensä.

Ja joka kerta minä haaveilen...onneksi se on vielä ihan ilmaista...kukaan ei ole keksinyt sitä alkaa verottamaan.. Siis haaveilen omistamani jonkun näistä ihanuuksista, käyn etuoven sivuilla..bongasin sieltä nyt tämän ihanuuden! Oi millaiseen loistoon tämän laittaisin, jos siis olisi millä laittaa. Seisoin puun takana pitkän aikaa ..hieman piilossa ;) ja näin jo itseni vilkuttamassa lapsille, jotka kirmaavat tämän rauhallisen tien yli suoraan rantaan ja uimaan..kuulen kuinka ne siellä melskaavat päivän ja ihanan raukeina auringosta tulevat terassille illalliselle :)

Minä olen edelleen ihan varma, että tämäkin talo puhui minulle ;) Juu u! Se pyysi, että hankkisin vaikka sitten Lottoamalla tämän 1,5 milliä ja tulisin, eläisin ja asusin sen seinien suojassa tämän ison perheen kanssa...mikä traagisinta me todellakin mahtuisimme kaikki sinne..huoneita on vaikka kuinka paljon!!

Asiassahan ei ole kuin se yksi ihan pieni mutta 1,5...

Kyllähän tämänkin ihanuuden ihan varmaan hyvin käy..mutta silti toivoisin, että joku saisi siitä kodin, eikä vain pelkän kesäkuukausien paikan..oi elämä kun oot ihana <3

Keli siellä ennätti yhden vuorokauden aikana vaihtua moneen kertaan. Auringosta vesi sateeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kaunista kaunista ihan millä kelillä tahansa. 

Mutta nyt ollaan jo kotona sorvin ääressä ;)

Olis kiva kuulla, miten nämä kuvat näyttäytyy teidän koneella? Nämä ovat siis kännykkä räpsyjä. Tulee nykyään aikas paljon sillä kuvailtua, kun on niin sopivasti mukana joka paikassa. Jos kuvat ihan suhrua, niin täytyy taas kaivaa luotto järkkäri kehiin!

Kiva kun täällä on vielä elämää, kiitos kun ette olleet ihan kokonaan minua jättäneet!

Nyt ajattelin käpertyä vielä hetkeksi soffan nurkkaan, ottaa hyvän kirjan ja fiilistellä tätä hiljaisuutta :)

Kuulemisiin

jaana

minä saan olla minä

Olen kovasti miettinyt, miten aloittaisin uuden vuoden tämän blogin suhteen.
Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että kyllä minä tänne vielä kirjoitan.
Kirjoitan omia juttujani, ehkäpä vain itselleni, mutta siltikin.

Haluaisin jakaa kanssanne paljon muutakin kuin kodin sisustamista, ja kauniita kuvia.
Haluaisin jakaa hyvää oloa, miten se saavutetaan, vai saavutetaanko?
Haluaisin kertoa elämästä suurperheen äitinä, sijaisäitinä, siitä mitä elämä on kun ympärillä pyörii liuta eri-ikäisiä lapsia ja nuoria.

Nyt on vanha vuosi saatu päätökseen ja moni tekee kaikenlaisia tilinpäätöksiä.
Minäkin olen tehnyt tämän vuoden aikana monia sellaisia, ja unohtanut ne yhtä nopeasti..

Yhden päätöksen olen päättänyt jo kauan sitten

                                                 "Minä saan olla Minä"

Jatketaanko tästä yhteistä matkaa kohti vuotta 2018?
Aika näyttää millainen siitä tulee..

Ihanaa Uutta Vuotta Ihan Jokaiselle

Jaana

ikävä

Minulla on niin ikävä.

Se tuntuu ihan kipuna sydämessä.

Kaipuuna koko kehossa.

Ikävä kakkos kodille Thaimaan lämpöön!

Siitä on ihan liian kauan kun siellä ollaan saatu olla!!

Miten tämä aika on vaan mennyt menojaan?!

No tiedänhän minä.

Meille on tullut vuoden sisällä kaksi uutta lasta.

Heidän asettuminen taloksi vaatii aikaa ja läsnäoloa.

Ei silloin matkusteta edes lyhyeksi aikaa kotoa pois.

Isän ja äidin paikka on tässä ja nyt.

Mutta silti kukaan ei voi vielä minulta tätä kaipuuta.

Ikävää

Surua siitä, että meidän ihana koti siellä on tyhjänä..ilman ihmisten hoivaa.

Kyllähän siellä kaikesta pidetään huolta, mutta silti pitäisi itse päästä paikalle tarkistamaan tilanne. Tuomaan lämpö myös taloon sisälle.

Ja voin kyllä sanoa senkin ääneen,

että olen todellakin loman tarpeessa.

Vuoteen ei ole mahtunut kovin monta lomapäivää.

Äitiä ja isää on tarvittu kotona.

Nyt alkaisi olla tilanne täällä sellainen, että voisi jopa irtautua..

mutta ei tässä mitään laukkuja pakkailla.

Haaveillaan vaan..

Ehkä jossain kohtaa kun syksy oikein kaatuu päälle..

ja marraskuun harmaus meinaa saada otteen ihmisestä..

Mutta nyt minä katselen kuvia.

Kuuntelen meditaatiomusiikkia.

Nautin kuulaista syyspäivistä.

Ja käyn lenkillä!

Juoksen!

Venyttelen!

Olen niin innostunut.

Ihana energia virtaa kehossa.

Tunnen, että voin hyvin!

Joten jaksan myös ikävöidä

<3

mitä sinä ikävöit?

jaana

kynttilöiden aika on täällä

Hups minne taas on päivät hävinneet??

Tuntui, että juurihan täällä kirjoittelin, ja kun katselin taaksepäin, niin onhan siitä jo aikaa.

Syksy on mukavaa aikaa, tykkään kovasti. On ihanan armollista tällaisella huonolle puutarhurille, kun ei tarvitse enää kaiken olla niin tiptop, voi olla vähän sinnepäin :)

Odottelin että kasvarin sato alkaisi pikkuhiljaa ehtymään, mutta mitä vielä, tomaattia ja kurkkua tulee tosi paljon! Kivaahan se on, koska ne pikku tomaatit ovat kuin karkkeja, makeita ja ihania <3

Täällä on satanut paljon. Tänään olin ratsastustunnilla ja kenttä muistutti lähinnä uima-allasta. Mutta siellä me vaan paineltiin Silverin kanssa menemään veden roiskutessa ympärillä! Nyt kyllä paistaa aurinko ihanasti ja on mukavan lämmintä.

Illat ovat sysimustia. Niihin kuuluvat kynttilät ja lämmin juoma. Eilen illalla kun kello oli jo lähemmäs puolta yötä ja istuttiin miehen sekä koirien kanssa olohuoneessa, niin yhtä äkkiä molemmat koirat lähtivät kovasti haukkuen kohti eteistä. Meteli oli valtava. Ihan kuin olisivat nähneet jonkun menevän portaita yläkertaan...

Hui..tällaista on tapahtunut ennenkin. Minäkin olen nähnyt sivusilmällä, kun joku hahmo on hämärän aikaan niinkuin lipunut meidän portaita kohti yläkertaa. 

Onhan tämä meidän talo 1864 vuodelta ja tänne on mahtunut paljon kaikenlaista elämää näiden vuosien varrella. Meitä ennen tässä talossa oli vanhusten palvelutalo 18-vuotta. Olen joskus miettinyt, että onkohan jollakin edellisellä asukkaalla meille asiaa...

Aikas kiehtovaa..jos näihin niinkuin uskoo :) Minä taidan hieman uskoa :)

Mutta muuten ns. normaali elämä sujuu täällä hyvinkin sukkelaan ja tavallisia askareita tehden. Koulut ja harrastukset rytmittävät arkea. Siihen vielä päivittäiset tallireissut jne jne. Sitten onkin jo ilta touhujen aika ja minun "odottama" ilta rauha <3

Tunnelmallisia kynttilä iltoja teille kaikille

jaana

Kaksi yötä Hangossa

Niin minä sitten vain tein...sanoin miehelle Helsingin työ reissun jälkeen maanantaina kotimatkalla, että tämä tyttö lähtee kahdeksi yöksi Hangon asunnolle. Tuli vaan niin kova ikävä sinne ja jotenkin ihan pakottava tarve päästä hetkeksi pois..olemaan yksin..puhumatta kellekään.

Kotiin päästyä pakkasin nopeasti lenkkivaatteet kassiin Remu koira mukaan ja menoksi. Kaikki muu sieltä sitten löytyykin asunnolta. Jo autossa olkapäät laski monta senttiä alaspäin. Laitoin vielä radion kiinni, ihan vaan nautiskelin ajamisesta ja siitä tiedosta, että pääsen pienelle perille.

Hangon pikku puutalo koti odottaa minua aina yhtä kauniina, lämpimänä ja jotenkin niin hyvän tuoksuisena. On ihana kantaa kassi sisälle, laittaa tavarat paikalleen ja ruuat kaappiin. Miettiä hetken mitä tekisin..ihan vain itse vastata itselle, tee sitä mikä tuntuu hyvälle :)
Ja minulle on nykyään tuntunut hyvälle lenkkeily. Joten vielä illalla laitoin juoksu trikoot jalkaan ja vähän takkia päälle, Remu mukaan ja kohti rantoja. 
Voi mikä myrsky siellä olikaan!! Puut huojuivat, sataman purjelaivojen mastot ujelsi, aallot löivät korkealle kiville. Oli jo tullut hämärä kun siellä taivalsimme. Remu tais hieman pelätä sitä tuulta ja ujellusta. Minä nautin!! Oli niin vapauttavaa olla rannalla kaksin Remun kanssa. Kuunnella ja katsella tuulta, kääntää kasvot tuuleen ja antaa sen puhdistaa.

Tätä sitten tein seuraavankin päivän. Aamusta lenkki pitkin rantoja ja bulevardeja. Vähän kotiin syömään, pieni kauppa pyrähdys keskustan putiikkiin. Ja pitkälle lenkille Remun kanssa kohti Neljän Tuulen Tupaa. Tuuli alkoi uudestaan nousta, mutta ei ihan yltänyt samoihin myrskylukemiin kuin maanantai iltana/yönä. 

Illasta vielä pieni happi hyppely ja pissatus reissu. Taivasta valaisi todella upea täysikuu.

Tunnelma oli niin hyvä, kaikinpuolin.

Sain myös luettua yhden kivan pokkarin, tämä kertoi 30-luvusta ja kätilön elämästä kaukaisella hiilikaivos alueella jossain päin Amerikkaa. En nyt muista kirjan nimeä, mutta tosi hyvin kirjoitettu, kirjailija oli itse toiminut kätilönä, joten sen alan tieto oli asiantuntevasti kirjoitettu. Tarina oli mielenkiintoinen ja kirja piti ahmia loppuun vielä yön tunteina.

Keskiviikko aamuna hurautin sitten aamulenkin jälkeen takaisin kotiin ja ehdin juuri parahiksi kun piti lähteä jo kohti palaveria. 

Ihana ihana pieni lomanen ihan vaan itselle <3

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan aikaa itselleni, aikaa rauhoittua, aikaa olla puhumatta kenellekään...Tässä perhe kuviossa sen ottaminen ei ole ihan helppoa, mutta yritän kovasti olla ahkera muun ajan, että pääsen sopivin välein lataamaan akkujani Hangon kodille :)

Tänään aamu alkoi jo rivakasti.

Lähdimme miehen ja tirppanan kanssa kohti tallia.

Minulla ja Silverillä oli tätitunti.

Tunnin paineltiin niin kovaa, ravia ja laukkaa, että tiesi taas tehneensä...

Etsittiin oikein urakalla niitä kadonneita vatsalihaksia, joiden tarkoitus ratsastuksessa on pitää ryhti hyvänä...ehkä siinä vartti ennen tunnin loppua mulle tuli pieni mielikuva niiden olemassa olosta...tai ainakin ajatus siitä, että siellä ne pitäisi olla ;)

Tänään vielä lenkille, jos vaan jossain kohtaa ennätän.

Se tuntuu nyt niin hyvälle, että yritän käydä vaikka sitten myöhään illasta.

Kroppa ja mieli kiittää :)

torstai terkuin

jaana

motivaatiomaanantai

Vielä on kesää jäljellä.

Juu ainakin meidän kasvarissa olis vielä  kesää jäljellä, jos riittäis lämpöä ja aurinkoa!!

Nyt on ollut kyllä viikonloppuna mukavat lenkkeily säät. Aurinkoa, hieman tuulta ja ei liian kuuma kuitenkaan. Olen iltaisin tehnyt Remu koiran kanssa pitkän lenkin. Ja eilenkin illalla sen tein. 

Remu kyllä sai liikuntaa joten mitä ihmettä herra Berninpaimenkoira oli tehnyt yöllä!?

Heräsin n. klo 4 yöllä jotenkin outoon hajuun. Lähdin katsomaan eteiseen ja siellähän oli löysät lattialla. Ajattelin, että keräillään ne sitten aamulla ja jatkoin unia.

Aamulla menin eteiseen ja voi taivas...meidän eteisen ikkunan laudalla oli valtava kasa sitä itseään...siis tämä iso Berni oli kiivennyt eteisen tasolle ja varmaan kuvitellut kykkivänsä ulos kun ikkunan laudalle tämän asian sai tehtyä!!

Noh nyt on koiruus paastolla ja seurataan tilannetta. Taitaa olla syönyt ulkona jotain sopimatonta.

Muuten viikonvaihde meni hyvin kotoisissa merkeissä. Tallilla käyntejä, ulkoilua, lenkkeilyä ja kotoilua.

Sunnuntain ruokailu kuitattiin hakemalla paikallisesta Kebab paikasta pizzoja ja kebabia. Välillä näinkin helppoa ja ainakin lasten mielestä tosi maistuvaa :D

Tänään on taas perinteinen Helsinki päivä asiakkaiden asioiden kera. Joudumme kyllä sielläpäin käymään todella usein. Ja kun täältä maalta sinne lähtee, suttaantuu siihen koko päivä. Paljon muuta ei sitten ennätäkkään tekemään. Mutta tämä kyllä oli tiedossa kun tähän junaan lähdettiin, joten eipä auta valittaa. Ja onhan se aina jotenkin yhtä jännää nähdä suuren cityn touhuja...mutta kotimatkalla tuntuu jo niin helpottavalle kun tietää pääsevänsä maaseudun rauhaan :)

Meidän pienin tirppana tässä eilettäin sanoi minulle, kun syliin tuli :

"ihana masu äitillä..toosi pehmeä"

Joo illalla lähden taas lenkille, ja yritän keskittää ajatukset tähän ihanan pehmeään keskikohtaan..motivaatio huipussaan kiidän pisin teitä  ;)

Motivoivaa, mukavaa, aurinkoista 

alkanutta viikkoa teille kaikille

<3

tämän päivän motivaatio

"ihminen joka ei tee virheitä,

ei tavallisesti tee muutakaan"

jaana

kotoilua

Tervehdys taas tuvalta. Tästähän alkaa tulla pian tapa, siis tästä postailusta. Niin kivalta se nyt tuntuu :)

Tänään on jo ihan hyvä fiilis eiliseen verrattuna. Migreeni suhtkoht poissa ja elämä jatkuu.

Tosin ihan leginsit jalassa kotoilun merkeissä :)

Ihan kiva kun ei tarvinnut lähteä minnekään, mies meni onneksi tallille neidin kanssa ja otti pikku tirppanan mukaan...ihan täydellistä. Sain lukea lehdet rauhassa ja juoda monta kupillista teetä!

Juuri äskettäin istuskelin olohuoneessa ja odottelin tirppanan heräilyä. Samalla tuli otettua muutama kuva. Tuossa yksi päivä siirsin pitkän apupöydän toisen ikkunan eteen ja keskitin kaikki mun tällä hetkellä hengissä olevat viherkasvit sinne. Josko niitä nyt muistais kastella, kun ovat siinä samalla pöydällä..tai no on mulla eteisessä yksi ja tuvassa muutama..

Pitäisi alkaa ruuan laittoon..jokapäiväinen ei mulle niin kiva juttu :( juu en tykkää laittaa ruokaa, huono yhdistelmä suurperheen äidille. Mutta tehtävä sekin on, jotta katras saisi sapuskaa ja itsekin siinä samalla. Tänään on lauantai ruokaa, meillä usein tortilloja jauhelihalla ja kaikenmaailman lisukkeilla. Hyvin uppoaa monta lettua tähän sakkiin!

Illasta toivon pääseväni lenkille Remu koiran kanssa. Piiiiitkälle meditointi lenkille vain me kaksi. Ihan parasta sekin. Alkumatkan huomaan aina kelaavani asioita, loppumatkasta voinkin sitten olla jo liikoja ajattelematta..silloin huomaa, että lenkki on ollut riittävän pitkä :)

Lauantai terkuin

jaana

arkirealismia

Tiedättekö...tai no tottakai tiedätte...

On päiviä, kun mikään ei onnistu, kun mikään ei ole kivaa ja kun siihen yhdistää

 The Migreenin, niin elämä on kuin suoraan inho realistisesta saippua oopperasta.

Tänään on ollut sellainen päivä. Päivä jonka haluaisin jo loppuvan. Päivä mihin en halua palata takaisin, ja samalla tiedän, että näitä päiviä tulee vielä uudestaankin...tunnen itseni.

Kaikkihan alkoi oikeastaan eilen. Olin siellä iki-ihanalla täti tunnilla Silver hevoseni kanssa. Se oli niin kivaa...ja samalla tiesin, että se myös seuraavana päivänä sattuu. Siis tähän heikkoon ja huonokuntoiseen tomumajaan. Joo, pitäis tehdä jottain!! Tiedän!!

Minullahan on niin, että kun joku paikka sattuu kropassa, niin se laukaisee migreenin. Nyt kun sattuu JOKA paikka kropassa, niin se laukaisi helvetillisen migreenin :(

Miten kaikki mikä on kivaa, tehokasta ja varsinkin tehokasta liikuntaa laukaisee mulla migreenin :(

En tykkää!!!

Aamulla vielä ajattelin: "ahaa sattuuhan sitä vähän joka puolella, mutta siedettävää".

Päivällä ajattelin: " nyt sattu ei niin mukavasti, otan varuiksi migreeni lääkkeen ja panadolin". 

Iltapäivällä tuntui siltä, että hieman helpottaa. 

Sitten tuli asiakaspuhelu sosiaalityöntekijältä. Väännettiin hieman yhdestä asiakkaan asiasta, ja huomasin jo siinä, että nyt alkaa ihan oikeasti sattumaan!!

Puhelun loputtua napsinkin sitten kaksi panadolia lisää ja toiveikkaana odottamaan niiden vaikutusta.

Neito 14-v tuli koulusta kaverinsa kanssa, ja olin luvannut viedä heidät ostoskeskukseen hetkeksi aikaa. 

Asiasta jotenkin innostuneena...en tietenkään lukenut itseäni tarpeeksi, vaikka pitäisihän minun jo tietää!! Laitoin vähän pakkelia nassuun ja menoksi. 

Piristävän tämän keikan luulin...siitä tulikin tosi piristävä ihan eri tavalla. 

Kaupassa huomasin näkökentän sumenevan ja järkyttävä jyskytys palasi takaisin. Yhden vaateliikkeen kassalla sopersin jo jotain, että pääsenkö jonon ohi, kun on niin kova migreeni...Kukaan ei päästänyt :(

Kun sieltä viimein päästiin kotiin...minulla oli tunti aikaa saada itseni kuntoon. Miehen joka perjantainen sähly oli alkamassa ja lapset minun vastuulla. 

Tämän pienen kanssa ei voi makoilla sängyssä, on hän sen verran vilkas tapaus.

Huutelin miehelle jo ovelta The Migreenin paluusta ja hoipuin sänkyyn.

Turvatoimet valmiiksi, verhot alas, lohtu peitto päälle, iso paksu tyyny korvalle...ettei äänet kuulu ja sitten toivomaan sitä auttavaa unta.

Heräsin siihen, kun mies varovasti kyselee sitä sählyyn menoa...Juu juu mene vaan minä täältä hiissaan itseni ylös.

Ja tähän liittyy nyt sitten tuo ylläoleva kuva. Järkyttävä suolaisen tarve. Ranskalaiset uuniin ja kaikki mahdolliset söösit päälle.

Nyt olen sitten tuhonnut lautasellisen hyvin rasvaisia, kaloripitoisia, epäterveellisiä ranskalaisia kaikilla sööseillä! Omatunto kolkuttaa, hieman rauhoittuneen The migreenin sijasta.

Sinne meni kaikki tällä viikolla kävely reissuilla pudotetut kaloriot takaisin masuun...ja vähän lisääkin. Mutta The migreeni vaatii monenlaiset aseet ja mulla se on rasvaisen, suolaisen ruuan ja makean sekoitus siinä vaiheessa, kun hieman alkaa helpottaa.

Ja coca cola jos sitä sattuu olemaan...onneksi oli vain tämä pieni pullo...olisin voinut hyvin tuhota sen isonkin.

Välillä sitä miettii, että jos olisi oikeasti n.s normaaleissa töissä, niin sitähän voisi olla sairaslomallakin. Jos sellaisen tarve olisi. Tässä kotona tehtävässä perhekoti äidin työssä ei tunneta sairaslomia. Minne minä täältä lähtisin sairastamaan...kotoa...ja kuka minun työt tekisi. 

Olen tullut leikkauksesta suoraan kotiin, lääkäri kysyi paljonko kirjoitetaan sairaslomaa??

Vastasin, ei yhtään, mitä minä sillä teen??

Sitä vaan kitkuttelee ja sairastelee sen minkä pystyy. Jos nyt oikein iso trombi tulisi, niin sitten varmaan yritetään keksiä jotain. Mutta täällä sitä sairastetaan niinkuin muutkin vanhemmat kotonansa.

 Lapsia on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia. Osa ymmärtää, että nyt äiti ei jaksa taikka pysty. Osalle se on ihan vieras ajatus, ei oikein löydy empatia kykyä...kun se oma tarvitsevuus on niin kova...vaikeahan sitä silloin on asettua toisen asemaan.

Ymmärrän kyllä. Mutta kun itselle oikein kovasti sattuu, niin voin kertoa, että kyllä se ymmärrys on välillä hukassa tällä ammatti äidilläkin. 

Silloin avuksi tulee puoliso. Ymmärtää, tukee ja jaksaa ymmärtää vielä senkin jälkeen, kun näen jo hänen silmistä, että voi kun tuon ihan liian usein tulevan The migreenin vois viskata Aurajokeen kaiken moskan sekaan!! 

Kiitos muru <3 että jaksat!!

Hus Pois The Migreeni

sinne vaan Aurajokeen!!

Nyt pyörittelen itseni soffalle, kääriydyn filttiin ja tuijotan

Frozenia pienten kanssa.

Kukaan ei  onneksi huomaa,

jos äidin silmät välillä hieman painuu kiinni

;)

Perjantai Perjantai

jaana